11. luukku: Kulkuset


Kulkuset on säilyttänyt suosionsa perinteisimpänä joululauluna niin kauan kuin minulla muistia riittää sinne lapsuuteni syövereihin. Sitä kuunneltiin silloin ja sitä kuunnellaan tänään.

Muistan vielä niitä aikoja, kun meillä Koskenpäällä oli hevosia ja enemmän tai vähemmän perinteikkäästi piti tietysti lähteä aina Tapaninpäivänä l. hevosten ja hevosmiesten päivänä rekiajelulle. Meidän"liinakollamme" helkkäsi längissä tietysti se kulkunen. Miten olikaan pikkutyttönä mukavaa ryömiä lämpimän ryijyn sisään rekeen ja nauttia hevoskyydistä valkoisissa metsämaisemissa, usein myös lumen tuiskuttaessa! Vähän isompana piti tietysti olla rohkea ja seistä jalaksilla reen takana, ai hurja!

En retkeämme unhoittaa kai milloinkaan mä voi. 

Kuva valokuvasta. Niin sitä lähdetiin rekiretkelle!
Kävin eilen Ideaparkissa hieman haistelemassa joulun lahjoja. Siitäkin huolimatta, että ihmisiä ei juurikaan ollut liikenteessä eikä suuret ihmismassat siis päässeet mua hirvittämään, mua alkoi suunnattomasti ahdistaa, kun tajusin, etten mä oikein osannut ostaa mitään lahjoja. Muutaman lahjan löysin, mutta perinteisesti kävi niin, että löysin vain kaikkea kivaa itselleni...

Hö hö, mun oli ihan pakko saada tuo AUTO!
No, tällä kertaa yksi tarkimmin koluttu liike Ideaparkissa lienee Iloinen Keittiö. Vaikka en mikään kokkikolmonen olekaan, niin voi vitsit, että tästä puljusta löytyisi joka lähtöön kaikkea kivaa! Kun puheena tuon sulhasen kanssa viime päivinä oli ollut mahdollisen piparkakkutalon rakentaminen, niin innostuin aivan mahdottomasti liikkeen mitä eriskummallisimmista piparkakkumuoteista. Innostuin niin, että päätin ottaa vastaan tuon arkkitehtonisen piparkakkuhaasteen, josta todennäköisesti seuraa vain itkua ja hampaiden kiristelyä. Lopputuloksesta kuvia tarjolla sitten myöhemmin, jos kyhäelmä on edes aavistuksen verran julkaisukelpoinen...

Kommentit