Keltainen kevät

Kevät on jo täällä. Vaikka talvea ei oikeastaan koskaan ollutkaan. Totaalisesti en siihen mielikuvaan kuitenkaan usko, etteikö enää tulisi pakkasta ja jonkinmoinen, ellei massiivinenkin, takatalvi - ehkä sitten vapun tienoilla. Kevään, tai ainakin sen lähestyvän läsnäolon, kuitenkin tunnistaa monestakin eri asiasta. Se, että ulos mennessä kuulee lintujen laulavan. Puista kantautuva titityy ja samalla nenään leijaileva lumen tuoksu ajaa ajatukset väkisin jo pitkälle kevääseen. Kyllä, lumi tuoksuu keväisin aivan erilaiselle kuin alkutalvesta, niin kuin Maatiaismuorikin sen blogissaan toteaa.

Kevään tulon tunnistaa myös siitä, että sormet alkavat syyhytä kaiken maailman sisustuslehtiä ja mielen tekee kovasti laittaa koko kämppää uusiksi lattiasta kattoon. Tälläkin hetkellä, vaikka rahalle olisi olennaisempaakin käyttöä, haaveilen oman kodin keväisemmästä ja raikkaammasta ilmeestä pimeän, märän ja kolkon talven - tai sen yrityksen - jälkeen. Asiaa ei juurikaan auta Jotexin kuvastot, joita tuntuu satelevan postiluukusta harva se päivä.

Mistä lähtien minäkin olen edes mistään keltaisesta tykännyt sisustuksessa? Veikkaanpa, että viime keväästä, vaikka en koskaan uskonut sen olevan mahdollista. Oikeastaan keltainen keväisen vihreän ja limen rinnalla alkaa olla yksi ehdottomista suosikeistani!


Koska kevät on myös uuden elämän aikaa, sitä aikaa, kun aletaan idättää kasveja innoissaan ruukuissa odotellen sitä hetkeä, kun ne saa viedä ulos ilman pelkoa siitä, että kylmät yöt ne kuihduttavat. Itse yleensä tarvitsen kimmokkeeksi aurinkoisia kevättalven päiviä, kun aurinko on jo korkealla, mutta huolimatta viime aikaisista harmaista sadepäivistä, on alkanut jo mielessä itää kasvien, yrittien ja kukkien esikasvatusideoita. Rehellisesti voin kertoa, etteivät mun idätysprojektit ole yhtenäkään vuonna onnistuneet niin kuin olen toivonut ja kuvitellut, sillä en ole mikään viherpeukalo, joka tietäisi miten mitäkin kasvia tulisi kohdella sen ansaitsemalla tavalla. Karvaista epäonnistumisista huolimatta jotain mäzikkiä lienee siinä hetkessä, kun huomaa siementen työntäneen mullan pinnalle jo vihreitä versoja.

Siitä se ajatus sitten kai lähti, sillä yksi päivä ihan sattumalta huomasin haaveilevani kasvihuoneesta. Edelleen olisi hyvin epätodennäköistä, että mitään saisin oikeasti siellä kasvatettua, mutta olisihan sellainen nyt hieno.

Muistan joskus lapsena, kun Koskenpäällä tallin takana oli kasvihuone. Sinne oli aina jännittävää mennä kuumana kesäpäivänä. Valo oli utuista ja ilma niin kosteaa ja lämmintä, että suurinkin helle ulkona ei tuntunut enää missään, kun kasvihuoneesta tuli ulos. Pelottaviakin muistoja kasvihuoneeseen liittyy. Muistelisin sen olleen joskus alkusyksyä, kun isä oli viemässä hevosia aikaisin aamulla laitumelle. Hän oli kuullut tallin takaa karmaisevan rääkäisyn, jota hevosetkin olivat ilmeisesti kovasti pelästyneet, mutta jota ei osannut yhdistää mihinkään tiettyyn villieläimeen. Mennessään katsomaan hän ei kuitenkaan ollut nähnyt tallin takana mitään tavallisesta poikkeavaa. Muistaakseni tästä muutaman päivän päästä äiti oli mennyt kasvihuoneelle ja huomannut, että kasvihuoneen ovi oli revitty riekaleiksi.

Kevätkoti 2013
Toistaiseksi aion pitää sormeni vielä kuitenkin mullattomina. Siihen asti, kunnes koittaa maaliskuu ja idätystouhu on oikeasti ajankohtaista, aion tyytyä kaupan ihanan keväisiin kukkiin, kenties värikkäisiin tulppaaneihin tai pian - toivottavasti - kauppaan ilmestyviin ruukkunarsisseihin. Värikkäät tulppaanit ja narsissit kuuluvat myös osaksi keväisen raikasta ja valoisaa kevätkotia!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari