Kyllä en tykkää - kiireestä ja arjesta

Blogi kaipaa tekstiä, lukijat luettavaa ja minä aikaa toteuttaa nämä! Siis eihän mulla riitä enää aika elämiseen. Nytkin kirjoitan ihan vain pikaisesti, huonolla omalla tunnolla tämänkin, sillä iltavuoro kutsuu ja sitä ennen olisi käytävä vielä kaupassakin ja kaikkea! Samalla yritän tunkea naamaani jotain aamupalan tynkää.




Siis kyllä en tykkää. Mulla on ollut loman jälkeen ihan kamalasti iltavuoroja. Ihan jatkuvalla syötöllä. Kolmen viikon listalla niitä on KAHDEKSAN. Ei kuulosta paljolta, mutta siihen kun lisätään vielä viisi yövuoroa, niin johan alkaa olla oma vapaa-aika, OMA ELÄMÄ, kateissa!

Viime viikon alussa mulla oli kaksi vapaapäivää, mutta nekin menivät tiiviisti Keski-Suomessa enkä ehtinyt siellä kuin kirjoittaa sen pikaisen syyspostauksen ja vähän Juneausta. Skagway-postaus on työn alla, mutta kun aikaa ei tunnu riittävän. Tätäkään postausta en oikeastaan ajattele, tämä on sellaista tajunnunvirtaa kiireessä. Anteeksi siitäkin. Ja tämä kaikki on todella tyhmää, koska rakastan kirjoittamista...

... mutta rakastan enemmän ihmisiä ympärilläni. Ystäviä, kavereita ja perhettä. Silloin kun ollaan Keski-Suomessa, ollaan perheen kanssa. Silloin, kun on sitä vapaata ja niitä nykyisin niin harvoja aamuvuoroja, ylimääräinen aika käytetään tapaamalla kavereita, joita tunnen niin laiminlyöneeni viime aikoina. Viime viikkoina, ellei jopa kuukausina. Miten hankalaa on välillä sovittaa yhteen jopa kolmen SAMASSA KAUPUNGISSA asuvan kaveruksen treffit, kun osalla on alla vuorotyö ja osalla ei?

No tuleva viikonloppu on minullakin vapaa ja se kuluukin sitten myös tiiviistä ihmisten kanssa, ei tietokoneella notkuen. Pitäisi käydä katsomassa Vadelmavenepakolainen kälyn kanssa, roolipelailla vähän porukalla ja sitten viettää vihdoin ja viimein sitä kolmen Tampereella asuvan kaveruksen iltaa! Tästä kaikesta tuskin jää aikaa edes nukkumiselle, niin entä sitten kirjoittamiselle?

Sitten kun pitäisi vielä ehtiä välillä tekemään jotain arjen askareitakin, esim. käymään siellä kaupassa ja siivoamaan! Ehkä purkamaan jo viikon päivät seisseet kuivat pyykit telineestä kaappiin.

Mua ei ole luotu näin hektiseen elämään. Tällainen meno ja meininki ahdistaa. Tai lähinnä se, että työ syö tällä hetkellä aivan liikaa mun ajastani. Yölläkö tässä pitäisi alkaa treffailemaan kavereita ja kirjoittamaan?? Ai, mutta sitten itse duunipäivä menisi päin helvettiä.

Kiitos ja anteeksi. Kyllä minä tästä... kokoan tämän elämäni ^.^

P.S. Tuon GIFin äijä on ehkä hauskimman näköinen koskaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Kotimatka ja kolikkosuihkut