Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2014.

Alaskan Roadtrip: Hatcher Pass & Talkeetna

Kuva
9/9/14 Jossain lähellä Talkeetnaa. Toivottavasti..."Pysähdyimme Sheep Creekille kalaan. Tai Mikko halusi. Eilen se, tai siis me, etsittiin kalavehkeitä pari tuntia Anchoragesta ennen kuin pääsimme tien päälle. Ekasta paikasta ei tullut kalaa. Sen sijaan joessa (Susitna River?) uiskenteli jonkin sortin muu eläin nokka pinnalla, mutta majavaksi se oli liian pien.. Lähtiessämme paikasta A joelle saapui kokeneen eräpariskunnan näköinen kaksikko."Tuliko mitään?" Kysyivät.
"Ei. Hiljasta oli."
"Eikö ollut edes karhuja?"
"Öö... ei."
"Jaa, niitä on ollut täällä viime aikoina."Ja samalla äijä kaivaa kalavehkeitten lisäksi pyssyn auton takaluukusta. NICE." Pilvisen sään vallitessa lähdimme tiistaina 9. syyskuuta ajelemaan mitäänsanomattomasta Palmerista kohti Talkeetnaa. Nopein ja varmasti myös reippaasti helpoin reitti olisi ollut ajaa George Parks Highwayta pitkin, mutta seikkailumielessä käännyimme melko spontaanisti aivan toiseen suunta…

Alaskan Roadtrip begins: Anchorage to Palmer

Kuva
Lensimme Juneausta takaisin Anchorageen maanantaina 8. syyskuuta. Ensimmäinen viikko tuntui madelleen. Jo Sewardissa oli tuntunut kuin olisimme olleet reissussa jo ainakin lähemmäs viikon, vaikka Sewardissa olimme vierailleet vasta toisena kokonaisena matkapäivänämme. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä viikon päästä koittava kotiinpaluu tuntui vielä tuossa kohtaa kaukaiselta.
Mielessä oli hautunut jo hiljalleen ajatus auton vuokraamisesta. Olimme istuneet Juneun "valtavalla" lentokentällä, kuunnelleet kahvilassa soivia joululauluja (kyllä, jostain käsittämättömästä syystä Juneaun lentokentällä soi joululauluja) ja selailleet tabletilla etukäteen Anchoragen edukkaita autonvuokrauspuljuja.
Tunnetustihan olen aina kaikkea uutta ja hienoa teknologiaa vastaan, kuten saattaa arvata esim. tästä postauksesta muutaman vuoden takaa. Sillä tavalla; ennen oli kunnollista, nyt ei ole kunnollista -tyyliin. Tiedän, saatan olla minäkin eräänlainen mielensäpahoittaja tässä suhteessa. Mutta!…

Reikihoito

Kuva
Työpaikalta arvottiin muutama hoitsu viime kuussa kokeilemaan reikihoitoa ilmaiseksi. Itsehän ilmoittauduin vapaaehtoisten joukkoon ensimmäisenä, mutta kuten arvata saattaa, ei arpaonni minua suosinut. En oikeastaan koskaan ole ollut mikään Hannu Hanhi tällaisissa arpajaisissa tai rahapeleissä. Kerran tosin voitin Veikkauksen joulukalenterista 100 euroa ja kerran osallistuin kaksi minuuttia ennen arvontaa erään kesätyöpaikan perjantaipulloarvontaan ja voitin pullon viinaa. Siinä kai ne merkittävimmät voittoni koskaan. 
Sattui kuitenkin niin, ettei eräs kollega päässytkään paikalle, kun oli hänen vuoronsa kokeilla reikihoitoa, joten pääsin kiilaamaan itseni siihen väliin. No en mä oikeasti kiilannut. Kyllä minulta ihan kysyttiin, että haluanko mennä. Ja halusin tietysti.


En oikein osannut odottaa muuta kuin mitä työkaverit olivat kertoneet omista kokemuksistaan. Siitäkin huolimatta menin hoitoon melko avoimin mielin ja pyrin tyhjentämään mieleni kaikenlaisista ennakkoluu…

Alaskadventures: White Pass & Yukon Route and something about The Brothel Museum

Kuva
"The main gold rush, the turning point in Alaska's history, occured in Skagway when more than 40,000 gold-rush stampeders descended on the town at the turn of the century as part of the fabled Klondike Gold Rush. Most made their way to the Yukon gold fields by way of the Chilkoot Trail until the White Pass & Yukon Route Railroad was completed in 1900." - LP Vuonna 1887 Skagwayssa asui kaksi ihmistä, tietää Lonely Planet. Vuotta myöhemmin 20 000 ihmistä, mikä teki tuolloin Skagwaysta Alaskan suurimman kaupungin. Sittemmin nuo ruuhka-ajat ovat hellittäneet ja jättäneet jälkeensä vain ne alle tuhat asukasta, jotka vielä kestävät valtavia turistimassoja ja kylmää pohjoistuulta ympäri vuoden. Heille on varmasti ihan tavallista, ellei jopa tylsääkin, arkea se, että kylässä sattuu olemaan historiallisen White Pass & Yukon Route Railroadin (WPYR) lähtö- ja pääteasema.

WPYR oli meidän syymme ajautua Skagwayhin. Olin varannut ja maksanut meidän junamatkan etukäteen Suomest…

Mainoksista, ihmisistä ja alkoholista

Kuva
En tiedä, olenko enemmän vihainen vai surullinen uudesta alkoholilaista ja tästä holhouksesta, jota me suomalaiset joudumme osaksemme kokemaan näinä päivinä. Että jos tässä maassa ei ole parempaa tekemistä kuin vahtia sitä, missä lukee viski ja mitä kukakin juo, niin se haaveiltu muutto Sewardiin alkaa kuulostaa erihyvälle vaihtoehdolle...
On totta, että suomalaiset juovat paljon. Jopa liikaa. En koe sen kuitenkaan olevan  Suomessa se ykkösongelma, joka pitäisi hoitaa. Vanhustenhuolto, opiskelijat... mitä näitä nyt on. Jos joku haluaa ryypätä joskus tai joka päivä, on se jokaisen oma asia. Eihän se ole kuin ihmismielen heikkoutta; juoda niin, että maksa viheltää. Tai jos ei heikkoutta, niin ainakin vakava sairaus ja riippuvuus. Tätä mieltä siitäkin huolimatta, että meidän kaikkien ansaitsemia verorahoja käytetään heidän hoitamiseensa. 
Olisiko mahdollista säästää sitten jostain muusta? Vaikka kansanedustajien palkoista, hmm? Juominen ei kuitenkaan ole viime vuosina radikaalisti nous…

Is this really happening

Kuva
Mä olen viime aikoina ollut jotenkin tosi herkillä. Tiedä sitten, johtuuko se tästä ihanasta vuodenajasta vai mistä. Ei haittaa, vaikka sää on harmaa ja pimeä tulee jo aikaisin. Jotain niin mielettömän romanttista on tässä ankeassa maisemassa, kun katsoo ikkunasta ulos. Voi istua sohvalla kuuman kaakaon kanssa ja polttaa kynttilöitä. Oikein toivon, että vielä ennen kuin lumi sataa maahan, puhaltavat kovat syysmyrskyt niin, että ihan pelottaa mennä ulos. Tämän synkän vuodenajan pimenevät illat ovat aina kiehtoneet mua samalla tavalla kuin ne ensimmäiset keväiset yöt, kun huomaa, ettei pimeä tule lainkaan, mutta vain tuplasti enemmän. 

Joka tapauksessa olen ollut herkillä. Tai enemmänkin säikky. Viime aikoina on tapahtunut niin omituisia asioita, että kaltaiseni arka, vilkkaan mielikuvituksen ja omanlaisensa maailmankatsomuksen omaava kaveri jää helposti miettimään, mitä tässä ympäröivässä maailmassa oikeasti tapahtuu. Kirjoittelin noin vuosi sitten suhteestani paranormaaleihin asioihi…

Alaskadventures: Skagway

Kuva
Skagway. Alunperin tuota kaakkois-Alaskassa, Lynnin kanavan pohjukassa sijaitsevaa maailmankolkkaa asuttivat Tlingit-intiaanit. He nimesivät tuon paikan Skaguaksi, joka heidän kielellään tarkoittaa tuulista paikkaa. Myöhemmin, uskoisin 1800-luvun loppupuolella, kun tuo pieni kylä alkoi olla olennainen osa Klondiken kultaryntäystä, paikan nimi käännettiin helpommin kanta-amerikkalaisten kielille sopivaksi, Skagwayksi. Mutta voi pojat, kyllä siellä sitten tuulikin! Oli huvittavaa seurailla ihmisiä, jotka juoksivat hädissään päästä lentäneen hattunsa perässä tai yrittivät epätoivoisesti pitää kiinni nurinpäin singahtaneesta sateenvarjostaan. Paikalliset kertoivat, että Skagwayssa tuulee aina yhtä kovaa.
Skagway ei varsinaisesti ole mikään metropoli. Siitäkin huolimatta, vaikka tässä "kaupungissa" asuu vain alle tuhat asukasta, siellä käy vuosittain lähes miljoona turistia. Lähes miljoona. Me olimme kaksi heistä. Voisi kuvitella, että sellainen olisi mun pahin painajainen. Jout…

Olen vihainen. Todella vihainen.

Olisin päässyt muutaman minuutin kuluttua julkaisemaan teille ensimmäisen postauksen koskien Skagwayta. Sitten kävi niin, että poistin vahingossa koko tekstin ruudulta, jonka jälkeen teksti tallentui automaattisesti. Eli hävitin koko. Sen. Paskan.





Kyllä en tykkää - kiireestä ja arjesta

Blogi kaipaa tekstiä, lukijat luettavaa ja minä aikaa toteuttaa nämä! Siis eihän mulla riitä enää aika elämiseen. Nytkin kirjoitan ihan vain pikaisesti, huonolla omalla tunnolla tämänkin, sillä iltavuoro kutsuu ja sitä ennen olisi käytävä vielä kaupassakin ja kaikkea! Samalla yritän tunkea naamaani jotain aamupalan tynkää.




Siis kyllä en tykkää. Mulla on ollut loman jälkeen ihan kamalasti iltavuoroja. Ihan jatkuvalla syötöllä. Kolmen viikon listalla niitä on KAHDEKSAN. Ei kuulosta paljolta, mutta siihen kun lisätään vielä viisi yövuoroa, niin johan alkaa olla oma vapaa-aika, OMA ELÄMÄ, kateissa!

Viime viikon alussa mulla oli kaksi vapaapäivää, mutta nekin menivät tiiviisti Keski-Suomessa enkä ehtinyt siellä kuin kirjoittaa sen pikaisen syyspostauksen ja vähän Juneausta. Skagway-postaus on työn alla, mutta kun aikaa ei tunnu riittävän. Tätäkään postausta en oikeastaan ajattele, tämä on sellaista tajunnunvirtaa kiireessä. Anteeksi siitäkin. Ja tämä kaikki on todella tyhmää, koska rakasta…

Alaskadventures: Juneau

Kuva
3. ja 7. syyskuuta vietimme Alaskan pääkaupungissa Juneaussa. Juneau olikin varsin mielenkiintoinen pääkaupunki. Hengailimme pääsääntöisesti downtownissa, missä kävelykadut olivat katettuja, tupakan tumpin heittämisestä kadulle penättiin $50 sakkoa ja rakennukset muistuttivat enemmän länkkärifilmin lavasteita kuin todellista kaupunkia. Kapean Gastineau-kanavan takana seisoi hiljaa Douglasin saari ja satamassa kellui jättimäisiä loistoristeilijöitä. Matala Mt. Roberts kohosi aivan kaupungin juurelta kuin valtava seinämä ja erämaahan oli matkaa puoli kilometriä. Yhtäkkiä sitä unohti olevansa edes kaupungissa.
Se oli jotain aivan muuta kuin 1,5 tunnin lennon päässä ollut Anchorage.
(EDIT 3.10.: Downtownin pääkatu Franklin St oli vain reilun sata metriä pitkä, jonka jälkeen ympäröivässä maisemassa saattoi olla jotain yritystä siihen perinteiseen länsimaiseen kaupunkimaisuuteen. Downtownin alueella tupakan tumppien heittäminen kadulle oli kiellettyä, sillä juurikin tuo minimaalinen alue ku…