6. luukku: Tule joulu kultainen

Ensinnäkin: happy BD Suomi! Tänään juhlitaan taas sitä itsenäisyyttä, josta itsekin olen niin vallan tohkeissani. Kiitos jälleen kerran sotiemme urheille veteraaneille, jotka siihen aikaan tuntuivat olevan jotain aivan muuta kuin nykynuoret... erityisesti tietysti kiitos omalle papalle ja tietysti lottana palvelleelle mummilleni (vaikka tuskin pilven reunalta mun blogia pystyvätkään lukemaan)!

Sitten eikun asiaan!



Vaikka tämäkin kappale on soinut jouluradioissa jo monen monta vuotta, on se vasta viime aikoina ottanut sijaa omilla soittolistoillani. Siinä on kaunis melodia, sellainen jouluhtava (?)... ja kun oikein alkaa lyriikoita kuuntelemaan, niin mieli väntyilee väkisin mulle perinteisen maalaisjoulun suuntaan.

"Juhla vanhain perinteiden
Saapuu talven hämärään
Hyvän tahdon odotuksen
Nostaa mieleen lämpimään"
 
Sille ei vaan voi mitään, että juuri näin siinä aina käy. Joka joulu. Vaikka moni varmaan on täysin kyllästynyt mun jokavuotiseen jouluhössötykseen... oikeastaan mikään muu juhla vuodessa ei voi millään tasolla nousta yhtä tärkeäksi kuin joulu. 

Nyt kun oikein syvälliseksi äidyin tässä kirjoittamisen ohella... joulun tärkeys itselleni johtuu varmaan siitä, että se on ainut juhla vuodessa, johon meidän perhe viitsii oikeasti panostaa. Se on ainut juhla vuodessa, kun koko mun perhe istuu samassa päivällispöydässä vetämässä kinkkua ja porkkanalaatikkoa napaan niin että rytkyy. Koskenpäällä esim. kattaukseen ja koristeluun ei ikinä panosteta niin kuin jouluna, vaikka äite pitää huolen mm. pääsiäiskoristelustakin. 

Näin Koskenpäällä joulupäivällisellä, sydän ja nams!
Ehkä tämä on siis ns. perinnöllistä: kun on pikkutytöstä lähtien seurannut vierestä sitä vanhempien jouluhössötystä (juu, iskäkin osaa hössöttää joulua, vaikka onkin sellainen perinteinen jäyhä suomalaismies), niin kai se itseenkin sitten tarttuu. 

Siksi se joulu on mullekin niin kultainen. Tule jo!

Joko lukijat ovat hakeneet radioihinsa jouluradion? Kaupunkikohtaiset taajuudet täällä.

Kommentit