Olet jättänyt minuun valtakunnan, jota ei miehitetä, osa I

LILLUNLÄLLYNVAROITUS!!!

H-hetkeen 10 päivää. Takana 3052 päivää.

3052 päivää on 8,36 vuotta, 100,34 kuukautta, 436 viikkoa, 73 247 tuntia, 4 394 820 minuuttia ja 263 689 200 sekuntia. Niin pitkään minä olen tuon ukkelini kanssa yhteistä elämää jakanut. Ukkeli on usein esiintynyt myös blogissa, mutta kuinka moni tietää meistä oikeastaan mitään?

Jyväskylä, Freetime, 2006
Syystä, jota en millään kykene enää muistamaan, päädyimme samaan suureen kaveriporukkaan lukion ensimmäisellä tai toisella luokalla. Tapasimme aina tuolla kaveriporukalla, yleensä harjoitettiin paheita ja vähän juotiin, vaikka olimme alaikäisinä; juhlittiin kaikki yhdessä isolla jengillä. Ajan myötä tutustui ihmisiin paremmin, välillä mahtui mukaan suurta teinidraamaa ja tappeluita, sekoiluja ja ihastumisia, joita jokainen varmaan muistelee ainakin edes vähän lämmöllä nykyisin. En varmastikaan ajatellut tuolloin koskaan löytäväni omaa elämänkumppania tuosta sekalaisesta seurakunnasta, jonka järjen juoksussa ei aina ollut sitten minkään sarjan tolkkua... mutta jotain alkoikin tapahtua keväällä 2005.

Himos 2013
Lähdimme viikoksi lukioluokkamme kanssa Kyprokselle Limassoliin "leirikouluun". Eräänä päivänä teimme päivämatkan Kyproksen saaren toiselle puolelle, muistaakseni kävimme veneajelulla Välimerellä ja pysähdyimme paluumatkalla Pafoksen kaupungissa. Istuimme lähes toisella puolella linja-autoa, mutta muistan edelleen ne pitkät katseet, joita loimme toisiimme monesti sen matkan aikana. En muista lainkaan, mitä silloin päässä liikkui. Palasimme Limassoliin ja illan hämärtyessä lähdimme ulos juhlimaan. Osa meistä oli vielä alaikäisiä, mutta baareissa ja pubeissahan ne illat vierähtivät enemmän tai vähemmän humalaisissa tunnelmissa, niin myös sinä iltana.

Mikko opetti mulle Grand Canyon -nimisessä baarissa biljardia. Myöhemmin istuin hänen ja yhden kaverimme kanssa pimeällä rannalla kallioilla ja joimme Breezeriä. Jossain kohtaa menimme yökerhoon tanssimaan. Päädyimme suutelemaan syrjäisessä loosissa. Muistan muutaman kaverin istuneen meidän vieressä ja luoneen meihin merkitseviä katseita. Päädyimme kahdestaan Mikon ja hänen kavereidensa hotellihuoneeseen, mutta mitään _sellaista_ ei silloin tapahtunut. Sattumien kautta päädyin aamuyöstä takaisin omaan huoneeseen ja muistan olleeni aivan rikki kaikesta tapahtuneesta, mistä avauduin parhaalle ystävälleni. Olin jutellut Mikon kanssa ja olimme sopineet, että pussailusta huolimatta jatkaisimme ystävinä niin kuin siihenkin asti. Pelkäsin silti, että ystävyytemme olisi jollain tapaa muuttunut, mitä en missään nimessä halunnut. En oikeastaan muista, olisinko jo silloin halunnut jotain muuta kuin vain ystävyyttä.

Himos Areena, uusivuosi 2006-2007
Kyproksen tapahtumat jäivät siis toistaiseksi vaille jatkoa, mutta ystävyytemmekään ei onneksi ottanut osumaa humalaisesta pussailuepisodista. Talvella 2005 ja 2006, abivuotenamme, ystävyytemme kuitenkin syveni. Jälkeenpäin ajateltuna en silloin kuitenkaan edes tajunnut sitä. Mikko oli vain hyvä ystävä, jonka kanssa tuli sekoiltua baari-iltoina (eräänäkin kertana tungimme toistemme paitojen sisään jääpaloja kiusallamme ja samana iltana kuitenkin tanssimme ensimmäisen yhteisen hitaan kappaleemme, ja silti poistuessaan aamuyön pikkutunneilla taksista Mikko työnsi mut takapenkiltä lumiselle tielle kumoon) ja jaettua messengerissä ihanan raivostuttavia keskusteluja.

Hieman ennen kevään 2006 ensimmäisiä kirjoituksia Mikko pyysi ystäviään viettämään iltaa luokseen. Osa joi ja osa ei, itse taisin juoda muutaman siiderin. Koska oli arki-ilta ja seuraavana päivänä koulua, jäin Mikon luokse yöksi. Kun kaikki muut olivat lähteneet, katselimme yhdessä hänen huoneensa lattialla Mikon ja muiden jätkien kuvaamaa keskeneräistä abivideota. Silloin muistan ensimmäisen kerran oikeasti jollain tapaa jännittäneen Mikon seurassa olemista, sillä tavalla ihastuneen jännittäneen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ja nukuin yöni Mikon vanhempien sängyssä yksin.

Jyväskylä, Night, 2009
Tästä kenties muutamaa viikkoa myöhemmin eräs kaverini pyysi minua mukaan JYPin fanimatkalle (olin yläasteaikoinani melkoinen JYP-fani; kotipeleissä ja vieraspeleissä tuli käytyä todella paljon, vaikka Jyväskylään meiltä matkaa tulikin yli 60 kilometriä!). Tästä tuli puhetta myös Mikon kanssa. Pyysin häntä mukaan fanimatkalle hehkuttaen, miten hauskoja reissuja ne aina olivat. Eräs yhteinen kaverimmekin oli kova JYP-fani ja sanoin Mikolle, että voisihan hänetkin pyytää mukaan. Mikko lupasi kysyä häneltä, mutta hän ei päässyt lähtemään. Jälkeenpäin ajateltuna en tiedä, miten erilailla tuo vieraspelimatka Espooseen olisi mennyt, jos tämä yhteinen kaverimme olisikin päässyt mukaan.

Jysäri, Himos, 2013
Oikeastaan en edes muista, miten ottelu Espoossa päättyi. Muistan vain sekavan paluumatkan, kun istuin Mikon kanssa aivan linja-auton perällä. Muistan nauraneeni kippurassa Mikon jutuille ja aiheuttaneen yleistä hämmennystä muissa kanssamatkustajissa. Ja yhtäkkiä me taas vain pussailtiin.

Jäimme Jämsässä linja-autosta pois. Muutama ystävämme oli soittanut aikaisemmin ja pyytänyt meitä reissun jälkeen kanssaan baariin. Muistan niin halunneeni lähteä Mikon kanssa vakiobaariimme vielä juhlimaan, ehkä myös hieman pussailemaan lisää, mutta tiesin, että isäni oli tulossa hakemaan minua kotiin. Olimme juuri päässeet baariin sisälle, kun isäni soitti, että nyt pitää lähteä. Sekavin ajatuksin lähdin baarista, en muista edes, sanoinko Mikolle heippa.

Himos, 2012
Sunnuntaipäivän muistan eläneeni ihan horteessa. En ollut kuullut Mikosta mitään illan jälkeen ja pelkäsin, että kaikki tapahtunut olisi ollut vain uusintakierros Kyproksen tapahtumista. Tällä kertaa ihan oikeasti pelkäsin, että Mikko haluaa kuitenkin vain olla ystäviä, aivan niin kuin Kyproksenkin jälkeen. Muistan vaihtaneemme sunnuntai-iltana muutaman tekstiviestin, joiden perusteella en kuitenkaan ollut aivan valmis lyömään hanskoja vielä tiskiin.

Himos 2012
Maanataiaamuna koulussa oli jännitystä ilmassa ihan tuplamäärin. Odotin niin kovasti näkeväni Mikon, mutta toisaalta keskittymistä olisi vaatinut ruotsin yo-kuuntelukoekin... olosuhteisiin nähden se menikin yllättävän hyvin (sain ruotsista parhaimman arvosanani yo-todistukseen, sain pistettä vaille E:n!). Jälkeenpäin istuskelin koulun kirjastossa, kun Mikko tuli kokeesta kaverinsa kanssa. Hän pyysi minua pitsalle, mutta jälleen kerran sain tuta pitkän koulun matkan (36km) kiron, kun olin sopinut äitini kanssa, että hän hakee minut kuuntelukokeen jälkeen kotiin. En päässyt pitsalle.

Tiistaina, ystävänpäivänä, oli wanhojen tanssien kenraaliharjoitus, jota me abit menimme perinteen mukaan seuraamaan läheiselle ala-asteelle. Lähdin koululta Mikon kyydissä ja hän vei minut linja-autoasemalle, josta äitini oli taas tarkoitus tulla minut hakemaan. En muista enää, mitä sanoimme toisillemme Mikon bemarin etupenkillä, mutta matkalla äitini kyydillä kotiin tiesin juuri päätyneeni ihan viralliseen seurustelusuhteeseen.

Kommentit

  1. Menipä lillunlällyksi <3 <3 :))
    Ihania ootte!

    -Teija ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Kotimatka ja kolikkosuihkut