Is this really happening

Mä olen viime aikoina ollut jotenkin tosi herkillä. Tiedä sitten, johtuuko se tästä ihanasta vuodenajasta vai mistä. Ei haittaa, vaikka sää on harmaa ja pimeä tulee jo aikaisin. Jotain niin mielettömän romanttista on tässä ankeassa maisemassa, kun katsoo ikkunasta ulos. Voi istua sohvalla kuuman kaakaon kanssa ja polttaa kynttilöitä. Oikein toivon, että vielä ennen kuin lumi sataa maahan, puhaltavat kovat syysmyrskyt niin, että ihan pelottaa mennä ulos. Tämän synkän vuodenajan pimenevät illat ovat aina kiehtoneet mua samalla tavalla kuin ne ensimmäiset keväiset yöt, kun huomaa, ettei pimeä tule lainkaan, mutta vain tuplasti enemmän. 


Joka tapauksessa olen ollut herkillä. Tai enemmänkin säikky. Viime aikoina on tapahtunut niin omituisia asioita, että kaltaiseni arka, vilkkaan mielikuvituksen ja omanlaisensa maailmankatsomuksen omaava kaveri jää helposti miettimään, mitä tässä ympäröivässä maailmassa oikeasti tapahtuu. Kirjoittelin noin vuosi sitten suhteestani paranormaaleihin asioihin ja siitä, miten toivoisin kokevani jotain outoa ja kummallista, mutta ennen kaikkea selittämätöntä. En ollut koskaan kokenut mitään todella omituista tai jotain, joka todella nostattaisi niskavillat pystyyn. 

Nämä herkät ja jonkun mielestä varmasti myös kaistapäiset fiilikset pohjautuvat keissiin, joka tapahtui meillä töissä kesällä. Osastollamme sattui jotain aivan uskomatonta. Tapahtuma tietysti nostatti työyhteisössä kuumana vellovia kysymyksiä ja ankaraa ihmettelyä, mutta tuskin kukaan todella kykeni myöntämään, että sattuma oli täysin selittämätön. Selittämätön. Asiasta toki puhuttiin täytenä mahdottomuutena, mutta ohessa naureskeltiin vaivautuneesti. Ei kai joku kuvittele, että tässä olisi kyse jostain paranormaalista? Tällehän on pakko löytyä jokin järkevä selitys.


Ei. Vaikka miten päin asiaa päässänsä pyörittelee, sille ei löydy mitään järkevää selitystä. Hento, toispuolihalvauksesta kärsivä vanhus makasi sängyssä, kun sänky kaatui ja meni ympäri. Oli yö eikä tapahtumalla ollut silminnäkijöitä. Vain pelästyneet yöhoitajat kuulivat sen metelin, joka sängyn ympäri kääntymisestä lähti. Vanhukselle ei käynyt onneksi kuinkaan. Mutta keskellä potilashuonetta oleva painava sairaalasänky, jossa makaa kuvailemani vanhus, ei tuosta noin vaan kaadu. Sänky lähetettiin tehtaalle, sillä olihan kyseessä potilaaseen kohdistuva vakava vaaratilanne, joka johtui mahdollisesti viallisesta sairaalasängystä. Neljän miehen voimin sänkyä oli yritetty kaataa tehtaalla, mutta sänky ei ollut hievahtanutkaan.

Ehkä sen takana silloin oli se sama, joka muutamia viikkoja sitten kaatoi eräänkin potilaan yöpöydän. Sairaalan yöpöydätkään eivät ihan helposti vaan kaadu - eivät ainakaan itsestään. Huoneessa asunut vanhus myös ennusti oman kuolemansa ennen kuin sitten hänen kuntonsa romahti ja kaksi päivää ennustuksestaan hän todella kuoli. Hän sanoi kuolevansa ja hän sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli - aivan yllättäen.


Mulla on tällä hetkellä jotenkin aivan uskomattoman herkkä olo ja tuntuu kuin jotain epänormaalia voisi minunkin läsnä ollessa sattua. Muutama viikko sitten ollessamme keski-Suomessa, vietimme iltaa anoppilan uudessa grillikodassa ja kerrottuani osastomme tapahtumista, anoppi mietti, että ehkä mua valmistellaan kokemaan jotain selittämätöntä - ja pyysi samalla kutsumaan osastollemme sairaalapapin ihan varmuuden vuoksi! Enhän ole kertaakaan ollut työvuorossa, kun näitä outoja on tapahtunut. 

En tiedä, odotanko näitä asioita enää niin innolla kuin vuosi sitten kirjoittamassani postauksessa. Osa minusta toivoo, että jotain todella tapahtuisi, mutta toisaalta pelkään kuollakseni sitä jotain. Olen katsonut liikaa elokuvia ja niissä kaikissa se jokin on aina paha. 

Ihana grillikota!
Kuvitella, että kirjoitan näistä fiiliksistä tänne blogiin, kun samalla anopin ehdotus pyytää pappi paikalle tuntuu täysin liioitellulta, jopa nololta. Musta ei vaan ikinä olisi puhumaan papille osastoamme mahdollisesti piinaavasta poltergeistista, vaikka mä itse uskoisin asiaan täydellä sydämellä. Pappi voisi pitää mua lähinnä yhtenä osastomme potilaana, ei täyspäisenä hoitajana...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari