Syksyistä energiaa GoGo:n salilta!

Hyvää huomenta! Tämä lauantainen aamu on hyvin harvinaislaatuinen. Yhdeksäntuntisten yöunien jälkeen on ihanaa herätä näin virkeänä, vaikka se sitten tarkoittaisi, että kello ei ole edes yhdeksää aamulla, kun istun tässä kirjoittamassa blogiin! Ikkunan takana valkenee raikas ja vilpoinen elokuinen aamu ja kaurapuuro ja itse kesällä pakastamani mansikat maistuvat erihyvälle aamupalaksi! Tästä tulee hyvä päivä, siitä on pakko tulla!

Salihommat ovat ainakin toistaiseksi jatkuneet vakuuttavalla innostuksella! Avopuoliskoni teki oikein mielellään mulle sen saliohjelman ja sitä olen nyt käynyt muutaman kerran testaamassa. Vaikuttaa oikein lupaavalle; lapojen välistä kiristää ja kyljetkin ovat ilmeisesti tehneet jotain muutakin kuin vain löllyneet huomaamattomasti mukana...


Tarkoituksena olisi ensin treenata ihan koko kroppaa, jotta se tottuisi tekemään noilla "lihaksillaan" edes jotain. Sitten myöhemmin aktiivisen treenin myötä olisi tarkoitus keskittyä tiettyihin lihasryhmiin aina kerrallaan. Suunnitelma kuulostaa ihan hyvälle näin vasta-aloittelijan korviin, sillä muuten voisi ruuminosat hajoilla liiallisen kertarasituksen alla. Etenkin, kun ei ole mitään lihaksia pohjalla. On vain ihraa. Läskiä. Yhh.

Varsin kasvis-, marja- ja hedelmäpainotteisen ruokavalion ohella mun paino on tippunut vajaassa parissa viikossa pari kiloa. Motivaatio on taas uskomattoman korkealla ja mä todella toivon, että se siellä korkeuksissa pysyykin!  Ruokavalio on muutenkin nyt kohdillaan: saan paljon hitaita hiilareita ja kuitua, proteiinia ja hyviä rasvoja napaani. Vettä tulee hörittyä varmaan reilu pari litraa päivässä. Muutamia herkkujakin on tosin ihan vahingossa sujahtanut suuhun, mutta niinhän aina. Syvällä kokemuksen rintaäänellä voin ilmoittaa, että totaalikieltäytyminen herkuista ei toimi ikinä, ei ainakaan mulla!

Kaikin puolin mulla on niin hyvä fiilis nyt. Jos kuitenkin motivaation puute yllättäen iskee, niin tiedän varsin erinomaisen keinon saada sen takaisin. Laitoin eilen jalkaan lempparifarkkuni, joita en ole käyttänyt kesäkuukausina ollenkaan, ja tajusin, että ne kiristävät aivan liikaa joka puolelta. Sen sijaan, että olisin pillahtanut lohduttomaan itkuun, ajattelin uhmakkaana, että tästä on mahdollisuus lähteä vain yhteen suuntaan - siihen hoikempaan suuntaan.

27.08.2006
Kiitos, syksy, taas tästä uudesta energiasta, jota toit mukanasi tähän laiskaan sohvaperunaan! Mä en edelleenkään käsitä, miten jotkut voivat masentua tästä vuodenajasta, koska itselläni se saa aikaan ihan päinvastaisen reaktion!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari