Kevätterveiset Koskenpäältä!


Kaikista vuodenajoista kevät on se, josta tykkään vähiten. Toki täytyy myöntää, että ero muihiin vuodenaikoihin on kuitenkin vain hiuksenhieno. Jokin tökkii tässä värittömyydessä, likaisessa ja sulavassa lumessa, kurassa ja sotkussa ylipäänsä. Vaikka kevät tuo mukanaan kesän, sen väriloiston, elon ja tuoksut.

Mutta kevätkin tuoksuu. Hieman jopa samalla tavalla kuin syksy. Yksi ihanimmista tuoksuista on syksyisin metsä ja siellä mädäntyvä luonto (oh, kuulostaapa rajulta), mutta jotenkin tuo tuoksu onnistuu säilyttämään itsensä läpi talven ja lumien. Keväällä, kun tuo ruskeanharmaa, eloton maa paljastaa kyntensä, voi haistaa etäisiä merkkejä kuolleista lehdistä, oksista ja heinistä. Se hetki ennen kuin itävä maa saa voiton ja alkaa puskea esiin vehreyttään. Onhan siinäkin jotain... jotain mieletöntä.

Että minä rakastan Suomen vuodenaikoja (vaikka talvet ovat viime aikoina olleetkin enemmän kuin onnettomia)! Minusta olisi ihan kamalan tylsää, jos ei olisi olemassa niin selkeitä, vaihtuvia vuodenaikoja!

Viettelen Koskenpäällä vapaapäiviä. Tänään aamulla paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja lähteä hieman ulos. Lämpömittari kohosi varjossa +15,4 asteeseen. 

Kävelin metsään, sieltä peltojen läpi mutaiselle hiekkatielle (trust me, kumisaappaat oli täydellinen valinta, kun möyri nilkkoja myöten tiellä eteenpäin!) ja päätinpä vielä extemporena käydä kotiseutumuseossa katselemassa vanhoja rakennuksia. Mukana mulla ei ollut kuin kamera. Tuntui hyvälle viettää tunti ja rapia ilman minkäänlaista kosketusta ympäröivään maailmaan ja vain nauttia pikkulintujen liverryksestä ja puiden latvoissa humisevasta tuulesta.

Koivulan kotiseutumuseossa oli tilaa näemmä rakennusten lisäksi myös autoille...


Palaan astialle taas pian melkoisiin sfääreihin nousseen matkakuumeen osalta. Ihan kohta, ihan kohta pääsee taas reissun päälle ^.^

Kommentit