Kesäkuulumiset pähkinänkuoressa

Kyllä, hän on täällä tänään tänä kirkkaana kesäyönä.

Olen ollut taas poissa pitkään, tiedän sen, ja vaikka jollain tasolla olenkin potenut huonoa omaatuntoa blogin hiljaisuudesta, en aio pyytää kuitenkaan taas kerran ja jälleen anteeksi. Mulla on nimittäin ollut ihan huikaiseva kesä. En ole malttanut istahtaa alas ja miettiä, miten sen kaiken tänne blogiin kirjoittaisin, mutta nyt vihdosta viimein ajattelin päivittää tämän tytön kuulumiset. Mä olen tällä hetkellä jotenkin niin innoissani kaikesta. WAY TOO EXCITED.

Monet ovat tuhlanneet energiaansa tämän kurjan kesän manaamiseen, mutta minä en sellaista jaksa. Säät nyt ovat mitä ovat, yleensä melko todennäköisimpiä, eikä ne marisemalla siitä miksikään parane. Sitä paitsi, ei ole mielestäni yllätys, että toisinaan Suomen kesät ovat sateisia ja viileitä, aina tietyin väliajoin. Vähän niin kuin lumettomat loskatalvet. 

Okka, kolmen viikon reili helteisessä Euroopassa riitti mulle säiden puolesta. Italiassa oli vähän liiankin kuuma. Ja oikeastaan joka paikassa, jossa lämpömittari kohosi yli hellelukeman. Tätä syksyn pimeän, sateen ja viileyden rakastajatarta ei ole tehty kuumiin olosuhteisiin. Sellainen rapia parikymmentä ja aurinko on sellainen passeli keli, joka ei ala hermostuttaa otsasuonta liikaa. 

Mutta se säästä, se on täysin epäolennaista tämän kesän rinnalla. Sateet ja auringottomuus eivät ole estäneet mua nauttimasta tästä valon ajasta (vaikka mielessä haaveilenkin jo syksyn pimeistä illoista ja öistä, jolloin kello kolmelta yöllä herääminen ei tarkoita sitä, ettei vaan saa enää nukutuksi, koska aurinko on jo nousemassa) ja kaikkea, mitä se onkaan voinut tarjota.

Reilin jälkeen tuntui aivan omituiselta. Aivan kuin kesä olisi vasta aivan alussa. Juhannus ei tuntunut juhannukselta ja vielä kummallisempaa oli ajatella, että heinäkuu alkoi jo painaa ankarasti päälle. Mihin koko kesäkuu oli mennyt? Niin joo, se meni niihin tuhansiin kilometreihin rautateitä, joita kahlasimme kolme viikkoa. Ai että. Oli muuten loistoreissu kaiken kaikkiaan. Hektinen, stressaava ja kiireinen, mutta ah, niin loisto! Joskus vielä uudestaan, joskus. Kolme viikkoa ei oikein riittänyt mihinkään, vaikka alkoikin jo harteita ja jaksamista painaa, mutta toisaalta; edes kolme vuotta ei riittäisi, ei meikäläiselle!

Aina ennen olen pitänyt lomani kahden viikon jaksoissa, tänä vuonna kesälomailin putkeen nuo kolme viikkoa. Vaikka reissu olikin omalla tavallaan uuvuttava, huomasin heti työhön palattuani, miten näin ja koin kaiken aivan uudella tavalla. En ollut edes tajunnut, miten väsynyt olin keväästä, arjesta ja duunista ennen reissua. Työt ovat nyt sujuneet kuin tanssi, asennekin on aivan toinen. Nämä työviikot loman päätyttyä ovat olleet kivoja, mielenkiintoisia ja olen tuntenut oloni reippaaksi. Joksikin aivan muuksi kuitenkin kuin ennen lomaa. 

Nyt alkaa ajatukset hiljalleen lipua jo seuraavaan reissuun, jonka päämäärä on vielä toistaiseksi avoinna. Johan tässä on kuukauden päivät jo kotimaan mullassa möyritty, alkaisi olla aika jo vaihtaa taas hetkeksi maisemaa. Sieltä se aina vaan tulee, kaukomaiden kaipuu. Mieli on matkustellut ainakin Karibian pikkusaarille, Islantiin, Norjaan, Siperian vodkajunaan ja vaikka ja mihin! Niin, ei tarvitsisi lähteä edes kauas, kunhan jonnekin... syyskuussa olisi viikko vielä kesälomaa ja se olisi täydellinen ajankohta kaasuttaa esimerkiksi kohti pohjoista. Ensi keväälle (jos luoja ja pomo suo) ajattelin säästää vielä yhdeksän lomapäivää, jotta matka johonkin kauas voisi olla edes teoriassa mahdollinen.

Olen nähnyt paljon kavereita ja istunut hauskan hauskoja iltoja heidän kanssaan nauraen, pelaillen ja vähän myös ryypiskellen. Tukholman risteily tuli heitettyä viikko sitten. Heinäkuun alussa olimme Himoksella Jysäri-festareilla. Olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa. Koska Scooter. Scooter on yksi kaikkien aikojen suosikkini ikinä. Se oli kuin isku palleaan, kun muutamaa päivää ennen festareita kuulin, että Scooter on perunut keikkansa Jysäreillä keulakuva Baxxterin loukkaantumisen vuoksi. Meinasin vaipua täydelliseen depressioon, mutta kävikin niin, että mieliala parani ja festarit olivat aivan täydelliset. Erityisesti mieleen jäi lauantai-illan viimeinen esiintyjä YleX:n Parasta ennen -radio-ohjelman juontaja Matti Airaksinen sekä festarialueen jorausteltta. Oli sillä kai ihan jokin virallinenkin nimi, mutta meille se oli jorausteltta. Koska siellä jorattiin. Jorattiin kovaa ja pitkään. Lähes kuolemaan saakka. Luulin oikeasti kuolevani sinne.

Jysärit oli mahtava. Voitti aivan taatusti satanolla kaikki muut Suomen tusinafetarit.

Nyt olen ihan aivan liian innoissani tulevasta syksystä.

Lähetin jäsenhakemuksen Tampereen Ursalle, joka mahdollistaa paljon kaikkea mielenkiintoista joko ilmaiseksi tai ainakin mukavalla alennuksella. Iltojen pimetessä alkaa tähtikupukin loistaa taas kirkkaampana. Tämä ajoi mut myös vakavasti harkitsemaan oman kaukoputken ostamista. Miten olisikaan mahtavaa synkkinä öinä Koskenpäällä asentaa kaukoputki pellolle ja tiirailla valovuosien päässä kimmeltäviä taianomaisia kaasupalloja! Olen myös vakaasti sitä mieltä, että syksyllä ilmottaudun ensimmäiselle Ursan järjestämälle tähtitiedekurssille, joka on oiva jatkumo viime kevään tähtitaivaskurssille. Siitäkin saa alennuksen, jos on Tampereen Ursan jäsen.

Tuo kaukoputken osto saattaa tosin hieman nyt lykkääntyä, sillä meidän pyykkikone sanoi sopimuksen pari päivää sitten irti. Lomarahat tuli ja menevät niinkin tylsään asiaan kuin uuteen pyykinpesukoneeseen. Vähän buu. Kaukoputketkaan kun eivät ole mitään halpoja kapistuksia.

Vuosi ollaan jo puhuttu myös isomman kämpän hommaamisesta ja vihdoin sekin taitaa jopa onnistua! Kolmiosta olemme haaveilleet ja nyt tuntuisi sopiva löytyneen. En uskalla vielä puhua siitä sen enempää, ettei vaan käy huonosti. Olen nimittäin semisti innoissani tästä uudesta kämpästä. Vihdoin, kun ukkeli saa syksyllä valmiin dippainssin paperit kouraansa (toivottavasti), voimme alkaa suunnitella elämää eteenpäin! Ukkelikin toivottavasti saa duuninsa jostain Tampereen lähitienoilta. Johan se oli mua Lappeenrantaan raahaamassa pari viikkoa sitten...

Kommentit