Naurettava, mutta voimat imevä virus!

Nyt eletään taas niitä aikoja, kun puolet väestä kaatuu influenssan tai jonkun muun supertaudin vuoksi vällyjen alle potemaan kovaa kuumetta ja räkäisyyttä. Osanottoni heille, ei kuulemma tänä vuonna ole mikään kovin kevyt tauti.

Viime talvena vältin kaikki räkätaudit. Uskossa on hyvä elää, joten uskottelen siis itselleni, että se johtui mun mustaherukkamehukuuristani, jonka aloitin hyvissä ajoin syksyllä ja sitä kesti tuonne tammikuun lopulle. Mukillinen kuumaa mustaviinimarjamehua päivässä piti lääkärin loitolla!



Tänä syksynä heräsin turhan myöhään tähän samaiseen tehokkaaseen c-vitamiinikuuriin, sillä nyt jonkin sortin virus on pesiytynyt myös meikäläisen ruumiin sopukoihin. "Jonkin sortin". Kuumetta ei ole, ei myöskään räkää tai muuta keuhkojen pihinöitä tai rahinoita. Ei mitään. Ei mitään muuta kuin tämä olo.

Minähän kun olen niin saakelin huono sairastaja. Kirjoittelin siitä viimeksi kesällä 2012 täällä. Jos kuumetta ei ole, niin enhän mä voi olla sairas...! Ei siis ole mitään merkitystä sillä, että silmissä pimenee, kun muorien kanssa kyykistelee vessan nurkissa ja ylös pääsee vain seiniä pitkin kiipeämällä tai kymmenen metrin reipas kävely hengästyttää jopa mun huonoon kuntoon nähden naurettavan helposti. Silläkään ei ole mitään väliä, että tähän pään sumuisuuteen ei auta ainakaan yksikään ottamani särkylääke tai että rinnassa on koko ajan tunne, että joku istuu siinä enkä ole lainkaan varma, saanko tarpeeksi happea pysyäkseni elossa. Ai niin, ei toki unohdeta massiivisia kuumia aaltoja ja jatkuvaa kylmänhikisyyttä... aivan kuin olisi 40 astetta kuumetta ja jatkuvasti sydäninfarktin partaalla.

Silti oli vaikeaa lähteä töistä ja suunnata työterveyteen. Tällä asenteellani olin varma, ettei mulle ainakaan mitään saigonia myönnettäisi, kun eihän mulle ole KUUMETTA tai mitään muutakaan sairauteen viittaavaa oiretta tämän olotilan lisäksi. No, olin vallan yllättynyt, kun lääkäri ohjasi mut hoitsulle pika-crp:n ja EKG:n ottoon. Tulehdusarvot eivät olleet koholla ja sydänfilmikin oli juuri niin kuin sen minun ikäiselläni nuorella akalla kuuluukin olla. Sain kolme päivää saigonia. Diagnoosina oli jotain kuin "määrittämätön virus-epäily".

Ihan oikeasti. Tulisi edes kunnolla kuumetta tai se jäätävä räkätulva tai jotain! Tuntuu ihan naurettavalle kärvistellä kotona sairaana ilman mitään kunnon oireita, vaikka ei musta työhommiinkaan tällä hetkellä olisi.

Ja kiitos tämän typerän olotilan, jouduin eilen jättämään väliin mun Helsingin reissun, jota olin odottanut aika innolla! Helsinki International Horse Show'n yhteyteen oli buukattu maailmankuulu tosielämän hevoskuiskaaja Monty Roberts viimeistä kertaa Suomeen esittelemään hevosmiestaitojaan ja mun siskolla oli sinne ilmaisliput! Jaa miksi? Koska Monty valitsi mun siskon hevosen, Koskenpään perämetsissä maailmaan muljahtaneen Hömpsyn, mukaan esitykseensä!!! Että jos olitte paikalla katsomassa Montya, niin se suomenhevonen oli sitten sukua mulle!

:D
Muutamia vuosia vanha kuva Hömpsystä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Kotimatka ja kolikkosuihkut