Chasing Moon

Innostuin tässä taannoin kuukuvauksesta. Lainasin ihan vahingossa kirjastosta Tommi Laurinsalon ja Markku Hotakaisen Kuu taivaalta -kirjan, kun ajattelin, että kuukuvat ovat aina hienoja. En kuitenkin tiennyt, että kyseisessä kirjassa olisi muutakin kuin vain hienoja kuukuvia. Sieltä irtosi kourallinen faktatietoa tuosta kalpeasta kiertolaisestamme ja erinomaisia vinkkejä kuukuvaukseen.

Ajattelin, että no mikä jottei. Voisin alkaa harrastaa kuukuvausta. Kuu on lumoava, etenkin silloin, kun se nousee. Tämä viikonloppu olisi täydellinen hetki menettää kuukuvausneitsyys. Luvassa superkuuta ja vielä täydellistä pimennystäkin. 

No, tässä kohtaa voisin jälleen kerran todeta, että se, joka ei koskaan epäonnistu...
Ei nimittäin mennyt niin kuin elokuvissa.



Kuu taivaalta -kirjasta bongasin helppoja vinkkejä kuun bongaamiseen oikeaan aikaan oikeasta paikasta. Siihen tarvitsee vain Google Earth -ohjelman, timeanddate.com -nettisaitin sekä ahkeraa pilvettömyyden valvontaa Forecassa. Itse kuvausvaiheessa kompassi on hyödyllinen.

Timeanddate.com -sivulla klikataan ensin Sun & Moon ja sieltä valitaan Moon Calculator. Tämän jälkeen kirjotetaan mikä tahansa kaupunki maailmassa (suosittelen lähintä isointa kaupunkia, sillä mitään pikkukyliä tuo ei tunne) ja sivu tarjoaa kuukauden kuunnousut ja -laskut kellonaikoineen ja asteineen. Todella peace of cake. 

Mistä sitten tietää, missä suunnassa on mikäkin aste? Tieto löytyy, jos osaa lukea kompassia tai Google Earth -ohjelmasta. Google Earthin avulla on helppoa spotata paikka, josta kuun näkee. Se tarjoaa mittaustyökalunsa avulla niin asteet kuin etäisyydetkin. Klikataan yläkulmasta viivaimen kuvaa ja sitten paikkaa, josta haluaa kuvata ja ohjelmaa laskee asteet. Näkee heti, että onko tsäänssiä nähdä mollottojan nousun horisontin takaa. Tässä kohtaa auttaa myös paljon se, että tuntee hieman ympäristöään. Mieluiten korkeita paikkoja, etenkin näin syksyisin, kun kuu lipuu vielä melko matalalla.



Mä löysin tänään täydellisen paikan kuvata täysikuun nousua itäiseltä taivaalta. Mulla oli ylhäällä kellonaika, asteet, mukana kompassi ja kamera. Eli ei muuta kuin autoon ja auton nokka kohti Tampereen Lentävänniemeä ja Jänissaarta.

Tunsin itseni vähintäänkin idiootiksi siellä rannalla seistessäni. Kyllä, kuun nousu olisi näkynyt paikasta täydellisesti. Taivas tummui kuitenkin sen verran ajomatkan aikana, että oli toivotonta edes olettaa näkevänsä kuuta. Seisoin yksin venesataman rannassa epävarmana siitä jäisinkö lopulta venesatamana porttien taakse jumiin koko yöksi; sateenvarjon alla, koska tietysti alkoi sataa ja yritin pitää mielen positiivisena ja kärsivällisenä. Tunnin seisoin rannassa, sitten luovutin. Pilvet eivät antaneet periksi, eivät sitten yhtään. 

Sellainen ensikerta meikäläisen kuukuvausharrastuksella. Aktiivinen kuukuvausharrastaja Tommi sanoo kirjassaan, että joskus kuukuvaus voi olla raskasta juurikin siksi, ettei koskaan voi tietää, milloin tulee pilviä ja milloin on selkeää. Kai tämä vaatii kärsivällisyyttä. Ei oo heleppoo. 




Tietysti tuli sitten jossain kohtaa vähän tylsää ja keksin hassutella aikani kuluksi mun kameran kaukolaukaisimella...

Huomenaamulla yritetään uudestaan, vaikka edelleen näyttää hieman huonolta tuo pilvitilanne. Kello kolme olisi tarkoitus herätä seuraamaan täydellistä kuunpimennystä. Mulla on jo paikka valmiina, josta on täydellinen näköyhteys läntiselle taivaaalle. Minä niin kovasti tahtoisin verenpunaisen kuun nähdä... wish me luck!

P.S. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Ei mennyt putkeen mun kuukuvausreissu.

Kommentit