Turhautumisen multihuipentuma

Ehkä yksi hirveimmistä huonon itsetunnon oireista on se, kun sä huomaat, ettet sä voi luottaa ihmisiin. Kovastihan mä olen puhunut täällä blogissakin mun parantuneesta itsetunnosta, joka pitkään salakavalasti rämpi jossain teillä tietämättömillä. No, toisinaan mä huomaan, että sinne se palaa toisinaan edelleenkin. Kai se kuuluu elämään. Kai elämän kuuluukin heitellä ihmistä sillä tavalla.

Mä koen olleeni sinisilmäinen, mä en vain tiedä vielä minkä suhteen. Mulle on sanottu sitä ja mulle on sanottu samasta asiasta tätä enkä mä tiedä, mitä mun pitäisi uskoa. Mulla ei ole syytä epäillä ketään ja toisaalta mulla on syy epäillä kaikkia. Aluksi se hajotti. Itketti ihan vietävästi. Mä ajattelin, etten mä voi tehdä mitään sille asialle aiheuttamatta lisää eripuraa tai loukkaamatta jotain.

Hiljalleen epätoivo alkoi muuttua... raivoksi. Katkeraksi raivoksi. Huono itsetunto nousi pohjamudista ja mä päätin, että aivan sama, mitä siitä seuraa... mutta minä aion ottaa asiasta selvää. Jos mä itken silmät päästäni ja koen tukahduttavaa ahdistusta, kai mulla on oikeus helpottaa oloani! Mä päätin, että mun olemisesta ja elämisestä ei tule mitään, jos mä aina vaan vaikenen. Jos mä aina olen se, jolle voi sanoa sitä ja tätä ilman, että ajattelee hetkeäkään, pystynkö mä käsittelemään sitä asiaa kaikessa yksinäisyydessäni.

Mä tiedän, että ottamalla asian puheeksi mä saatan synnyttää ihmisissä ärsytystä, rajuja puolustusmekanismeja, syytöksiä itseäni kohtaan ja syytöksiä muita kohtaan. Mutta se on aivan sama. Siinä kohtaa kannattaa miettiä, miksi on ylipäänsä alunperin avannut suunsa. Oma vika, no can do.

No, tämä fiilis oli eilen. Se on vielä tänäänkin, mutta tunteet ovat hieman viilenneet ja olo rauhoittunut. Nyt mä kykenen ajattelemaan asiaa selkeästi. Eilinen ei muutenkaan ollut mun päivä. Kaaduin turvalleni Ideaparkissa ja Pancho Villan tarjoilija unohti meidän juomat. Raivostutti.

Tänään on ollut havaittavissa aivan käsittämätöntä turhautumista. Tekisi mieli lähteä katsomaan uusin James Bond-elokuva. Se tarkoittaisi karkkia ja muuta typerää herkuttelua. Se tarkoittaisi myös sitä, että illaksi suunniteltu kävelylenkki jäisi väliin. Olin suunnitellut meneväni bodypumpiin tänään pitkästä aikaa, mutta sekin jäi. Nukutti. Makasin sohvalla. Toisaalta tekisi mieli kovasti ihmisten ilmoille ja siksi ajatus leffaan menosta syntyikin. Toisaalta houkuttelisi se lenkki, sauna, lämpöset voileivät ja leffa kotisohvalla. Ja ne karkit kummittelevat. Äh, turhauttaa. Mun ei tee yhtään mieli mitään terveellistä!

Kommentit