Leikkauksia ja pakolaisia

Itsehän vietän edelleen valituksettomia viikkoja, joten älkää kuvitelko, että tämä seuraava pohdinnallinen teksti olisi millään tavalla valittava. Aluksi suututti kyllä ihan oikein olan takaa, mutta tässä kohtaa alkaa jo vähän kyllästyttää koko aihe. Minä kun en politiikasta mitään tiedä, niin tekstistä saattaa paistaa läpi typerä naiivius, mutta aion tämän silti kirjoittaa.

Pakolaiset ja leikkaukset ovat viime aikoina kuohuttaneet ihmisten mieliä jopa siinä määrin, että tulevana perjantaina väkeä kokoontuu Helsinkiin Rautatientorille mielenosoitukseen ja pääministeri otti asiakseen ihan televisiossa kansalle puhua.

Muutama sana Sipilän puheesta ja sivusta. Puoliakaan en varmasti ymmärtänyt tuosta... koska politiikka. Minä kyllä ymmärrän, että siellä päättäjän pallilla on vaikeaa istua. Minä olen aina ollut vähän sellainen, että yritän tätä maailmaa katsella mahdollisimman monen ihmisen silmin ja haluan ymmärtää, miksi jotkut ihmiset tekevät kuin tekevät. Nyt ymmärrän hallituksen ja Suomen hankalan tilanteen. Niin kuin olen monesti sanonut; jotain on tehtävä. Se 'jotain' ei voi koskaan miellyttää kaikkia eikä se aina voi olla tasapuolinen. Ja niin kuin hyvässä työyhteisössä, jotain asiaa kokeillaan, ja jos se ei toimi, taktiikkaa tietysti vaihdetaan.

Aluksi harmitti ihan mielettömästi henkilökohtaisella tasolla nämä suunnitellut hallituksen leikkaukset. Perkelettäkö minä uhraudun enää sunnuntaisin duuniin, kun suurin osa muista ihmisistä viettää aikaa perheensä kanssa yhteistä aikaa? Tiedän kuitenkin, että 25% alennus sunnuntailisiin (anteeksi, haittalisiin) on parempi kuin jos ne olisi poistettu kokonaan. Loppiainen ja helatorstai ovat minulle aivan yhdentekeviä kirkollisia juhlia ja mulle on aina ollut aivan sama, että olenko silloin töissä vai en. 

Ja kenenkään on turha tulla inisemään siitä, että esim. hoitoala on kutsumusammatti. Paskat se liity mihinkään millään tavalla. Joku voi myös ivallisesti heittää, että "ammatinvalintakysymyksiä!". No painukoon hänkin helvettiin. Minusta on turha edes alkaa avaamaan, miksi nämä eivät ole lainkaan sopivia argumentteja tässä kohtaa. Koska sen luulisi olevan _selvää_ sanomattakin.

Ainut, mikä harmittaa, on lomapäivien supistaminen ja veikkaan, että moni teistä arvaa miksi... mulla on tällä hetkellä kerrytettynä 28 lomapäivää vuodelle ja vähän möksötyttää on se, etteivät ne siitä juuri voi enää nousta. Jos tästä tulee ihan laki, niin ymmärrän myös niitä kollegoitani, jotka ovat raataneet perseensä verille vuosien saatossa, kerryttäneet ansaitsemansa 38 lomapäivää tililleen, ja nyt se lain tullen heiltä vietäisiin. Onhan se paljon lomaa, kyllä... mutta minä ainakin haluan lomaa, ja paljon!, että saan matkustaa ja toteuttaa itseäni! Hiljalleen hiipii siis mieleeni jälleen ajatus oravanpyörästä irrottautumiseen...

Niin tai näin, jos vaihtoehtona olisi ollut vaikkapa lomarahojen poistaminen, äläkkä olisi ollut yhtä raivokas. Joten tällaista nyt tällä kertaa. Uskon myös vakaasti siihen, että jos näihin asioihin ei olisi puututtu nyt, tulevaisuudessa muutokset ja leikkaukset olisivat olleet vielä rajummat ja vielä enemmän lakkoiltavat, niin kuin Sipiläkin antoi puheessaan ymmärtää.

Sanoin aikaisemmin, etteivät asiat voi aina mennä tasapuolisesti. Tässä kohtaa minä en kuitenkaan ymmärrä, miksi ne eivät voisi olla tasapuolisia. Miksi rokotetaan pääsääntöisesti heikkotuloisia? Missä ovat ne päätökset, joiden kautta myös suurituloiset pääsisivät mukaan näihin "talkoisiin"? Minä en usko, että tätä maata edes voi pelastaa pienipalkkaisten ihmisten pikkulisiä poistamalla. Tuskin meidän pienipalkkaisten takia tämä maa tässä konkurssissa edes on. Minä toivon, että lähitulevaisuudessa hallitus keksii myös jotain, jolla nyhtää rahaa myös yrityspomojen sun muiden taskusta. Koska nämä ovat talkoot, "joihin kaikki osallistuvat"!

Minun mielestä on myös hyvä, että tässä maassa joskus joku nousee barrikadeille. Tuntuu, että suomalaiset nielevät aina kiltisti kaiken, mitä sanotaan ja määrätään. Siinä mielessä huominen lakko on täysin tervetullut (vaikka sillä tuskin on minkään valtakunnan vaikutusta yhtään mihinkään): joku sentään jotain yrittää eikä vain jauha somessa ja keskustelufoorumeilla sitä, että kuinka nyt jotain pitäisi tehdä, ja silti kukaan ei tee mitään. 

Toisaalta minä en usko, että esimerkiksi ihmiset, jotka tarvitsevat linja-autoja hoitaakseen asioitaan, ovat millään tavalla syyllisiä tähän, mitä johto on esittänyt. Tuntuu siis lähinnä hölmölle vaikeuttaa viattomien ihmisten elämää siksi, että lakkoillaan hallitusta vastaan. Mitäs jos minä hoitajana päättäisin alkaa lakkoon huomenna ja jättää menemättä yövuoroon? En usko, että ministereitä kiinnostais, vaikka kokonainen osastollinen potilaita jäisi oman onnensa nojaan. 

No entäs ne pakolaiset. Aikaisemmin tuolla kerroin, että minä haluan yrittää katsoa maailmaa muidenkin ihmisten silmin kuin vain omieni. Minulla ei ole mitään pakolaisia vastaan. Tämä pallo on meille kaikille yhteinen ja minusta asiat menevät väärään suuntaan siinä kohtaa, kun unohdetaan inhimillisyys ja toisen ihmisen auttaminen silloin, kun se on mahdollista. 

En tiedä, miltä tuntuu elää sodan, nälän ja köyhyyden jaloissa. En sitä kuitenkaan yhdellekään ihmiselle toivo. Kauhujutut ja pelkkä uutisten katsominen hirvittää. Sodan keskellä eläminen ja siitä syntyvä pelko ei katso, onko ihminen lääkäri vai kerjäläinen, mies tai nainen, lapsi tai aikuinen. Kyllä se koskettaa meitä ihan kaikkia. Eilen eräs työkollegani ilmaisi asian niin osuvasti, että minun on pakko häntä lainata (omin sanoin).

"Jos Ruotsi ja Venäjä päättäisivät yhtäkkiä alkaa taistelemaan ja sotimaan siitä, kummalle Suomi kuuluu, kuinka moni olisi valmis kuolemaan joko Ruotsin tai Venäjän puolesta (vrt. esim. ne kymmenet eri kiihkoilevat ryhmät, jotka tappavat toisiaan ja niitä, jotka eivät asetu kenenkään puolelle). Itse laittaisin molemmat kaksikymppiset poikani ensimmäisellä kumiveneellä Suomenlahden ylitse Viroon, koska minä ja tuskin hekään haluaisivat kuolla jonkun muun puolesta."

Niin. Siinä miettimistä.

Minua pelottaa enemmän ne (suomalaiset) ihmiset, jotka kiihkoillen ja raivoten puhuvat Suomen osallisuutta pakolaisvirtojen vastaanottoa vastaan kuin itse ne pakolaiset. Puhutaan, miten pakolaiset tuovat mukanaan niin kamalasti rikollisuutta. Jotkut pelkäävät ihan tosissaan jopa tauteja, joita he tuovat mukanaan.

Tässä maailmassa riittää rikollisuutta ilman pakolaisiakin. Niin kuin olen monesti panikoivaa äitiäni rauhoitellut ennen jotain (hmm, kaikkia) reissuani, että mitä ihmettä siellä maailmalla voisi pahempaa sattua kuin mitä voisi sattua vaikkapa mun omalla kotiovellani. Mut voidaan ryöstää ja raiskata ja tappaa ihan missä vain, milloin vain ja kenen toimesta vain. Hulluja riittää, eikä se katso ihonväriä tai kotimaata. Ja mitä tauteihin tulee... miettikääpä seuraavan kerran, kun joku tuttavistanne tulee Thaimaan lomaltaan kotiin, että mitä tauteja hänessä voi itää. Tässä maailmassa matkustetaan niin paljon päivittäin, että eiköhän ne taudit jo olisi täällä, jos olisivat tullakseen.

Suomen osuus pakolaisten määrässä on naurettavan pieni verrattuna muihin Euroopan maihin. Oikeasti. Se osa on vain kärpäsen paska. Silti pelottaa, että jossain kohtaa jollain kiihkoilevalla suomalaisella kamelin selkä katkeaa ja täältä turvaa hakeneet pakolaiset eivät tunnekaan oloaan enää niin tervetulleiksi, kun kadun kulmassa mätkitäänkin vaan turpaan. Toivottavasti ei tule uutta merkitystä tälle kuullulle toteamukselle: "Pakolaiset tuovat Suomeen rikollisuutta.". If you know what I mean.

Make peace, not war.

Kommentit

  1. Amen! En voisi olla enempää samaa mieltä! Leikkaukset nyt on välttämättömiä, ja kai meidän pienituloistenkin pitää siitä joskus kärsiä, mutta eniten kyllä ärsyttää muiden asenne hoitajien vastahakoisuuteen. Juurikin nuo mainitsemasi ammatinvalintakysymykset ja kutsumusammatit on sellaisia sanoja, joilla saa savun nousemaan korvista. Hitto kun sillä kutsumuksella ei maksa laskuja eikä tässä vaiheessa enää ammatinvalintakysymyksetkään auta kun on jo ammatti takataskussa. Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että asioita näin toitottavat ihmiset eivät ole vuorotyössä eivätkä muutenkaan ymmärrä alasta hölkäsen pöläystä - kyllä sitten ääni muuttuu kellossa kun leikkaukset napsahtaa omalle kohdalle. :)

    Anyway, ajattelin tulla heittämään kommenttia ja kertomaan, että kyllä tällä blogilla lukijoitakin on. Mielestäni olin jotain vanhojakin postauksia kommentoinut, mutta en kommentteja löytänyt joten liekö ovat perille tulleet. Matkapostaukset on ehdottomasti sun parhautta ja kaikkien niiden Alaska-kuvien jälkeen oot saanut luotua mulle Alaska roadtrip-kuumeen! Upeita maisemia ja kivan yksityiskohtaisia kertomuksia!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kivasta palautteesta! Ja siitä, että joku vielä lukee blogia, jonka moni jo varmaan luulee olevan aikakautensa ehtoopuolella :P Viime aikoina jotenkin ollut hässäkkää vähän joka suuntaan ja kirjoittelu jäänyt vähemmälle siinä sivussa. Lupaan jatkossa yrittää olla aktiivisempi, mutta sitä en voi luvata, että se onnistuisi. On kuitenkin äärimmäisen tsemppaavaa ajatella, että joku vielä seuraa kuitenkin :)

    Hmm, pitääpä selata noita kommentteja, sillä kyllä minä kaikki kommentit pyrin julkaisemaan, elleivät sitten ole jotain äärimmäistä shittiä. En tarkoita negatiivisia kommentteja, vaan niitä asiattomia.

    Alaskaa en voi kuin suositella kaikille! Silloin reissun päällä kaveri, jolta vuokrasimme polkupyörät päiväksi Anchoragessa, oli lähtenyt joskus vuosia sitten lomamatkalle Alaskaan (oli siis itse kotoisin Brasiliasta) ja kertoi olevansa edelleen tuolla matkalla. Oli niin rakastunut paikkaan, ettei voinut kuvitellakaan enää lähtevänsä sieltä pois :)

    Itse haaveilen sinne paluusta aivan käsittämättömän paljon. Toivottavasti kaikki menee niin kuin olen suunnitellut, sillä olen päättänyt lähteä ensi toukokuussa kolmeksi viikoksi takaisin :)

    Joten älä ihmeessä sinäkään jätä roadtrippia pelkän haaveilun varaan. Ainahan se maksaa... mutta mä lupaan sulle, että se on joka pennin arvoista etkä tuu sitä katumaan :)

    VastaaPoista
  3. Jee, kiitos vastauksesta! :) Alaska on kyllä ehdottomasti haaveena ja varmasti tulee joskus tapahtumaan. Uskaltaako kysäistä, millainen teidän budjetti reissuun oli? Toki teillä se oli häämatka, eli ymmärrän, että ei ole ehkä vedetty ihan minimibudjetilla, mutta noin suunnilleen. :) En muista oliko teksteissäkin käsitelty niitä, pitäis melkein lukaista uudelleen.

    Ja hei, kokeneena reissaajana, osaisitko suositella jotain Euroopan suht edullista lomakohdetta, jonne tällainen yksinäinen reissaaja vois lähteä ihan yksin minilomalle. :D Vähän matkustaneena on hankala miettiä mitään, kun ei oikein tiedä mistään kohteesta yhtään mitään.

    VastaaPoista
  4. Vaikka meillä tuo Alaskanreissu olikin häämatka, niin silti vedettiin meille tyypilliseen tapaan melko minimiin tuo päiväbudjetti. Pyrittiin etsimään mahdollisimman edulliset yösijat eikä sillä laadulla sitten ollut niin väliä. Kävi kuitenkin niin hyvä tuuri, ettei yksikään noista ollut ihan mikään homeensyömä rottaloukku! :D (paitsi vähän se Backbacker's Inn Anchoragessa...)

    Pääsääntöisestihän Alaskassa on sama hintataso kuin Suomessa. Kalja saattoi olla vähän edullisempaa, mutta esim. ruokakaupassa oli aivan samat hinnat kuin täällä. Ravintoloista löysi helposti saman hintaluokan ruokaa. Hostelleja/hotelleja oli vähän joka lähtöön. Anchoragessa kahdesta täysin eri sarjassa painivasta hostellista maksettiin molemmista 60e/yö ja esim. Juneaussa meidän yöpyminen Alaskan Hotelissa taisi olla abouttia 90e/yö (?). Edullisin yö taisi tulla Denali National Parkin Riley Creekin leirintäalueella, kun yövyttiin autossa :P leiripaikka taisi maksaa 14 dollaria. Abouttiarallaa meidän keskimääräinen päiväbudjetti taisi olla suurinpiirtein sata euroa. Joskus jäätiin alle ja joskus meni yli. Tietysti tuo oli usein puolitettu hinta, koska meitä oli tosiaan kaksi matkaajaa.

    Itse jos matkustaisin kesäaikaan, vuokraisin varmaan auton (meillä auto viikoksi maksoi about 600e) ja yöpyisin leirintäalueilla, niitä varmasti on ainakin Lonely Planetin mukaan joka puolella Alaskaa.

    Euroopasta mun on ehdottomasti suositeltava Tsekkien Prahaa. Mä olen edelleen vakuuttunut siitä, että siinä on yksi Euroopan mielettömimmistä kaupungeista. Niin kaunista ja niin vanhaa ja historiallista ja mikä ehkä parasta: niin edullista! Mulla ei ole Prahasta mitään pahaa sanottavaa. Siellä uskaltaa olla yksinkin (tietysti terveen maalaisjärjen kanssa). Praha on sellainen kaupunki, johon itse tulen palaamaan vielä aina uudestaan, ehdottomasti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari