Ylistys parille kirjailijalle!

Ihanaa, mä olen löytänyt taas mun kirjoitusinspiraation! Kai se sitten on niin, että kun ongelman toteaa "ääneen", niin se ratkeaa kuin itsestään? Eilinen vapaapäivä meni puhtaasti tietokoneen ruutua tuijottaen ja näppäimet sauhuten. Mulla oli tarkoitus käydä taas (vaihteeksi) pitkästä aikaa bodypumpissa, mutta enpä käynyt (vaikka siitä hieman huono omatunto tulikin)! Tekstiä vain pulppusi ja pulppusi ja vieläpä - vaikka itse sanonkin - melko onnistunutta!

Tosiaan, sen kerran kun pitkään aikaan ensimmäistä kertaa sitä saa jotain aikaiseksi kirjoittaen, niin voinpa kertoa, että siinä jää kyllä pumpit sun muut oheistoiminnat ihan kakkoseksi! Mun piti itseasiassa siivotakin, mutta... nooh, vuodessa on 365 päivää aikaa siivota ja se on aina yhtä ärsyttävää. Sen sijaan mun täytyy aina tuota kirjoitusinspistä hakea toisinaan. Siksi mä joskus mietinkin, ettei musta voi tulla ikinä kirjailijaa, vaikka se ehkä yksi haaveistani onkin. Kaikesta siitä intohimosta kirjoittamista kohtaan huolimatta mulle iskee niin pahoja "lama-aikoja" tekstien kanssa, että ei sillä tahdilla ainakaan itseään elättäisi!

On myös monia muita syitä siihen, miksi mä en ikinä voi kuvitellakaan olevani kirjailija - tai edes kukaan, joka voisi edes yhden kirjan joskus julkaista. Mä kai asetan riman turhan korkealle ja vertaan omia tekstejäni koko ajan muihin teksteihin. Ei niin saisi tehdä. Ainahan se oma sitten tuntuu ihan onnettomalta raapustukselta. Kaiken lisäksi tämä uusin tekstini tuntuu ihan suoraan muista kirjoista kopioidulta (vaikka se ei sitä ihan oikeasti ole), koska olen käyttänyt siinä elementtejä paljon seuraamistani tv-sarjoista ja viime aikoina lukemistani kirjoista, joista olen todella tykännyt! Jos tälle tiukalle linjalle lähdetään, niin maailmassa jokainen kirja on ainakin yhden toisen kirjan kopio! Ja pakkohan niiden inspiraatioiden on jostain tultava, eikö?

Olen myös jo pitkään ja hartaasti kasvattanut suurta kunnioitusta J.R.R. Tolkienia (Hobitti, Taru Sormusten Herrasta) tai George R. R. Martinia (Tulen ja jään laulu) kohtaan, koska he ovat onnistuneet luomaan mielikuvituksestaan niin täydelliset omat maailmansa kielineen ja kaikkine pikkuyksityiskohtineen. Uusinta tekstiäni ajatellen olisi  huikaisevaa, jos itse pystyisi samaan. Mun on lonkalta vaikea lähteä arvioimaan ketään muita yhtä fantastisia kirjailijoita, vaikka fantasiakirjallisuus itsessään ei olekaan ehkä mun kiinnostuksen kohde numero yksi.

Taidan vain olla aivan turhan kriittinen itseäni ja taitojani kohtaan toteuttaakseni koskaan ihan oikeasti mitään tällaista. Toisaalta, se joka ei koskaan epäonnistu, ei koskaan yritä mitään. Eli eihän siinä mitään menetäkään. Turhahan se on sitten itkeä haaveiden murskaantumista, jos ei ole ikinä edes yrittänyt niitä toteuttaa?

Btw... kevätterveiset Himokselta, oli vallan makea meininki viime viikonloppuna!

Miksi mulla on tuo hattu, oi miksi?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Kotimatka ja kolikkosuihkut