Jotain lainattua

(Kuvat Villa Vekkulasta)

Miten vaikeaa voi olla syödä ja liikkua samalla tavalla kuin aikaisemminkin? Tarkoitan nyt 'aikaisemmalla' sitä aikaa ennen kuin ostin hääpukuni. Puku istui täydellisesti mun kropalle sellaisenaan ilman tarvittavia kavennuksia tai levennyksiä. Myyjä kuitenkin pelotteli, että kolmen kilon painon muutos suuntaan tai toiseen tarkoittaisi myös muutosten tekemistä.

Aikaisemmin mun painoni siis oli pysynyt pitkään paikallaan, joten ajattelin homman olevan ihan helppo: tarvitsi vain syödä ja liikkua entiseen malliin, niin pukukin pysyisi sopivana!

 
Nyt olen muuttunut ihan vainoharhaiseksi. Pelkään lihoneeni ihan kamalasti, ja ettei puku enää sovikaan. Tuntuu ylitsepääsemättömän hankalalta syödä (siis etenkin syödä!) samalla tavalla kuin ennen. Aivan kuin en osaisi enää. Tästä syystä mun oli pakko viikonloppuna kokeilla mun pukua uudestaan Koskenpäällä. No, kyllähän se edelleen mahtui ihan hyvin! Mutta ahdistusta se ei lievittänyt sitten yhtään...

Ahdistusmomentti kasvoi siinä kohtaa, kun äite yritti nyörittää pukua. Eihän siitä mitään tullut. Nyörit eivät pysyneet suorassa eikä äite uskaltanut kiristää niitä samalla tavalla kuin Morsiusgallerian kokenut myyjä, pelkäsi, että ne repeävät irti tai jotain. Ja kun päättäväisesti vain käskin kiristää ja kiristää (puku siis tippuu päältä, jos sitä ei kiristä oikeasti riittävästi!), niin eihän siitä mitään tullut. Äite sanoi, että puvun kiristämiseen tarvittaisiin ainakin kahdet kädet. Toisaalta, äitellä on nyörittämisestä hieman vähemmän kokemusta kuin työkseen sata pukua päivässä nyörittävällä Morsiusgallerian myyjällä... voi olla, että ahdistuin siis taas täysin turhasta.

Siis todellakin häitä juhlitaan keskellä jylhää metsää!
Puvun saamisessa mun ylle oikeasti tiukasti ja napakasti tulee siis olemaan yhdenlainen homma. Niille, jotka siihen hommaan lopulta sitten joutuvat, annan ystävällisen ja käytännöllisen neuvon: käykää itse suihkussa vasta sitten, kun olette ähränneet puvun mun päälle, sillä hiki tulee väistämättä! Että kiitos ja anteeksi jo etukäteen.

Häiden osalta viikonloppu Keski-Suomessa olikin varsin tehokas. Kävimme Villa Vekkulassa sopimassa menusta ja hieman sommittelemassa ajatuksissamme juhlasalin järjestystä. Lisäksi myös kuljetuksemme kirkosta Vekkulaan on järjestymässä, jos vanhoja autoja vuokraavalta kaverilta, jonka yhteystiedot saimme, löytyisi kiva ja silmää miellyttävä vanha automobiili. Things-to-do-listille tuli tietysti läjäpäin uutta tehtävää, mutta se nyt oli odotettavissakin...

Näyttää sokkeloisemmalta kuin se oikeasti onkaan!
Olin jo hieman unohtanut, miten paljon tykkäsin Villa Vekkulasta. Matkalla kapeaa ja mutkaista (myös keväisen kuraista) hiekkatietä ajattelin, että voi ja voi, miten kukaan vieras jaksaa sinne edes tulla. Päästyämme paikan päälle en kuitenkaan enää ajatellut sellaista. 1900-luvun alussa rakennetussa hirsirakennuksessa alkuperäislattioineen on sellaista ajanhenkeä, joka varmasti tietyllä tasolla vetoaa moneenkin ihmiseen. Se sopii täydelliseksi näyttämöksi meidän perinteiselle hääjuhlalle, jossa aavistus maalaisuuttakin saattaa vilahtaa. Sitä paitsi, paikka on niin syrjässä, että ei pitäisi ainakaan "naapureiden" häiriintyä.


Kaiken tämän lisäksi taisin löytää sen 'jotain lainattua'. Olin asettanut juhlissä käytettävien korujen budjetiksi 100 euroa. En todellakaan suunnitellut ostavani satojen eurojen edestä helyjä vain yhtä päivää varten, kun monesta "rihkamaputiikistakin" löytyy kauniita ja kivoja koruja ja vieläpä edullisesti. Nyt ei tosin tarvitse edes "tyytyä" "rihkamaan", sillä äitini korujemmasta löytyi täydellisesti hääpukuun sopivat kaula- ja korvakorut. Kyseessä on Eelis Aleksin Lumoava-koruihin kuuluvan Pihla-sarjan kaulakoru ja korvanapit. Ko. korusarjan kotisivujen perusteella tulen säästämään koruissa lähes 200 euroa! Vallan mainio valinta siis 'lainatuksi'!



" On kauneutes vailla vertaa
ja pyhyytes pysyvää
Rajalla seisot sä hiljaa, kotiin ohjaat etsivää "

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari