Yön pimeinä tunteina - yhdeksän unifaktaa

1. Jos nukun jonkun ihmisen vieressä, en pysty nukkumaan kasvotusten tämän kanssa. En edes tuon sulhaseni kanssa. Jos sulhanen kääntää yön aikana kylkeä niin, että on kasvotusten mun kanssa, mun on heti pakko kääntyä selin häneen - tai selinmakuulle tai työntää käsi tyynyn alle niin, että tyynyn reuna kohoaa ilmaan mun ja toisen kasvojen väliin. Kasvotusten nukkuminen aiheuttaa lievää ahdistusta enkä varmasti pysty nukahtamaankaan. Tulee sellainen olo, että tukehtuu. Etenkin, jos tämän toisen ihmisen hengitys osuu omille kasvoilleni. Se vasta ahdistavaa on!

2. En pysty nukkumaan, jos jokin tuoksuu tai haisee voimakkaasti. Esimerkiksi kissan ruokapussit roskiksessa oltuaan siellä yli vuorokauden alkavat haista ihan jäätävän kamalalle! Ainakin yöaikaan! Miten hajut niin voimistuvatkin yöaikaan? Päivisin en haista mitään, mutta yöllä ruokapussien lemu leviää keittiön roskiskaapista ympäri kämppää niin, että mun on pakko nousta keskellä yötä ja heittää roskapussi takapihalle. Samoin tuntuu tapahtuvan kissan hiekkalaatikoillekin: päivällä niitä ei edes huomaa, mutta yöllä haju alkaa salakavalasti hiipiä ympäriinsä.

En myöskään pysty nukkumaan suljetussa huoneessa, jos siinä samassa huoneessa on mikä tahansa eläin. Koska suljetussa huoneessa eläimetkin alkavat haista. Tunkkaiselle ja pahalle. Ja kun happi tuntuu loppuvan kesken tästä johtuen, en ainakaan minä kykene saamaan unen päästä kiinni!

Koskenpää 2008
3. Jos herään yöllä ja näen valoa, en pysty nukkumaan. Esimerkiksi tietokoneen/tv:n/dvd-soittimen/minkä tahansa kirkas/vihreä/sininen/punainen/minkä tahansa värinen valo! Nukkumaan mennessä valot eivät juurikaan häiritse, mutta yöllä herätessä ne saavat aivan käsittämättömän ärsyttävät mittasuhteet. Sulhaseni yleensä kehottaa vain kääntämään kylkeä tai panemaan silmät kiinni. Mutta juttu ei toimi ihan niin. Jos käännän kylkeä ja suljen silmät, tiedän valojen edelleen olevan siellä, vaanivan ja vain odottavan, milloin erehdyn seuraavan kerran kääntymään ja avaamaan silmät. Siksi meillä eliminoidaan kaikki valonlähteet ennen nukkumaan menoa vetämällä johdot seinästä tms.

4. En koskaan herää aamuisin herätyskelloon. Tai jos herään, on se erittäin harvinaista, niinkin on nimittäin joskus käynyt. Aamuvuoroon mennessä mulla soittaa herätyskello 05:45. Olen viimeksi helmikuussa varsinaisesti herännyt tähän kellon soittoon, sitä ennen edellinen kerta oli ties milloin, syksyllä kenties? Yleensä nimittäin olen aina jo hereillä, kun kello pirahtaa. Aina. Joko tuntia tai kahta ennen tai viittä tai yhtä minuuttia vaille.

Koskenpää 2008
5. Vihaan torkkua. Olen kuullut paljon juttuja ihan lähipiiristäkin, miten he eivät voisi kuvitellakaan nousevansa aamuisin sängystä ilman puhelimen torkku-ajastinta. Usein he kertovat käyttävänsä torkkua jopa useita kertoja peräkkäin. Itse en voisi kuvitellakaan käyttäväni torkkua aamuisin, etenkin jos on tarkoitus lähteä töihin.

Ensinnäkin, palataan kohtaan 4: olen jo hereillä, kun kello soi. Yleensä siis valmiina jo nousemaan, kun kello ajan osoittaa oikeaksi. Toisekseen, nukun yleensä juuri niin pitkään, että kerkeän sopivasti tehdä kaikki aamujutut omalla tavallani. Jos torkuttaisin, mun rytmi menisi ihan pipariksi eikä mistään tulisi mitään enkä mä ehtisi tehdä mitään. Kolmanneksi, en vain usko, että kymmenen minuutin lisäajalla voi olla minkään valtakunnan piristävää vaikutusta. Etenkin, jos torkuttaa monta kertaa peräkkäin. Vaikka siinä ajassa unen saisikin uudestaan, unesta tulee katkonaista, minkä kuvittelisin vain lisäävän uupumusta ja väsymystä sitten oikean ylösnousun hetkellä.

Nepal, Nagarkot 2012
6. Pelkään kissojen kuolevan. Jep, kuulostaapa kivalle, eikö? Etenkin Denzel nukkuu usein meidän jalkopäässä eikä väistä, vaikka saisi monoa kylkeen tai mahaan tai päähän. Pakostihan tuo kissa ottaa osumaa, kun unissamme pyörimme ja ojentelemme raajojamme! Onneksi tämä ei vaivaa mua joka yö, vaan aina ajoittain. Pelkään toisinaan myös, että kierimme kissan päälle ja kissa tukehtuu. Joo, ihan kuin tällaisen kauhuskenaarion toteutuessa kissa ei möngertelisi pakoon tai upottaisi kynsiään ja hampaitaan sääreen...

Koska jo kissat aiheuttavat mulle tällaista huolta, olen varma, etten koskaan ota omaa (tai kenenkään muunkaan) vauvaa viereeni nukkumaan!!

7. Valveunet - etenkin iltavuoro-aamuvuoro-tilanteessa. Iltaisin käy työvuoron jälkeen niin kierroksilla, että vaikka nukahtaisikin äkkiä, herään yleensä aamuyöstä kahden-kolmen aikaan siihen, että huomaan olevani "edelleen töissä". Nousen istumaan ja tiedän olevani kotona, mutta edelleen vessatan muoreja, teen jonkin massiivisen virkavirheen tms. Hoen itselleni, että älä nyt viitsi tällaista ajatella, sä olet kotona! Yleensä näihin valveuniin liittyy vahvasti myös se, että duunihommiin, joita kuvittelen tekeväni, liittyy voimakkaasti kaikenlaiset eristystilanteet (esim. MRSA) ja yhtäkkiä tajuan imeskeleväni MRSA-potilaan hiuksia ja tajuan, että nyt mullakin on MRSA! Yleensä pelkkä istumaan nouseminen ja itsensä hereille läpsiminen ei auta, vaan lopullisesti pääsen tästä helvetillisestä valvepainajaisesta eroon, kun kävelen wc:hen ja räväytän kaikki valot päälle.

Aamulla hymyilen vienosti yövuorolaisille ja kysyn, että huomasivatko he, kun kolmen aikaan kävin vessattamassa muutaman mummun ^.^

Nepal, Nagarkot 2012
8. Nukun äärimmäisen levottomasti, jos avopuolisko on aamuyötä myöten baanalla. Ärsyttävintä ehkä kaikista, etenkin, jos on menossa aamulla töihin! Saatan nukahtaa ihan helposti, mutta viimeistään yhden-kahden aikaan herään ja alan vatvoa mielessäni, moneltakohan se ukko sieltä kotiin tulee. Saatan nukahtaa vielä uudestaankin, mutta herään sitten ehkä neljältä enkä voi olla maalaamatta niitä worst-case-scenarioita mieleeni. Daa, ihan kuin aikuinen mies ei osaisi itsestään huolta pitää...!

Toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä.
Tuo ukko joskus puhui jonkin sortin tutkimuksesta, jonka mukaan naiset nukkuvat levollisimmin silloin, kun nukkuvat miehen kanssa. Miehet taas nukkuvat parhaiten ollessaan yksin ja naisen kanssa nukkuessaan uni on sitten levottomampaa. Alkukantainen suojeluvaisto, joka pitää aistit herkkinä? Tiedäpä tuota...

9. Nukkuessani maan tasalla, verhojen pitää olla kiinni. Kuvittelen jonkun tuijottelevan ikkunasta yöaikaan. Yritä siinä sitten nukkua!

Ei kai siinä sitten muuta. Nukkuminen on ihanaa! ^.^

P.S. Olen aina ihmetellyt, että miksi kaikki kiroaa Bloggeria ja sitä, miten se muuttaa sinne ladattuja kuvia. No, nyt ymmärrän yskän! Mitä hittoa tämä kuvittelee tekevänsä noille mun kuville?! Esim. tuo ylempi Nagarkotissa otettu kuva on väreiltään ihan päin pyllyä...!

 %&¤# !

Kommentit

  1. Olipas hauska kirjoitus!! Melkein sanoisin parhaaksi, jonka olen sulta lukenut. Hauskaa arkipäivän ironiaa :)

    VastaaPoista
  2. Mahtava postaus, samaistun tosi moneen! :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari