Room Escape

Viime viikonloppuna juhlittiin tuon aviomieheni 28-vuotissynttäreitä. Meikäläisellehän iski muutamaa päivää ennen lauantaita tietysti jonkinlainen taudinpoikanen; aivan yhtäkkiä tuli kamala yskä ja kuumemittarissakin alkoi elohopea kohoamaan uhkaavasti, jopa niin, että piti ihan jättää duunit väliin. Ja kuten arvata saattaa, se ei taaskaan ollut yhtään helppoa mistään kohdasta, jos vaan muistatte miten helppoa tällaisen tunnollisen kaverin on pomolle sairastumisestaan soittaa... vieläkin yskin jonkinsortin mähmää keuhkoista pihalle, mutta sairaslomalla olen kuitenkin aivan jostain muista syistä. Siitä kuitenkin myöhemmin lisää, nyt ajattelin keskittyä kertomaan noiden synttärikekkereiden ehdottomasta kohokohdasta, joka oli kauan odotettu tosielämän Room Escape.


Kaikkihan tietävät niistä bittiavaruuden tarjoamista peleistä, joissa olet suljettuna lukittuun huoneeseen ja huoneesta löytämiesi vihjeiden avulla sinun täytyy päästä ulos. Jos et ole huonepakopeleistä koskaan kuullut tai niihin koskaan missään törmännyt, et vain ole katsonut tarpeeksi hyvin. Joskus vuosia sitten ne olivat aivan in ja niitä oli vain pakko pelata.

Itse en koskaan ole pelannut niitä hyvällä menestyksellä. Olen kai aina jäänyt lukittujen ovien taakse. Mun älynlahjani eivät ole koskaan olleet riittävät keksimään ratkaisuja tarjottuihin mysteereihin ja ongelmiin. Mutta hauskaa ajanvietettä ne ovat joskus olleet siitäkin huolimatta!

Siksi niin kovasti joskus syksyllä innostuin, kun eksyin sattumalta Tampereen Room Escapen sivuille. Internetistä pyörinyt hittipeli oli tuotu to real life! Kukapa oli keksinyt?? Olin tietysti heti aivan kikseissäni. Tykkään tämän tyylisistä vapaa-ajan spesiaaleista harrasteista, joissa voi yhdistää kikkailun ja ystävien kanssa hengailun. Miten olinkaan lieskoissa muutama vuosi sitten, kun ystäväni kutsui meidät mukaan Megazoneen!

Olin siis pudota innostuksissani tuolilta, kun ukkeli muutamia viikkoja sitten pohti ääneen, että haluaisi synttäreillään mennä kokeilemaan Room Escapea. Käskin siltä istumalta sanoa päivän ja kellonajan.

Lauantaina keräännyimme Tampereen keskustaan Aleksis Kiven kadulle lukittuun huoneeseen neljän ystävämme kanssa. Lupasimme tunnin huoneessa poukkoilun jälkeen hostillemme, ettemme spoilaisi huoneen salaisuuksia eteenpäin ja siinä lupauksessani aion totisesti pysyäkin. On vain tunti aikaa selvittää mysteeri huoneesta saatujen vihjeiden perusteella. Kymmenen minuutin välein on mahdollista saada vinkkejä, jos homma ei etene. 

Meillä loppui aika kesken, mutta olimme todella lähellä onnistua. Muutama lisäminuutti olisi varmasti riittänyt selvittämään kaiken. Toisaalta jäi vähän harmittamaan, mutta toisaalta olin varsin ylpeä, että se sekalainen seurakunta, joka oli koostunut vilkkaista, väsyneistä, kipeistä ja jopa krapulaisista jäsenistä, onnistui ratkomaan ongelmia niinkin lähelle loppuratkaisua. Room Escape ei todellakaan ollut liian helppo keissi, mukana kun oli mielestäni älykkäitä kavereita, joiden tiedän olevan huomattavasti lahjakkaampia tuonlaista vaativassa ongelmanratkaisussa kuin minä. Siksi etukäteen vähän hirvittikin, että olenko mä siellä lähinnä vain tiellä enkä tajua mistään mitään. Jotain sain kuitenkin aikaiseksi, löysin ainakin piilotettuja vihjeitä (mikä sinänsä ei vaadi edes kovin kummoista älykkyyttä :D )!

Suosittelen lämpimästi! Toivottavasti joku innostui tästä edes vähän, jos ei ollut aikaisemmin tähän törmännyt! Kivaa ja erilaista tekemistä kavereiden kanssa kuin tavallisesti ^.^

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari