BAD ERROR - huonon onnen aamu

Aamulla lähdin töihin. Olin nukkunut ehkä kaksi-kolme tuntia. Sekin uni oli katkonaista ja kevyttä. Ulkona oli pyryttänyt varmaan koko yön lunta, hangessa kulki vain yhdet jalanjäljet, ei muuta. Edelleen satoi hiljakseen. Kirosin, etten ollut ottanut pipoa päähän. Olin ajatellut, etten tarvitse, kun pakkanenkin on laskenut mukavasti. Onneksi oli sentään huppu.

Olin päässyt jo lähes parkkipaikalle, kun muistin suunnitelleeni salireissua heti töiden jälkeen. Mutta hetkinen, missäs mun salireppuni oli? Sehän jäi olohuoneeseen tuolin päälle. Olin kai ajatellut edellisiltana reppua pakatessani olevani aamutuimaan sen verran virkeä, että tajuaisin sen helpon vihjeen ihan siinä silmieni alla. Käännyin takaisin. Lunta oli varmaan nilkkoihin asti. Hitto, avopuliskokin oli ollut illan riennoilla ja tullut aamukahden jälkeen viereeni haisemaan. Ei ihme, ettei unikaan ollut tullut.

Nappasin repun olohuoneen tuolilta ja painelin takaisin parkkipaikalle. Vilkaisin kelloa ja huomasin sen olevan enemmän kuin olin ajatellut. Tulisi kiire töihin, kun pitäisi vielä pysähtyä ostamaan tupakkaakin matkalla. Aikaa vastaan taistellen vääntäydyin autoon ja käynnistin sen, vääntäydyin taas ulos ja aloin kaapia lunta auton päältä. Nostelin tuulilasinpyyhkijätkin ylös ja kaikkea, vaikka ei niin sitä aikaa olisikaan ollut.

Kömpiessäni takaisin autoon kirosin tuulilasiin sulavaa lumisadetta. Fiksuna tyttönä ajattelin tuulilasinpyyhkijöiden auttavan asiaa, olivathan ne nyt niin lumesta puhtaatkin. Naksautin pyyhkijät päälle - vain todetakseni, että kuskin puoleinen pyyhkijänsulka olikin irronnut. Ähkäisin ääneen. Tämäkin vielä. Miten se nyt niin itsekseen voi vain irrota? Könysin autosta hankeen ja aloin asettamaan sulkaa takaisin paikalleen. Näin oli käynyt monesti ennenkin, tuttu homma, no big deal. Kunnes tajusin, että sulka on mun käsissäni kolmessa eri osassa. Siis aivan käyttökelvottomana. Tunsin raivon puskevan esiin.

Tyynnytin itseni. Katsoin taas kelloa. Hitto, olisi pitänyt olla jo matkalla. Ja ne tupakatkin! Hyppäsin autoon, kirosin tuulilasiin sulavaa lunta ja lähdin ajamaan. Aura-autoa ei tietenkään ollut vielä näkynyt, vaikka niin taajamassa muka asutaankin. Kuka hullu lauantaiaamuna nyt niin aikaisin liikkeellä olisikaan - muut kuin perjantai-illan myöhäiset juhlijat... Herwood vaikutti kaikin puolin autiolle puoli seitsemän aikaan lauantaiaamuna.

Säästääkseni aikaa päätin piipahtaa Herwoodin Nesteellä ostamassa tupakkaa. Siitä olisi nopea jatkaa matkaa ja ehtiä töihin ajoissa - kun oli se niin huono kelikin eikä tuulilasinkaan läpi tahtonut nähdä. Karautin Nesteen pihaan selvittyäni yllättävän nopeista liikennevaloista. Astuin autosta ja kiiruhdin ovelle. Mitä. Ovi oli lukossa. Sisällä huoltamolla ei ollut mitään - edes valoja. Voi helvetti! Mistä lähtien Herwoodin Neste ei ole ollut lauantaiaamuna kello kuuden jälkeen auki? Onhan se ennen ollut... vai onko? Varmasti on! Kirosin ja häpesin - Nesteen seinustalla olevalla pankkiautomaatilla oli joku aikainen kulkija nostamassa rahaa ja tuntui huvittuneena seuraavan mun toimiani. Harpoin vihaisena takaisin autoon.

Nyt oli muuten kiire. Mutta se tupakka-aski oli saatava, muuten ei töistäkään tulisi mitään. Päätin oikaista Kalevan ABC:n kautta. Se ainakin on auki - aina, jumalauta! Tietysti valot paloivat joka risteyksessä punaisena, vaikka muuta liikennettä ei näkynyt missään. Tuulilasin läpi oli jo lähes mahdotonta nähdä. Viimein, kun pääsin kääntymään ABC:n pihaan, joku valopää kaahasi oikealta poikittain mun eteen eikä tiennyt varmaan itsekään, mihin oli menossa! Siinä kohtaa huusin jo ääneen. Mene nyt helvettiin siitä saakelin törttö! Kipaisin nopeasti huoltamolta tupakka-askin.

Seisoin taas useissa valoissa. Jossain Tammelan nurkilla kadun reunassa upottava lumikasa oli vetää mut päin liikennemerkkiä. Kaistoja oli mahdoton havaita. Onneksi oli tosiaan hiljainen lauantaiaamu... missä ne aura-autotkin viipyivät? Hieman ennen kuin pääsin turvallisesti - ja ennen kaikkea ajoissa - työpaikan parkkipaikalle, tajusin, että töiden jälkeen pitäisi käydä Motonetista ostamassa uudet pyyhkijänsulat. En siis pääsisikään salille heti töiden jälkeen.

Alkuviikosta Koskenpäällä ei ollut tietoakaan epäonnen lauantaista!


Kommentit

  1. Tulipa naurettua ihan ääneen lukiessani sun vaikeasta päivästä, vaikka sulla ei varmaankaan naurattanu tuolloin ollenkaan. :D

    VastaaPoista
  2. Joo, ei paljon naurattanut tuolloin. Nyt voi jo höristä koko asialle :D sitä paitsi työpäivä oli muuten tosi mukava, joten ei se sitten pitkälle jaksanut vaivata :) Mitä nyt mikään ei pysynyt käsissä. Potilaat ei kuitenkaan sentään tippuneet lattialle :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!