Grilli- ja kalastuskausi avattu!

Oi ja voi. Talviloma alkaa vedellä viimeisiin. Ylihuomenna pitäisi raahautua jo iltavuoroon! Toisaalta on tietysti mukava palata taas arkeen, mutta toisaalta voisin lomailla koko loppuelämäni.

(Kuvat Survosenkoskelta)


Jos voittaisin vaikka lotossa suuren summan rahaa, en varmastikaan tekisi enää päivääkään töitä. En oikeastaan ymmärrä ihmisiä, jotka edes harkitsisivat työntekoa voitettuaan niin ison summan rahaa, jolla elelisi mukavasti koko loppuelämänsä, vaikka ei olisi penniäkään tuloja. Kertooko se vain siitä, ettei sitä omaa aikaa oikein osaa kunnioittaa ja arvostaa?

Tietysti on sitten erikseen ne, jotka siitä työnteosta oikeasti elävät, enkä tarkoita nyt todellakaan sitä, että se työ tuo leivän pöytään.

Itse toteuttaisin unelmani ja eläisin niin kuin aina kuulee kehotettavan, siis niin kuin viimeistä päivää. Olisin kuin Ellun kanat ja vähät välittäisin siitä, että se kaikki olisi vastoin kaikkia nyky-yhteiskunnan arvoja ja tavoitteita. Mitä sitten, jos joku laiskaksi haukkuisi. Siinäpähän haukkuisi, jos ei muuta tekemistä omalle elämälleen keksisi.

No, töihin kuitenkin pitää keskiviikkona palata ja ihan mukavaa se on. Yllä mainitusta haavekuvasta huolimatta ei pidä luulla, ettenkö työstäni tykkäisi. Tykkään kyllä, kovastikin. En ole niitä hoitajia, jotka ovat jo elämäänsä kyllästyneitä ja kaiken empatiansa ja sympatiansa sairaalan tms. yksikön käytäville kadottaneet.

Loma oli kuitenkin antoisa - ja rankkakin, vaikka mitään sen erikoisempaan ohjelmassa ei ollutkaan. Aivan kuten jo aiemmin puhetta olikin, vietimme viikonlopun Keski-Suomessa. Tuli avattua ainakin grilli- ja kalastuskausi.

Enpä muista, milloin olisin syönyt kevään ensimmäiset grillimakkarat yhtä ajoissa kuin tänä keväänä. Ajattelin, ettei viime kevättä paremmaksi voisi enää laittaa ja silloin oli sentään pääsiäinen! Tulella paistettu grillimakkara (tai mikä tahansa grilliin sopiva herkku!) muuten maistuu aivan taivaallisen hyvälle (ja epäterveelliselle)!


Paikalla myös sotkapariskunta
Lisää hiillosmakkaraa syötiin sunnuntaiaamuna, kun lähdimme Survosenkoskelle avaamaan kalastuskautta. Eihän sitä kalaa tullut, eikä kelikään ollut ihan sellainen kuin olimme toivoneet, mutta tulipahan ulkoiltua. Pääsin vihdoin ja viimein testaamaan mun omaa oranssia vapaa, jonka tuo sulhanen mulle viime syksynä osti lahjaksi. Jäykkähän se vähän oli, mutta eiköhän siitäkin peli vielä tule!


Kalastus on kyllä varsin rentouttavaa puuhaa, mutta tosikalastajan kärsivällisyys multa edelleen kuitenkin uupuu. Jos kalaa ei tule, niin kyllästyn kyllä todella helposti. Lisäksi hermostun aivan liikaa, kun kuva jää pohjaan. Näin kävi Survosenkoskellakin. Mun lippa jumittui sillan alle, siimat meni miten sattui, joten päätin vaatia pois lähtemistä.

Mutta kivaa oli!

Kommentit