Kissanpäiviä, osa 1

Päätin aloittaa tuon kesäkyselyn purkamisen siitä aiheesta, joka sai eniten ääniä, eli KISSOISTA.

No, meidän perheeseen kuuluu kaksi tsipaletta kissoja, tuollaisia perusmaalaistolloja ovat molemmat, vaikka kaupungissa asuvatkin eivätkä esimerkiksi ymmärrä tuoreen kalan päälle ollenkaan! Sanotaan, että "emonsa" lailla ovat kaupunkilaistuneita maatiaiskissoja ;)

Milli
(Millimölli, Mölleri, Möllerö, Minni, Minnimönni, Millikkä, Mölli, Harmakkara, Nakkimajoneesi)

Milli tuli meille kolmisen vuotta sitten keväällä, kaverin kaverilta bongattuna. Syy siihen, miksi Milli ylipäänsä meille päätyi asustelemaan, oli se, ettei Milli ilmeisesti sulattanut entisen kotinsa uutta koira-asukasta. Milli seilasi monessa eri kodissa ennen päätymistään meille ja olisi varmasti joutunut piikille ilman uutta ja pysyvää kotia.

Milli oli meille tullessaan ehkä ujoin ja arin kissa, johon olin koskaan törmännyt. Ensimmäiset kaksi viikkoa asustaessaan Koskenpäällä kissa piilotteli yläkerrassa pakastimen takana eikä uskaltanut lähestyä yhtäkään ihmistä. Kaiken lisäksi stressiä nosti vanhempieni kissa, joka oli päättänyt heti ensitapaamisen aikana antaa Millille oikein kunnolla selkään! Vanhempani (ja omassakin mielessä se kävi), että tuleekohan tuosta kissaa koskaan.


Hiljalleen Milli alkoi kuitenkin sopeutua uusiin ihmisiin ja uusin kuvioihin. Eräs iso ongelma kohdattiin kuitenkin silloin, kun Milli kotiutui Manseen. Hiekkalaatikko, tuo kaikista suurin vihollinen... meillä oli edessä paljon työtä, että saimme Millin käymään hiekkalaatikossa pissillä. Jostain kumman syystä hyvä pissipaikka oli heti laatikon vieressä, mutta ei missään nimessä laatikon sisällä! Siinä tuli sitten pohdittua kaikenlaista, jopa kissasta luopumista, kun ajattelin, etten jaksaisi jokapäiväistä siivoamista...

Muistaakseni aloitimme "siedätyshoidon" ostamalla toisen hiekkalaatikon. No, asia parani hieman, kun ymmärsimme, että hienona neitinä Milli haluaa pissiä ja kakkia eri laatikoihin! Osa pissoista siis osui jo laatikkoon. Jotain oli kuitenkin vielä pielessä, joten kokeilimme toista kissanhiekkaa. Ostimme ensimmäisen kerran marketista Rainbow'n valkoista, paakkuuntuvaa kissanhiekkaa. Sitten olimmekin jo lähellä läpimurtoa! Käytössä oli nyt kaksi hiekkalaatikkoa ja aivan uusi kissanhiekka, mutta jotain puuttui vieläkin. Epätoivoisena aloin siivota kissanhiekkalaatikot päivittäin (keräsin paakkuuntuneet kissanhiekat pois). Se oli piste iin päälle ja Milli otti vihdoin ja viimein tavaksi pissiä laatikkoon! Nyt ongelmaa ei enää ole... paitsi silloin, jos hiekkalaatikon unohtaa siivota, Milli on joutunut olemaan kauan yksin tai ollaan jossain muualla kuin kotona. Silloin saattaa lirahtaa pieni mielenosoituspissa johonkin väärään paikkaan!


Kaiken kaikkiaan Milli on nyt aivan eri kissa kuin kolme vuotta sitten. Tämä sininen 5-vuotias matami on nyt kaikkien kaveri eikä arastele tai ujostele ketään. Oikeastaan Milli on hieman koiramainen kissa, joka ei viihdy yksin ja on heti moikkaamassa kaikkia, jotka ovesta sisään sattuvat. Huomion kerjäyksen Milli osaa täydellisesti ja toisinaan tuntuukin, että Milli tykkää enemmän vieraista kuin meistä! Kissa-allergikoille ja ei-niin-kissaihmisillehän tämä on tietysti ikävä piirre, mutta minkäs teet. Meillä ei suljeta kissoja makkariin vieraiden takia! Milli on myös erittäin "puhelias" kissa, sillä se saattaa käyttää hereilläoloajastaan suurimman osan pelkästään siihen, että se juttelee meille. Mihinkään ei voi mennä ilman, että Milli seuraisi perässä ja pitäisi toisinaan hermoja raastavaa meteliä!

Ennen Denzelin tuloa Milli tapasi nukkua joka yö meidän jalkopäässä, mutta Denzelin tultua Milli on siirtynyt sängyn viereen lattialle lampaanvillaviltin päälle. Lienee kyse jonkinsortin reviirikysymyksestä, kun Denzel sillä tavalla syrjäytti Millin? Yöt meneekin vallan mainiosti Millin kanssa, sillä se nukkuu suurimman osan yöstä. Aamulla ennen kellon soittoa herään kuitenkin usein siihen, että kissa istuu tyynyn vieressä, tuijottaa ja kehrää järjettömän kovaa! Jos Milli ei ennen kellon soittoa ole siinä vakiopaikallaan odottamassa, se hyppää siihen viimeistään samalla sekunnilla, kun kello alkaa soida. Sitten odotellaankin kärsimättömänä aamuruokaa, meheviä lihapaloja hyytelössä, josta Milli useimmiten lipottaa vain pelkän hyytelön. Hyytelö on parasta! Raksut tulevat hyvänä kakkosena!



Milli on kehräyksen maailmanmestari - tai ainakin hyvin lähellä kyseistä titteliä! Milli kehrää aina. Jatkuvasti, koko ajan, joka paikassa ja useimmiten tyytyväisyyttään. Milli on myös mestari kellijä ja nautiskelija. Usein Milli jopa nukkuu molemmat etutassut eteen mahdollisimman pitkälle venytyttyinä.

Pääsääntöisesti Milli on rauhallinen kissa, mutta toisinaan se saa villejä "hulluuskohtauksia", jolloin on kiva ravata kämppää ympäri ja murista itsekseen. Milli leikkii myös Denzelin kanssa, mutta koska Milli tykkää enemmän jahtausleikeistä ja Denzel painimisesta, niin Milli joutuu usein (ellei aina) viheltämään pelin poikki vihaisella sähähdyksellä. Leluista pallot ja kaikki pyöreät ovat Millin suosikkeja ja kaikki mahdollisimmat korkeat paikat houkuttavat myös kovasti (hyvänä esimerkkinä kylpyhuoneen oven päällä lekottelu). Meillä molemmat kissat ovat sisäkissoja, mutta toisinaan tulee ulkoilutettua niitä takapihalla valjaissa. Etenkin Milli on aikamoinen ulkoilmakissa! Siitä oikein näkee, miten se nauttii niistä kaikista hajuista ja heinän mausta. Joskus harmittaa, ettei sitä voi päästä vapaana tutustumaan lähiympäristöön.



Milliä ei voi kutsua sylikissaksi, sillä se ei viihdy juurikaan, jos joku sen vasten tahtoa tai omaa suunnitelmaa kaappaa syliin. Sen sijaan Milli saa toisinaan aivan uskomattomia "hellyyskohtauksia", jolloin se itse änkeää syliin tai päälle kellimään ja hyrisemään. Vastakohtana tälle kaikille lienee matkustaminen, jota Milli stressaa ja inhoaa sydämensä kyllyydestä. Onkin aina melkoinen urakka saada Milli kantokoppaan, koska se yleensä jo hyvissä ajoin tajuaa, että nyt ollaan lähdössä johonkin. Yleensä se piiloutuu sängyn tai sohvan alle ja kun sen viimein saa syliin, on parasta olla pukeutunut pilkkihaalariin ja paksuihin rukkasiin. Kynnet nimittäin käy eivätkä sääli ihmisparkaa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Janoon kuolemisesta

Tie pohjoiseen - Kun jäinen pohjoistuuli soi, itkee myös Saana