Lomaherkkuja töihin II - suklaamousse-konvehdit


Toinen konvehtiresepti kuuluu suklaamousse-konvehdeille. Ylläolevassa kuvassa näkyy, miltä konvehtien kuuluisi näyttää, alla olevista kuvista näkee, minkälaisia niistä oikeasti sitten lopulta tuli... mutta makuhan ratkaisee, eikö?


 Suklaamousse-konvehdit

A) Valmista suklaakuoret. Sulata tumma suklaa ja täytä konvehtimuotit. Valuta ylimääräinen suklaa pois niin, että vain muottien reunoille jää suklaata. Laita kylmään kovettumaan.

B) Valmista valkosuklaamousse. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja lisää siihen 3 rkl vettä.

C) Vatkaa munanvalkuaiset vaahdoksi ja lisää suola. Vispaa kerma kuohkeaksi.

D) Yhdistä sulatettu suklaa, munanvalkuaisvaahto ja kerma ja siirrä seos 2-3 tunniksi jääkaappiin.

E) Pursota valkosuklaavaahto suklaakuppeihin. Irrota muoteista ja tarjoa viileänä.

Miksi minun suklaamousse-konvehdit eivät sitten näytä siltä kuin kirjan kuvassa? Vika saattaa olla siinä, etten vispannut kermaa tarpeeksi kuohkeaksi, se saattoi jäädä aavistuksen löysäksi. Lisäksi unohdin laittaa sulatettuun suklaaseen ne 3 rkl vettä, vaan lisäsin ne vasta siinä vaiheessa, kun olin jo yhdistänyt suklaan, munanvalkuaisvaahdon ja vispatun kerman. Tästä syystä koko "vaahto" saattoi jäädä aavistuksen veteläksi eikä se tästä syystä kolmessakaan tunnissa jähmettynyt pursotettavaksi jääkaapissa.

Ajattelin ratkaista ongelman ylijääneellä maitosuklaalla. Sulatin sen ja sekoitin valkosuklaa"vaahdon" sekaan. Ajattelin, että kenties seos jähmettyy enemmän, kun seassa on enemmän ns. kovettavaa ainetta. Siitä siis johtuu tämä "vaahdon" ruskea väritys. No, niin kuin näkyy, eihän se tarpeeksi tähän hätään auttanut, vaan seos jäi edelleen melko juoksevaksi.

Näillä kuitenkin mennään. Niin kuin sanoinkin, maku ratkaisee ja nämä kyllä maistuvat oikein hyviltä :)

(EDIT 20.11.: Nyt kävi sellainen juttu, etteivät nämä konvehdit ikinä työmaalle asti ehtineet. Tiputin nimittäin rasian, johon olin kaikki hienosti asetellut niin, ettei täyte valu reunojen ylitse, käsistäni juuri, kun olin lähdössä töihin eikä jälki ollut mitenkään siisti. En siis kehdannut viedä niitä yhtään mihinkään, vaan tuo makealle perso sulhaseni sai syödä niitä napa rutkuen. Sitä paitsi, olihan mulla niitä tikkupraliineja ihan riittävästi.)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Kotimatka ja kolikkosuihkut