Paranormal activity?

Viime aikoina käyttämäni suosikkisanat? Paranormaali, kummitus ja etenkin henkimaailma. Jollain tapaa olen aina ollut kiinnostunut yliluonnollisista ilmiöistä ja huolimatta siitä, että monet sanovat vain niitä kokeneiden todella niihin uskovan, myös minä kuulun tähän joukkoon hörhähtävään. En ole koskaan itse kokenut mitään kummallista tai selittämätöntä, ellen sitten sitä toissa kesäistä Raamatun itsestään siirtymistä, mutta silti uskoni kaiken maailman kummitusjuttuihin on vahva.

Kiinnostus mielikuvitukselleni liiankin hirvittäviin luonnottomuuksiin heräsi eloon tässä taannoin, kun olin käymässä Koskenpäällä. Itse asiassa tuo oli juuri se kerta, kun innostuin niin kovasti siitä lumikenkätouhusta. Rämpiessäni kauniilla keväisillä hangilla hiki otsalla möyrysin myös naapurin talon takaa. Talo, jossa pikkutyttönä tuli vierailtua harva se päivä herkullisen Pätkiksen toivossa. Talossa asui vanha mummu löytökissansa kanssa, mutta mummu joutui sittemmin sairaalaan. Talo on ollut tyhjillään nyt useita vuosia.


Kuva täältä.
Mitä kauemmin kyseinen talo on ollut tyhjillään ja mitä enemmän se vuosi vuodelta ränsistyy, sitä kammottavammaksi se käy. Ähkiessäni tuon talon takaa lumikengilläni en oikeastaan uskaltanut edes katsella ikkunoista sisään. Mua hirvitti ihan kamalasti. Mielikuvitukseni lähti liitelemään, vaikka kasvoja lämmitti kirkas auringonpaiste ja kaikki oli muuten niin kaunista ja valoisaa. Mutta tuo talo ja sen pölyiset ikkunat revenneine pitsiverhoineen... odotin kai verhojen heilahtavan ja jonkin hahmon vilahtavan ikkunan edestä.

Tästä maasta löytyy varmasti satoja hylättyjä asuintaloja, joissa olisi mielenkiintoista vierailla. Olisi jännittävää vaikka yöpyä näissä taloissa ja "jahdata kummituksia". Niin... tällaista suunnittelen minä, joka varmasti paskoisi pöksyynsä tällaisissa taloissa yöaikaan vähäisimmästäkin rapsahduksesta ja narahduksesta. Olisi kuitenkin mahtavaa koetella omaa mielikuvitusta ja hermoja, ehkä myös pelkoa. Niin, olen kuullut, että henkimaailman olentoja tarvitsee hyvin hyvin harvoin kuitenkaan pelätä, vaikka kyseessä olisikin aggressiviiselta vaikuttava poltergeist. Yleensä kyseessä on vain "välitilassa" elävä henki, joka tahtoo kertoa jotain, varoittaa jostain tai vain tehdä jotain päästäkseen "jatkamaan matkaa" tuonpuoleiseen. Yleensä nämä kuulemma myös jättävät ihmisen rauhaan, kun niitä vain käskee.

Kaikesta tästä positiivissävytteisestä olettamuksesta huolimatta pelkäisin varmasti kuollakseni enkä voisi ummistaa silmiäni viikkoihin pelätessäni uutta kohtaamista henkimaailman edustajan kanssa.

Harmittaa silti vähän, etten ole ikinä törmännyt mihinkään paranormaaliin. Yllä mainituilta foorumeilta olen kuitenkin joskus lukenut, että yleensä yliluonnollisia ilmiöitä kohtaavat ne, jotka ovat niille avoimia ja uskovat henkimaailmaan. Ihmiset, jotka torjuvat mielessään kaiken tällaisen olemassaolon, ovat kuulemma harvemmin tilanteissa, joissa yläkerrasta kuuluu selittämättömiä askeleita ja vauvan itkua... eikä kyse ole ollenkaan siitä, että jälkimmäinen ryhmä vain löytäisi aina järjellisen selityksen selittämättömälle tai että "hörhöt" uskoisivat mitä tahansa ääntä aaveen aiheuttamaksi.

Mistä sitten johtuu, että minä, joka kaikkeen paranormaaliin uskon, en ole koskaan kokenut mitään selittämätöntä? Tarkoitan jotain todella selittämätöntä; vaikkapa ääniä, joiden lähteestä ei tiedetä mitään.

Ei, hetkinen...

Työpaikalla yöaikaan olen kuullut muutamia kertoja kolahduksia, todella koviakin, aivan läheltä kantautuvia (ei esim. vaimeasti, jolloin ne olisivat voineet kantautua potilashuoneista tai muiden suljettujen ovien takaa), mutta joille ei ole koskaan löytynyt mitään selitystä. Kerran ollessamme kierrolla kuulin työkaverini kanssa kovaäänisen kolahduksen, joka kuulosti aivan kuin tavarahissin ovi olisi sulkeutunut voimalla. Hissin ovi oli kuitenkin ollut koko ajan kiinni eikä kukaan ollut käyttänytkään sitä. Muistan hetkeä ennen kolahdusta kävelleeni hissin ohitse ja epähuomiossa rekisteröineeni, missä kerroksessa hissi oli pysähtyneenä ja siinä se oli edelleen. Haravoin työkaverini kanssa koko osaston läpi emmekä löytäneet mitään selitystä kovalle äänelle, joka ihan selvästi oli tullut vain nurkan takaa, muutaman metrin päästä, hissin luota...

Nythän näitä juttuja työmaalta alkoi pulputa oikein kunnolla... toisinaan osaston palo-ovet sulkeutuvat itsekseen jostain selittämättömästä syystä. Tämän jälkeen muutaman päivän sisään joku potilas kuolee.

Kerran tullessani yövuoroon jäin alakertaan odottamaan hissiä maanalaiseen käytävään. Nurkan takaa kuului hento nariseva ääni, aivan kuin joku olisi rullannut pyörätuolilla, jossa on tyhjät renkaat. En uskaltanut katsoa nurkan taakse, mutta tuskin siellä mitään olisi ollut. Toisen ihmisen läsnäolon olisin kuullut ilman pyörätuolin narinaakin ja miksi henkilökunnan maanalaisessa käytävässä olisi ollut ketään pyörätuolilla liikkuvaa vanhusta? Epäilen, että siellä vaelsi joku vanhainkodin ja sairaalan alueella kuolleen levottoman vanhuksen kummitus, kenties pyörätuoliaan syvästi rakastava?

No, nämä nyt olivat tällaisia pikkujuttuja. Katsotaan, ilmestyvätkö kummitukset minulle nyt, kun olen asiasta avautunut ;)

Hyi. Alkoi pelottaa.


Onkos lukijoilla paranormaaleja kokemuksia tai uskotteko niihin ylipäätään?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Janoon kuolemisesta