E-asiaa II

Kirjoittelin keväällä siitä, miten haluan hormonaalisesta ehkäisystä eroon sen salakavalien haittavaikutusten vuoksi. Asiaan vaikutti paljon myös se, etten pitänyt enää normaalina neljä tai viisi kertaa vuodessa itsestään ilmoittavista kuukautisista - niin ihanaa ja vapauttavaa kuin se olikin!

Taas näitä henkilökohtaisuuksia, joista haluan etukäteen varoittaa, että ei ole pakko jatkaa lukemista...

Vähän niin kuin kukkia ja mehiläisiä... tai jtn.
Kuparikierukka oli mun vaihtoehtoni. Nyt mulla on ollut kuparikierukka lähes puoli vuotta ja ensimmäisen kolmen kuukauden kontrollikäynnin jälkeen uskallan jo kirjoittaa ajatuksiani tästä.

Hain kierukan julkiselta puolelta. Yllätyksekseni kukaan ei mutissut suunnitelmaani vastaan. Olin kuullut kauhutarinoita siitä, miten synnyttämättömiä, kierukasta haaveilevia naisia katsotaan kieroon ja paikalta joutuu poistumaan sen hormonaalisen vaihtoehdon kanssa - vaikka väkisin. Mitään tällaista ei kuitenkaan ollut havaittavissa. Täytin odotellessani esitietolomakkeen ja kävin hoitajan haastattelussa, jossa pengottiin kaikki em. blogitekstissäni ruoditut asiat. Tietysti hoitaja vaati tietää hyviä perusteluja valinnalleni, mutta ei suinkaan pahantuulisesti. Sain ibuprofeenia "esilääkkeeksi".

Mua pelotti ihan kamalasti kierukan asentaminen ja sen huomasi tuo hoitajakin, joka hymyili osaaottavasti mun korkealle verenpaineelleni. Mua pelotti, että se sattuu ihan hirveästi. Mulla on tavallisesti alhainen kipukynnys ja olin tietysti ahkerasti jaksanut lueskella bittiavaruudesta kivuliaita kokemuksia kierukan asentamisesta. Ajatus siitä, että mä olen juuri se synnyttämätön nainen, aiheutti lisää sydämen tykytyksiä. Sattuisi kuulemma enemmän ropeltaa kierukka koskemattomaan kohtuun... hoitaja oli varsin ystävällinen ja lohdutti mua äärimmäisen ammattitaitoisesta gynekologista.

Lainkaan gynekologin ammattitaitoa vähätellen kierukan laitto tuntui äärimmäisen epämukavalle, ja kyllä: se sattui. En usko minkään buranoiden kamalasti siinä kohtaa enää vaikuttaneen. Puristin penkkiä rystyset valkoisina ja tunsin vatsaani polttavan muutamien sekunttien ajan niin maan perkeleesti. Tunne kuitenkin hävisi hetkessä ja hetken aikaa keissin jälkeen mikään ei tuntunut missään - paitsi autolla kotiin ajaminen. Jännitys laukesi niin voimakkaana koko jutun jälkeen, että hiki virtasi suoranaan silmiin ja jalat tärisivät niin, etten tiennyt, pystynkö käyttämään auton polkimia.


Kotona kipu palasi. Makasin sikiöasennossa sohvalla ja söin lisää särkylääkettä. Kauhulla odotin saman päivän iltavuoroa, kun saikkuakaan en kehdannut sellaisen syyn vuoksi ottaa. Kivut tuntuivat enimmäkseen tavallisilta kuukautiskivuilta - kertaa sata - ja jatkuivat muutaman päivän kierukan laiton jälkeen. Sen jälkeen kierukka ei oikeastaan ole aiheuttanut mitään ylimääräistä kipua.

Haittavaikutuksia? Juu, no jotain. Aluksi, ja oikeastaan vieläkin, kuukautiskiertoni oli hieman sekaisin. Ensimmäisen kuukauden aikana menkat tulivat kolmesti. Sittemmin kierto alkoi tasoittua, mutta ei ole vieläkään kuosissaan. Heittoa on 2-3 päivää aina suuntaan tai toiseen. Tiedän kuitenkin, milloin menkat alkavat, sillä vuotoa edeltää kaksi helvetinmoista kipuilupäivää, jolloin särkylääkettä tarvitaan todellakin. Kipuilua esiintyy myös vuodon 2. ja 3. päivänä, jolloin vuoto on runsaimmillaan. Ja siis menneisyyteni kuukautisiin verrattuna sitä vuotoa sitten tosiaan ON. Paljon. Mutta ei niin paljon, ettenkö naisena sitä kerran kuussa kestäisi. Menkkojen pituus lisääntyi muutamalla vuorokaudella.

Kaikesta tuosta ikävästä huolimatta olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen tekemääni valintaan. Kestän muutaman päivän helvetin, kun ajattelen, että vaihtoehtoina voisi olla se epämiellyttävä ropeltaminen kumien kanssa tai kehon normaalin rytmin sekoittavat hormonit.

Jep. Luovuttuani hormonaalisesta ehkäisystä, halut makkarin puolella ovat tuplaantuneet, elleivät jopa triplaantuneet ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari