Hyvästi vuosi 2014!

Vuoden 2015 pyörähtäessä käyntiin tuli sellainen olo, että nyt tämä blogin laiminlyönti saa luvan loppua. Sormet alkoivat syyhytä välittömästi, vaikka en vielä olekaan varma siitä, onko mulla enää juttuja teille kerrottavaksi... Riina on kuitenkin tällä hetkellä täynnä toivoa ja tarmoa.

Ansaitun ja ennen kaikkea äärimmäisen hyvää tekevän joulutauon jälkeen jäljellä on vielä suurin osa teistä ihanista lukijoistani ja olenkin erittäin kiitollinen siitä, että olette jaksaneet kärsivällisesti odottaa mua. Muutama karkulainenkin odotetusti toki ilmaantui, mutta en heitä käy moittimaan. Kyllä hyvää blogia päivitetään useammin kuin kerran kuussa!

Tämän uuden vuoden ajattelin aloittaa keskittymällä vuoden 2014 kohokohtiin.

Tammikuun 2014 aloitin perinteisesti palaamalla GoGo:n kuntosalille, jota olin vältellyt ahkerasti sitten edellisvuoden elokuun, tms. Tuon perinteisen uudenvuoden päätöksen tein erittäin motivoituneena - pidin jopa salipäiväkirjaa, josta pidemmällä aikavälillä näin oman kehitykseni - ja sen voimalla jaksoinkin hikoilla salilla säännöllisesti muutamia kertoja viikossa aina huhtikuun alkupuolelle saakka.

Tammikuussa alkoi myös armoton häiden suunnittelu. Menetin melkein yöunet kutsukorttien kanssa, pohdiskelin jo vähän kampaustakin ja tein listaa potentiaalisista valokuvaajista. Parasta koko tammikuun häähössötyksessä oli kuitenkin se, että löysin ihanan hääpuvun, vietin tuon viikonlopun parhaiden tyttöystävieni kanssa (paitsi Lapin tyttö puuttui!) ja loppukuusta päätimme vihdoin häämatkakohteemme, joka tietysti oli tuo sydämeni syyskuussa varastanut Alaska. Tuolloin ajattelin, että miten ajoissa sitä voi ihminen ollakaan häidensä suunnittelussa, mutta näin jälkeen päin ajatellen olimme juuri hyvissä ajoin! Joten jos joku siellä ruudun takana on menossa tulevana kesänä naimisiin, niin suosittelen lämpimästi, että nyt olisi hyvä aika alkaa suunnitella näitä juttuja!

Tammikuussa taisi viime talven lumisinta. Koskenpää.
Helmikuussa 2014 löysin kai uuden harrastuksen. Oikeastaan en ole tähän mennessä edes ajatellut, että tämäkin voisi olla harrastus, mutta... siinähän se menee kirjoittamisen ja elokuvien katsomisen rinnalla aivan täydestä. Wikipedia määrittelee 'harrastuksen' seuraavasti: "Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää.".

Tuo uusi harrastus oli roolipelaaminen ja kyllä; se on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, joka rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. "Erehdyin" mainitsemaan eräänä helmikuisena iltana ukkelille, että se sellainen voisi olla hauskaa kokeilla. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, olikin jo pelit suunniteltuna. Aluksi hirvitti koko homma, kun peliporukka koostui pääsääntöisesti jo pitkään ropeja harrastaneista. Tunsin oloni monissa, hyvin monissa ensimmäisissä peleissä todella tyhmäksi ja idiootiksi. En vain tajunnut mistään mitään. Vaikka vähissä ovat ne edellisvuoden viikot, kun emme ole jostain syystä kokoontuneet pelaamaan, en vieläkään ole ihan perillä kaikesta. Perusjutut lienee hallussa jollain tapaa, mutta suurin osa poikien jutuista menee edelleen korkealta meikäläisen älynystyröiden ylitse. Mutta ei se ole haitannut. Ropettaminen on kiva harrastus (lause, jota en olisi uskonut vielä vuosi sitten sanovani!)!

My very first own RPG dices!
Maaliskuu 2014 jatkui edelleen - kuten arvata saattaa - ankaran hääsuunnittelun merkeissä; muunmuassa löysimme ukkelille puvun ja kävimme tutustumassa juhlapaikkaamme Villa Vekkulaan. Ehdin kuitenkin pitää myös lomaa ja vierailla isosiskojen luona Keravalla ja Espoossa. Koskenpäällä avasimme grilli- ja kalastuskauden syömällä nuotiomakkaraa ja saamalla nolla saalista Survosenkoskesta. Maaliskuun merkittävimmät ja oleellisimmat keissit kuitenkin lienevät päätös luopua vihdoin ja viimein hormonaalisesta ehkäisystä ja häämatkalentojen varaaminen Alaskaan!

Survosenkoski
Huhtikuussa 2014 mun saliharrastus loppui kuin seinään, kun eräänkin selkätreenin jälkeen mun alaselkä sanoi kolmannen kerran sopimuksensa irti. Jälleen kerran menin täysin toimintakyvyttömäksi ja tajusin, miten paljon ihminen oikeasti tarvitsee selkäänsä selviytyäkseen tavallisista arjen haasteista, esim. sohvalle istahtamisesta tai autoon sisälle pääsemisestä. Koska salilla käymiseen tuli tauko tuon äksidentin jälkeen, se hiljalleen "unohtui" kokonaan ja koko loppu vuonna en käynyt salilla kuin ehkä kerran tai kaksi. Niin helposti sitä näköjään luovuttaa säännöllisen ja mukavankin harrastuksen kanssa...

Huhtikuussa tuli käytyä myös teatterissa, aloe vera -kutsuilla ja ehkäisyneuvolassa asennuttamassa kuparikierukka ja heittämässä pillerit roskakuiluun. Loppukuusta oli lähes kesäisen lämpimät toppikelit ja pidimme viininmaistajaiset anoppilassa. Toppikeli kostautui tosin vapuksi.

Huhtikuun toppikeli Jämsänkoskella
Toukokuussa 2014 ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen sain viettää vappua ihan rauhassa, ilman jatkuvaa huolehtimista siitä, mihin aikaan pitää lähteä töihin. Tietysti hyvät työntekijät sairastavat aina vapailla, joten vapun juhlinta soljui nuhaisissa ja oikeasti hieman kipeissä tunnelmissa...

Toukokuussa jäin taas kerran kesäleskeksi, kun sorvi kutsui ukkelia Keski-Suomessa. Avasimme myös mökkikauden Päijänteellä. Turha kai edes mainita, miten kovassa nousukiidossa oli tuohon aikaan myös häästressi? Tuntui kuin olisin ollut jatkuvasti puhelimessa ja jatkuvasti menossa johonkin häiden vuoksi. Piti soitella läpi papit, kosmetologit ja Sveitsin tädit. Piti noutaa askarteluhärpäkkeitä ja vihkilupia ja rahaa paloi kaikenlaiseen morsiussälään enemmän tai vähemmän. Alkoi jo kuumottaa se tosiasia, miten lähellä se h-hetki tuolloin jo oli!

Ahvenia katiskasta aamupalaksi mökillä
Kesäkuu 2014. Siitä jatkettiin, mihin toukokuussa jäätiin; hääpäivä painoi päälle eikä sitä juurikaan ehtinyt mitään muuta sitten tehdäkään. Juhannuksen olin tiiviisti töissä, joten tuostakaan keskikesän juhlasta ei ole mitään erityistä mainittavaa.

Juhlista parhaimmat olivat ehkä mun omat polttarit!

Jokseenkin kolme mieleen painunutta paikkaa kesäkuulta ovat Vehoniemi, Myllyranta ja Tallinna. Vehoniemessä käydessämme oli täydellinen, aurinkoinen kesäpäivä ja sen vanhat museoautot sulattivat tällaisen tylyn, tavallisesti täysin neutraalisti autoihin suhtautuvan ihmisen sydämen. Myllyranta ilahdutti uniikeilla vaatekappaleillaan. Tallinnaa lienee turha avata sen enempää; laivalla sinne ja takaisin - ei vaan voi olla epäonnistunut reissu! Paluumatkalla auto oli lastattu täyteen juhlajuomaa.

Vehoniemi

Heinäkuussa 2014 menin naimisiin.

Aika tyhjentävää, eikö? Hääpäivämme 5. heinäkuuta oli yksi elämäni ihanimmista päivistä. Koolla oli kaikki tärkeät ja rakkaat ihmiset, joiden kanssa sai juhlia löytämäänsä suurta rakkautta ja onnea. Mitä siitä sen enempää turisemaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se oli siinä.

Heinäkuussa mulla oli pari viikkoa kesälomaa, joista tuo ensimmäinen viikko vierähti nopeasti häiden loppuviimeistelyjä tehden. Toisella viikolla en tehnyt muuta kuin löhösin Päijänteen rannalla nauttien siitä, ettei oikeasti tarvinut tehdä mitään. Ei ollut mitään velvollisuuksia tai aikatauluja eikä tarvinnut enää elää elämää puhelin korvalla. Nautin hiljaisuudesta ja kalastin. Sain ennätyshaukeni, 1,7 kiloisen. Viikon kruunasi Jämsän ravit, Koskenpään markkinatanssit ja perinteisen kosteahko kesäilta Kangasniemessä kavereiden kanssa. Loppukuusta palasimme Päijänteen rannoille muutamaksi päiväksi. Oli kuumaa ja helteistä ja taivas jylisi ja salamoi. Mökin kuistille iski syöksyvirtaus. Mitään ei hajonnut, mutta ihmiset kastuivat!

Kesän ohessa tuli osallistuttua myös anoppilan grillikodan rakentamiseen.


Elokuussa 2014 alkoi matkakuume olla maksimissaan. Piti järjestellä vakuutuksia, tilata valuuttaa, tsekkailla hotelleja, tehdä matkustusilmoitus Yhdysvaltoihin ja ja ja. Siis kaikkea ihanaa tekemistähän tuo on, mutta samalla niin perkeleen uuvuttavaa! Sitä haluaisi olla jo reissun päällä eikä kiinnostaisi enää tehdä mitään järjestelyitä, voisi keskittyä vain siihen itse matkan tekemiseen. Stressikäyrää nostatti hieman Islannissa uhitteleva tulivuorenpurkaus, josta siitäkin hermoilin aivan turhaa! Olin tietysti varma, ettei me koskaan mihinkään Alaskaan päästä lähtemään. Tulee tuhkapilvet ja pilaa kaiken.

Elokuun kohokohdaksi jäänee siis ystävän kihlajaiset ja yöuinti Näsijärvessä kello kolme aamuyöllä.

Elokuun kukkia Koskenpäällä
Syyskuu 2014 ja Alaska. Sanon sen aina, mutta sehän oli yksi mielettömimmistä reissuista koskaan. Rakastuin niin paljon! Sen enempää en siitä jaarittele, matkasta voi lukea tagin 'Alaska' alta. Muutamia reissupostauksia on vielä kirjoittamatta ja julkaisematta, mutta ei hätää! Kyllä ne sieltä vielä tulee, älkää huoliko! :)

Alaska Railroad Anchorage - Seward
Lokakuussa 2014 alkoi tapahtua kummia. Töissä sattui selittämättömiä asioita. Sellaisia asioita, jotka kovasti vahvistivat uskoani paranormaaleihin, yliluonnollisiin asioihin. Se oli kuitenkin vasta alkusoittoa, sen sain nähdä.

Kävin kokeilemassa reikihoitoa. Se oli mielenkiintoinen kokemus; ei ehkä tajunnanräjäyttävä, mutta mielenkiintoinen. Toisaalta, näin jälkeenpäin ajateltuna sillä saattoi olla vaikutusta enemmän kuin ikinä tuolloin tajusinkaan. Reikihoidon jälkeen aloin epäillä omaa olemistani ja tapaani elää tätä elämää; marraskuu on "täynnä" itsepohdiskelevia tekstejä tästä aiheesta... puhumattakaan siitä, miten paljon mietin itsekseni näitä asioita ikinä saamatta aikaiseksi kirjoittaa niitä mihinkään! En enää yhtäkkiä tunnistanut itseäni omasta käytöksestäni. Jotain muuttui. Jotain... selittämätöntä. Joku kommentoi reikihoitopostaukseeni hoidon avaavan tunnelukkoja...

Tällöin on pakko miettiä myös sitä, että avasiko reikihoito jotain muutakin kuin vain tunnelukot. Marraskuussa kummallisia sattumuksia alkoi olla enenevissä määrin. Luulin aikaisemmin olevani avoin kaikelle yliluonnolliselle ja selittämättömälle, mutta ehkä jotain oli silti ollut aina lukossa jossain sisälläni. Niiden avauduttua, olen kohdannut aivan uudenlaisia asioita tässä maailmassa. Asioita, jotka aluksi pelottivat ja hirvittivät kovasti, mutta joiden olemassaolo on myös rauhoittanut. Joskus ehkä kerron siitä.

Lokakuussa musta tuli myös "dippaleski". Avioukko sai diplomipaikan kesätyöpaikastaan ja viettää viikot lähinnä Keski-Suomessa. I'm all by myself.

Niin kuin on tullut jo selväksi, marraskuu 2014 oli aikamoista sekoilua. En tiennyt, mitä tehdä tai mihin mennä, mitä ajatella tai mitä sanoa. Kirjoitusinspiraatio sammui täysin. Työtkään ei oikein kiinnostaneet. Mulla ei ole myöskään oikein kuvia enää mistään, koska ei huvittanut edes kuvata. Anteeksi siis siitä.

Join yhdet vahinkokännit. Join aika paljon muutenkin. Kaiken sen oman itsensä kadottamisen keskellä oli paljon tilaisuuksia nauttia kuningasalkoholia ja käytin nämä tilaisuudet hyvin hyödykseni. Liiankin hyvin. Vähän tulee paha mieli, kun ajattelee...

Marraskuussa sattui tietysti kivojakin juttuja, ei sentään täysin synkistellessä mennyt! Mulla oli viikko syyslomaa, kävimme Kuopiossa tapaamassa ystäviä ja se oli mukava piriste niin mielen kuin oikeankin kaamoksen keskellä :)

Joulukuu 2014 oli täynnä kaikkea mukavaa, vaikka mielessä pyörikin edelleen mitä kummallisimpia asioita. Joulukuiset tiistait soljuivat mukavasti Tampereen Härmälän paikallisessa pubissa kinkkubingossa. Kinkkubingo oli ehkä joulukuun kovin juttu, siitä riitti juttua joka hetkeen. Olimme kälyn kanssa ehkä hieman liiankin innoissamme siitä. Olimme varmoja, että ahkeran bingoilun jälkeen ei olisi epäilystäkään siitä, ettemmekö lopuksi voittaisi sitä muhkeaa pääpalkintoa, kinkkua!

Emme koskaan voittaneet sitä.

Viikko ennen joulua oli yhtä hulinaa. Tiistaina viimeinen kinkkubingo, keskiviikkona työpaikan pikkujoulut ja perjantaina kaverin synttäribileet. Työpaikan pikkujoulut jäivät mieleen lähinnä siksi, että ne olivat ensimmäiset "firman" pikkujoulut, joihin olen ikinä osallistunut. Oli mukavaa nähdä työkavereita ilman sitä työmoodia. Jokainenhan tekee työtään tietysti omalla persoonallaan, mutta silti vapaalle päästessään jotain muuttuu. Ne oli kyllä mukavat pikkujoulut! ^.^

Kaverin synttärit jäivät myös hyvin mieleen. Olin valmiiksi valvonut lähelle 30 tuntia (kiitos unettoman yön), tehnyt tuplavuoron ja seuraavaksi nukuinkin sitten lähes 46 tunnin valvomisen (ja juhlimisen) jälkeen. Semisti väsytti! En ole koskaan valvonut nuin pitkää aikaa yhteen putkeen.

Joulukuussa osastomme muutti kokonaisuudessaan uusiin tiloihin. Muutos oli toivottu ja odotettu. Eipä tule ikävä entisen rakennuksen homeitiöitä...! Uusi osastomme on muutenkin nyt niin kovin erilainen, niin paljon enemmän sairaalamaisempi! I like ^.^

Loppuvuosi oli kevyt. Mulla oli enemmän vapaapäiviä kuin töitä, kiitos joulun ja uudenvuoden pyhien ylimääräisten vapaapäivien! Joulun vietimme Keski-Suomessa puoliksi anoppilassa ja puoliksi omassa kodossa Koskenpäällä. Siitäkin huolimatta, että jotain erilaista oli tässä joulussa, jotain perinteitä puuttuvaa tai niitä rikkovaa, joulu oli mielestäni oikein onnistunut. Se oli sellaista tavallista; syömistä ja makoilua vuoron perään. Olimme sopineet, ettemme tänä vuonna osta toisillemme lahjoja, mutta kuten arvata saattaa, eihän se sopimus vanhempien puolelta pitänyt ollenkaan. Lahjoina saimme retkisahan ja -kirveen, kaksi autonputsausharjaa ja tietysti suklaatia.

Avioukolta sain lahjaksi lahjakortin kylpylään (nam!) ja hiirimaton. Ergonomisen hiirimaton. Se oli ehkä paras. Koska mun piti saada uusi hiirimatto jo viime jouluna! ^.^

Vuoden loppumetreillä kävimme Jyväskylässä tapaamassa kavereita ja itse uusi vuosi vaihtui Tampereella iloisissa tunnelmissa; perinteisissä, melko humalaisissa tunnelmissa! Se oli ensimmäinen uusivuosi kolmeen vuoteen, kun en ollut töissä, pointsit siitä pomolle!

Onnellista alkanut vuotta kaikille ihanaisille!

P.S. Kylläpä ärsytti tuo loppuvuoden kuvattomuus :(

Kommentit

  1. Vitsi tuli taas ikävä teitä kaikkia ihanaisia ja peli-iltoja ja vähän niitä kosteitakin iltoja! :) <3
    -Teija

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari