Kesäterveiset, lomaterveiset, kesälomaterveiset!

Tässä nautiskelen parhaillaan aamupalaa ja katselen harsomaisen pilviverhon alla aaltoilevaa Päijännettä. Tänään taitaa olla lomaviikon ensimmäinen "viileämpi" päivä, sillä eilinen ukkosenmöhinä hieman laski tuota lämpötilaa sieltä +30 asteesta... aurinko kuitenkin paistaa edelleen eikä voi väittää, että ihan hirveästi vielä palelisi!

Tyyniä kesäiltoja...


Tosiaan, ei paljon enää voisi lomakelit parantua! Aurinko on paistanut niin maan pirun kuumasti ja toisinaan lähes pilvettömältä taivaalta ja puusauna on tuntunut hikisten päivien jälkeen aivan mielettömän virkistävälle ja samalla sopivasti yötä vasten rentouttavalle. Päivät ovat soljuneet tekemättä mitään (laskematta sitä yhtä ainokaista tuntia, kun siivosin mökin rantaa irtokaisloista), aurinkotuolissa löhöillen ja siihen muutamia kertoja nukahtaen. Rusketusta pintaan on siis saatu ihan kiitettävästi!

Erittäin ylpeä olen siitä, että heti sunnuntaina mökille saapuessani heitin talviturkin yltäni! Tämä kesäkuun alku oli siis huomattavaa parannusta viime kesäiseen elokuuhun, jolloin arkuuttani astua järveen korosti muutenkin viileä ja auringoton kesä. Bittiavaruuden mukaan Päijänteen pintaveden lämpötila olisi n. 20-asteista enkä yhtään epäile. Toissa iltana vesi oli jopa sellaista "lilluskeltavaa" eikä sieltä ihan tosiaan ollut edes kiire pois. Ensimmäistä kertaa vuosiin tuli pestyä itsensä järvessä järvivedellä!

Kauniita auringonlaskuja...



"Vieraitakin" on käynyt viikon aikana, ainakin isä ja veli tyttöystävineen. Nyt onkin ensimmäinen aamu, kun olen täällä ihan yksin. Ajattelin, että eilen saavuttamani kirjoitusinto jatkuisi tänään, kun ketään ei ole "häiritsemässä" kovaa luomistyötä. Ajan lyhyttä historiaa olen kovasti tutkaillut ja lukenut mystisistä mustista aukoista, jotka ovatkin varmasti tämän universumin yksi jännittävimmistä ja kummallisimmista asioista...

Eilen tuli vallan ahkeraan tutkailtua Forecan ja FLC:n salamatutkia sekä Ilmatieteenlaitoksen sade-ja pilviennustekarttaa. Oli luvattu ukkosta ja etenkin veli kun kovasti odotti suurta nousevaa myrskyä (ja samalla pelkäsi metsänsä kaatuvan), niin kyllähän siinä sitten itselläkin pieni jänskätys oli jatkuvasti päällä. Voin rehellisesti kertoa odottaneeni myös ukkosta, vaikka perinteisestihän siinä sitten kävi niin, että kun se viimein illasta alkoikin oikein kunnolla räimiä, mua pelotti niin kamalasti, etten uskaltanut edes yksin pihan perälle ulkohuussiin.

Jos tuo ei ollut ukkospilvi, niin ei sitten mikään!


Ukkosjahdissa! Tuo pilvi ainakin möhisi!
Eilen kävimme katsomassa Villa Vekkulaa Vekkulan kylässä. Oh, sitä ajan henkeä, joka siitä suuresta 1900-luvun alussa rakennetusta hirsipytingistä huokui, ison salin lattiakin oli alkuperäinen! Sisätilat eivät rikkoneet mielikuviani, joita olin luonut etukäteen nähdessäni rakennuksen pelkästään ulkoa päin. Talossa oli iso sali, johon meidän alle satapäinen vieraskansa mahtuu varmasti oikein hyvin juhlimaan. Mun ja avopuoliskon mielipiteet yhtenivät kovin, olemme hyvin varmoja, ettemme lähde enää etsimään toista juhlapaikkaa. Villa Vekkula vaikuttaa juuri sopivalle perinteitä kunnioittavaan hääjuhlaan!



Lehtiselällä kävi ukkonen iltasella ja iski muutamia salamoita myös meidän rannassa.
Byääh, kohtahan tämä loma on jo ohi! Pakko kuitenkin kehaista, että tämä todella on tuntunut lomalle, koska mistään en juurikaan ole stressannut enkä uhrannut ajatustakaan työasioille! Mahtia!

(EDIT: Blogger sekoaa: nyt tuolla äänestyksessä näyttäisi olevan enemmänkin ääniä näkyvillä! WTF! No, vaatimattomasta osanotosta johtuen taidankin ihan sitten kirjoittaa kaikista niistä aiheista, joita on äänestetty, sopiiko?)

Kommentit

  1. Oi, ihania kesäisiä kuvia! Pahoittelen, etten vielä tekstiä lukenut kokonaan, olen ulos menossa.. Illalla sitten :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari