Oma maa mansikka

Pitkästä aikaa ihan rehellinen mielipidekirjoitus.

Vanha kunnon IL riemastuttaa jälleen. Tai no, eipä tästä IL:eä oikeastaan voi syyttää, vaan jos uutinen vähänkään pitää paikkansa, niin lähinnä näitä 'voi-näitä-nykyajan-nuoria'.

Alkuperäinen juttu HS:ssa: Ulkomaalainen mansikanpoimija maksaa paljon veroja

Voi luoja, miten pisti silmään tuo "... suomalaisten nuorten mielestä työ mansikkapellolla on liian raskasta, ...". Siis, saanko nyt kysyä ihan vilpittömäni mielin, että MITÄ? Paljon jää toki arvailujen varaan ja olisikin siksi mielenkiintoista tietää faktoja siitä suoraan nuorilta, että mitkä asiat tekevät mansikanpoiminnasta niin raskasta.

Seuraavaksi taas ylitsevuotavaa yleistystä ja kärjistystä, joita toivon lukijoideni lukevan suodatin päällä. Tässä vain niitä muutamia raivostuttavia ajatuksia, joita tämä kyseinen lehtiartikkeli mielessäni herätti. Ja ei, en vaan voi tälle mitään tämän suuren tunnekuohun vallassa, vaikka tiedän, että poikkeuksiakin mahtuu joukkoon ihan kiitettävästi!

Aikaiset aamuherätykset? Lehtijutussa sanotaan, että työt aloitetaan aikaisin aamulla ja jo kymmeneltä työt ovat jo puolessa välissä. Kuka muka nyt jaksaisi nousta aamuneljältä noukkimaan mansikoita - ja vielä kesälomalla?!

Ulkotyö? Onhan se tietysti ikävää kelissä kuin kelissä saada raitista ulkoilmaa sen sijaan, että nökötettäisiin omassa huoneessa raplaamassa X-boxia. Ulkotyöstä marjojen poiminnan sijaan sopisi paremmin joko rannalla tai puistossa lököttely ja auringon palvonta.

Oma henkilökohtainen inhokkini kyykkiminen? Kyllä, en itsekään pidä kyykkimisestä ja jos saan olla täysin suora ja vilpitön, voin kertoa jopa vihaavani sitä. Voisinpa vaikka vannoa, että kyykistely on täysin luonnoton ihmisruumiin liike, jota ei vain ole tarkoitettu olevaksi. Ja ei, tämä ei ollut sarkasmia, vaikka saattoi siltä kuulostaakin!

Kädet likaantuvat? Yäk, mansikkaiset sormet nyt vielä jotenkin sulattaa, mutta että kynsien alle voi mennä multaa ja muutakin epämääristä p-skaa?? Kenenkään geelikynnet eivät ansaitse sellaista raiskausta.

Rehellinen laiskuus? Mitä tähän voi enää edes lisätä? Kaikissahan meissä asuu pieni tai isompi laiskuri, joka karttaa minkä tahansa työn tekoa viimeiseen asti.

MUTTA KUN EI SE MAAILMA PYÖRI SILLÄ TAVALLA, että aina saa tehdä vain sitä, mikä itselle parhaiten sopii! Mansikkapelloille ei varmasti oteta liian nuoria työntekijöitä paiskimaan niska limassa hommia. Jo 16-vuotiaalla pitäisi olla tiedossa, että työtä joutuu tekemään ansaitakseen elantonsa (jos näin ei ole, niin kasvatuksessa on menty metsään ja lujaa). Nuorena sitä saattaa joutua sellaisiinkin hommiin, joista ei niin välittäisi, kun ei ole takana unelmaduuniin tähtäävää ahkeraa opiskelua tai kaikelta em. vaivalta säästäviä kontakteja. Pari viikkoa mansikkapellolla ei ole iso juttu. En voinut kuin pöyristyä lukiessani, että toisinaan joku suomalainen nuori käy kokeilemassa mansikoiden keräämistä. "Kukaan ei ole ollut kahta päivää pidempään".

Onko suomalaisnuorilla astetta liian lennokkaat haaveet kesätyöpaikan suhteen vai mistä nyt mättää? Että ihan pari päivää kokeillaan ja sitten sanotaan heippa? Oikein suututtaa, että suomalaisnuoret torjuvat tämän mansikkaduunin ja suuri osa rahasta, mikä koko hommassa liikkuu, menee ulkomaille, vaikka toki verotuloja tännekin jää.

... mutta valtava kysymysmerkki on edelleen se, mikä mansikanpoiminnassa on se ylitsepääsemättömän rankka juttu! Eihän mansikan poiminta kevyttä ole, ei tietenkään, mutta toisaalta: mikä työ olisi?

Aikaisiin aamuherätyksiin pitää tottua. Koko elämäänsä ei voi posottaa puolille päivin joka päivä ja aina. Ulkotyö kesäaikaan ei ole todellakaan paha juttu. Aurinkoisella kelillä mansikkapellolla ruskettuu siinä missä rannalla tai puistossakin eikä kevyt kesäsade ketään sulata. Kaiken A ja O lienee oikeanlainen pukeutuminen. Kyykkiminen ei ole kivaa, mutta joskus sitäkin on tehtävä (omassa unelmaduunissa hoitoalallakin joutuu kyykkimään!). Kyykkimisen voi toisaalta myös korvata pukeutumalla oikein, jotta voi olla vaikka polvillaan marjapuskan juurella. Kädet saa puhtaaksi saippualla ja kaksi viikkoa ilman viimeisen päälle laitettuja kynsiä ei tapa ketään. Laiskojahan me olemme kaikki, mutta niin vain jotain pitää aina tehdä elääkseen.

Olen itse ollut poimimassa mansikoita teininä kaksi viikkoa. Se on varmasti ollut yksi ärsyttävimmistä ja kyllä, myös rankimmista duuneista, joita olen koskaan tehnyt, mutta arvatkaapa mitä! Selvisin hengissä! Joten mikä siinä nyt sitten mättää? Miksi ollaan niin ronkeleita?

*   *   *

Häälomalta on siis palauduttu, kesälomaa vietellään täällä Päijänteen rannalla ja suunnitellaan blogin ylläpitoa jatkossa ihan vaimoihmisenä! ^.^ Kuvia ei nyt ole luvassa, koska kameran akku tyhjeni ja laturi on Tampereella asti kotona laatikossa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Janoon kuolemisesta