E-asiaa

Päätin vielä kirjoittaa itselleni hyvinkin ajankohtaisesta aiheesta ennen kuin suuntaamme koko perheen voimin keski-Suomeen lomailemaan. Varoituksen sananen lienee kuitenkin paikallaan sitä ennen: asia on minulle hyvin henkilökohtainen ja liittyy niin vahvasti omaan intimiteettiini, etten olisi ennen vanhaan edes kuvitellut tästä kirjoittavani. Toisaalta aihepiiri on hyvinkin tärkeä monille naisihmisille, joten pieni pohdinta lienee paikallaan. Älä siis lue, jos et halua liikaa informaatiota allekirjoittaneesta. Tai alkoi muuten vain jäskättää...

Raskaaksi tulemisen ehkäisy. Tuo pirulainen.
Ja sattuneesta syystä, mulla ei ole aiheeseen sopivia kuvia, joten... deal with it.

Aloitin e-pillereiden käytön vuonna 2005, 17-vuotiaana. Perimmäinen syy tälle päätökselle oli se, että suunnitelmissa oli lukion opintomatka Kyprokselle ja alkuperäisten laskelmieni mukaan kuukautiskiertoni ikävin vaihe oli juuri osumassa tuolle viikolle. Sen lisäksi taisin tuohon aikaan olla seurustelusuhteessa, joten päädyimme lääkärin kanssa psyvämpään ratkaisuun; Harmonet-nimiseen e-pillerivalmisteeseen.

Harmonetin kanssa elin tiiviit viisi vuotta hyvässä yhteisymmärryksessä. Kuukautiskierto muuttui ihan oikeasti säännölliseksi; kykenin tietämään tunnilleen, milloin vuoto alkaisi. Se helpotti elämää todella paljon. Lisäksi olin kärsinyt aiemmin sietämättömistä kuukautiskivuista, jotka e-pillereiden aloituksen myötä hälvenivät lähes olemattomiksi. Pillereillä ei ollut myöskään sananvaltaa mielialaani, joten suurilta tunteenpurkauksiltakin vältyimme sekä minä että kanssaeläjät. Suurena plussana tietysti koen myös sen, etten tällä hetkellä ole esim. 9-vuotiaan lapsen äiti...

Tykkäsin tosi paljon Harmonetista, vaikka suuri miinus niiden käytöllä olikin se, että elopaino alkoi välittömästi nousta. Teininä minunkin oli mahdollista syödä mitä tahansa ilman, että se olisi millään tavalla vaikuttanut mun hoikkaan varteen. E-pillereiden aloituksen jälkeen paino lähti selvästi nousuun. En syytä kuitenkaan sokeasti (tai ainakaan suoraan) e-pillereitä. Pillerit saattoivat toimia välikätenä mun suurentuneelle ruokahalulleni...

Vuoden 2009 lopussa jouduin kuitenkin luopumaan uskollisesta ystävästäni Harmonetista. Kesällä olin herännyt todellisuuteen ja ymmärtänyt, että näillä geeneillä ja perimällä e-pillereiden syönti vielä koituisi kuolemakseni. Se, että aivan lähisuvussa oli enemmän kuin yksi aivoinfarktitapaus, sai ajattelemaan omaakin tulevaisuutta. Minua ei silloin huvittanut ajatus aivoinfarktista alle 30-vuotiaana. Voitteko uskoa, että ei huvita edelleenkään!

Vaihdoin e-pillerit Cerazette-minipillereihin syksyllä 2009. Minipillereiden toimintamekanismi on erilainen kuin e-pillereissä, joten niissä ei ole samaa avh-riskiä. Hieman jännitti tietysti vaihtaa valmistetta, kun ei vielä tiennyt, millä tavalla se vaikuttaa omaan kehoon. Päälimmäisenä ajatuksena kauhistutti se, ettei kuukautiskierto olisi enää säännöllinen, mitä jos tiputteluvuotoa olisi koko ajan, mitä jos kamalat kuukautiskivut palaisivat jne.

Ensimmäiset vuodet Cerazetten kanssa sujui ongelmitta. Vain ensimmäisen vuoden aikana minulla oli kuukautiset kolme kertaa. Ei tiputteluvuotoa, ei kipuja, ei mitään ongelmia. Aluksi se tuntui ihanan helpottavalta ja vapaalta. Päänvaivaakin ne kuitenkin tuottivat, sillä epäsäännöllisten kuukautisten alkamisajankohtaa ei voinut koskaan tietää etukäteen ja yleensä vuoto alkoi aivan yllättäen - ja tietysti väärässä paikassa, väärään aikaan. Ongelma oli kuitenkin niin pieni, ettei se millään jaksanut mua häiritä. Naisena sitä pitää kuitenkin aina olla varautunut yllättäviinkin kehon toimintahäiriöihin ;)

Keväällä 2012 jouduin olemaan muutaman viikon pillereittä, kun apteekeilla oli jonkin sortin säätöä valmisteen saatuvuuden suhteen. Se kahden viikon kokemus raotti mun silmiä ensimmäistä kertaa pillereiden todella huonoista vaikutuksista. Ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen mun kehoni sai olla ilman ylimääräistä hormonaalista toimintaa, ihan oma itsensä, luonnollinen. Silloin mä tajusin ensimmäisen kerran, miten paljon hormonaaliset ehkäisyvalmisteet vaikuttavat seksuaaliseen halukkuuteen. Kahden viikon ajan taisin elää oman seksuaalisuuteni kulta-aikaa. Tajusin oikeasti, miten mun halut olivat olleet kadoksissa jo niin monen vuoden ajan. Kun Cerazette palasi apteekin hyllylle, mä menin kiltisti ostamaan sitä lisää ja pam! Sinne hävisi mun sisäinen, villi seksuaalisuutenikin.

Hormonaalisen ehkäisyn teho siis perustuu siihen, että seksiä tekee harvemmin mieli...?

Pohdin jo silloin vakavasti hormonaalisesta ehkäisystä luopumista, mutta jostain käsittämättömästä syystä olen edelleen minipillereiden orja. Ehkä en tuolloin vielä ollut valmis luopumaan niin rutiiniksi käyneestä tavasta vetää pieni pilleri joka aamu kurkusta alas tai ehkä mua ahdisti jo valmiiksi se kondomin kanssa "sekoilu". Selvää oli kuitenkin se, ettei kondomi olisi missään kohtaa ollut vaihtoehto hormonittomaan ehkäisyyn, sillä vaikka sen käyttö kuinka smoothia olisikin, niin silti se ropeltaminen on mielestäni suurin erotiikantappaja ikinä. Lisäksi näin vakituisessa parisuhteessa tulisi pidemmän päälle kalliiksi turvautua kumiin.

Pitkään pelkkänä ajatuksena pyörineeseen asiaan on kuitenkin luvassa nyt muutos! Nyt tiedän ehdottomasti haluavani hormonaalisesta ehkäisystä eroon ja mahdollisimman pian! En voi liikaa edes painottaa sitä, että lähes kymmenen vuoden jälkeen oman kehon raiskaaminen hormoneilla tuntuu jo ihan oikeasti sairaalta. Lisäksi neljän vuoden epäsäännölliset, hyvin harvoin itsestään ilmoittavat kuukautiset - niin ihanaakin aikaa kuin se on ollutkin - vaikuttavat jo oman pään sisältöön: en pääse enää yli ajatuksesta, että mitä jos nämä pillerit ovat tehneet musta täysin hedelmättömän.

Olen päättänyt hankkia kuparikierukan. Onneksi se on nykyisin vaihtoehto myös synnyttämättömille naisille. Tietysti taas niin kovasti jännittää. Tuleeko pahoja sivuvaikutuksia ja onko se ollenkaan mulle itselleni edes soveltuva vaihtoehto. Olen kuullut paljon hyvää kuparikierukasta, mutta toisaalta taas moni on kertonut kokeneensa kierukan hyvinkin ikävällä tavalla. Mutta kun yrittämättäkään ei voi tietää.

Kunhan pääsee eroon tuosta hormonien kirouksesta!

Itse asiassa ennen kuin aloin kirjoittaa tätä tekstiä, yritin soittaa e-neuvolaan varatakseni ajan keskustellakseni kuparikierukka-asiasta. Jep, yritin. Internet kertoo ajanvarauksen olevan auki näin perjantaisin klo 08:30-10:00. Soitin hieman yli yhdeksän ja mitä tapahtuu? Luurista puhuu tökerösti nauhoitettu naisen ääni, joka kertoo, että viikolla 12 on poikkeukselliset ajanvarausajat. Odottelen, mikä on tämän päivän uusi varausaika ja hölmistyn, kun automaattinainen sanoo, että perjantain varausaika on 08:30-10:00. Öö, niin? Soitan uudelleen ja kuulen saman litanian uudestaan. Kello on todella hieman yli yhdeksän... no, kai mä sitten soitan maanantaina.

Onkos lukijoilla jakaa kokemuksia erilaisista ehkäisymenetelmistä?

Kommentit

  1. Moi!
    Jännä kun säkin olet tätä asiaa pohtinut, itselläni on nimittäin ollut myös pohdinnassa ihan viime viikkoina. Sillä itselläni on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta ja eräästä toisesta blogista luin, että eräs vastaavassa tilanteessa ollut oli saanut lääkäriltä käskyn lopettaa. Hormoneista on kilpirauhasen vajaatoiminnassakin kyse. Nyt aloin myös sinun kirjoituksesta pohtimaan asiaa tuosta 'halunäkökulmasta' ja voin uskoa myös siihen....ja aloin pohtia itse myös vakavemmin pillereiden loppetamista.

    VastaaPoista
  2. Juu, usko pois! Kaipa se on aika yksilöllistä tietysti, mutta niin paljon olen kuullut vastaavanlaisia "halukokemuksia" ja kun sitä omaakin kokemusta on, niin... olen ehdottomasti tämän päätökseni takana, vaikka ikinä ei voikaan tietää, sopiiko tuo kierukkakaan sitten ollenkaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari