Muutama ajatus omasta ruokailusta

Sinänsä turhauttavaa myöntää itsellensä, että terveellisen ruokavalion noudattaminen onnistuu melkein vain niinä päivinä, kun olen töissä (jos yövuoroja ei lasketa). On helppoa, kun ei tarvitse arpoa, mitä sitä kovaan nälkäänsä työmaalla syö, kun mukaansa on ottanut vain jotain tiettyä. Tästä syystä mulla onkin töissä yleensä mukana hedelmiä ja huomattavasti pienempiä annoksia itsetehtyä lämmitettävää kotiruokaa, koska silloin tulee pakostakin syötyä terveellisemmin. Tietystikään en laske näihin työpäiviin niitä, kun tarjolla on taas jonkun leipomaa kakkua tai muita herkkuja.

Mikä siinä onkaan, että kun esim. kiitellään hoitajia vaikkapa hyvästä hoidosta, on pakko ahtaa kahvihuoneen pöytä täyteen suklaata tai muuta epäterveellistä? Eihän siinä sinänsä ongelmaa ole: kyllä ne herkut sieltä katoaa hyvinkin nopeasti aina ja onhan se kiva toisinaan saada suu makeaksi. Mutta miten olinkaan jo henkilökohtaisestikin otettu, kun eräs potilas kiitti meitä hoidostaan isolla hedelmäkorilla! Se oli jotain ennen kuulumatonta, mutta ei missään nimessä ikävää! Siinä sitten syötiin oikein urakalla kiivejä, omenia ja avokadoja. Vaikka kuinka niitä herkkuja aina meikäläisenkin mieli tekee, niin tällaisia kiitoksia sitä kyllä ihan oikeasti kaipaa! Vinkki tässä niille, joiden omaisia sattuu olemaan laitoshoidossa parhaillaan...!

Kyllä mä pyrin syömään terveellisesti myös niinä päivinä, kun olen kotona ja yleensä tuo ihan hyvin onnistuukin. Usein mieleen kuitenkin hiipii houkutuksia, joita vastaan täytyy taistella todella kovasti. Miten onkaan helppoa kotona vain kävellä siihen jääkaapille ja ottaa sieltä jotain "pientä välipalaa", vaikka ei nyt niin nälkä olisikaan. Jos sitä vaikka ajankulukseen jotain haukkaisi... tärkeintä tässä turhanpäiväisen napostelun hoidossa lieneekin se, että pitäisi keksiä vaikkapa jotain tekemistä, jolla torjua järjetön ruuanhimo.

Tässä paistuu muuten kevään ensimmäiset grillimakkarat Koskenpäällä pääsiäisenä!
Toisaalta itselläni (ja varmastikaan en ole ainoa lajissani) on tapana syödä aina katoessani jotain sarjaa tai elokuvaa telkkarista. Karkkia ahmin harvemmin muualla kuin elokuvateattereissa, mutta silloin, kun iltaisin istahdan avopuoliskon kanssa sohvalle tuijottamaan Game of Thronesia, on mukava samalla nautiskella vaikkapa meheviä lämpöisiä tonnikalavoileipiä. No, eipä meillä kovin usein näitä herkkuja tarjoillakaan. Iltaisin kuitenkin tulee syötyä toisinaan paljon, vaikka ei niin nälkä olisikaan, koska yleensä iltaisin juuri lempparisarjoja seuraamme. Ehdottomia suosikkeja ovat kanasalaatti kurkulla, tomaatilla, tuoreella sipulilla ja fetalla sekä täysjyvätortillat jauhelihalla, salaatilla, kurkulla, tomaatilla ja tuoresipulilla, toisinaan myös keltaisella paprikalla.

Mutta miksi televison katselu ja ruoka tuntuvat vain kuuluvan yhteen? Jollain järjettömällä tavalla kuin alkoholi ja tupakkakin. Oikeasti uskon, ettei taustalla ole kummassakaan keississä mitään muuta kuin paha tapa, johon on liiaksi tottunut. Ja siitä olisi hyvä opetella pois.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Kommentit