Maailman iloisin bodypumppaaja

Hmm, otsikossa ripaus sarkasmia. 

Haluan jakaa tämän kokemuksen kanssanne. Ajatuksen virtaa. 

Kävin tänään ensimmäisen kerran pariin vuoteen bodypumpissa. Oikeastaan tuo mun ukkelini houkutteli mut sinne. Ihan hyvä, että houkutteli. Alkanut vähän itseäkin iljettää tämmönen kotona luuhaaminen ja kun mitään järkevää ei saa aikaiseks. Järkevää ja terveellistä. Istuskelen koneella, kirjottelen ja feisbuukkaan ja sen jälkeen makaan sohvalla ja toljotan Netflixiä. Tai kun ukkeli pelaa.

Eihän se kiroamatta käynyt se pumppaaminen. Oon aivan rapakunnossa. Varmasti puolet yli 8kymppisistäkin ovat paremmassa fyysisessä kunnossa kuin minä. No, eihän tästä ole kuin suunta ylös päin. Jos saisi aikaiseksi käydä pari kertaa viikossa GoGolla. Edes kerran viikossa olisi jo huikaiseva parannus tämän hetkiseen tilaan.

GoGolla oli kotoisaa. Tuntui ihan hyvälle mennä sinne, vaikka kotoa lähtiessä olinkin aivan raivon partaalla. Olin erehtynyt duunipäivän jälkeen ottamaan pienet torkut. Tai ei niitä sillä tavalla torkuiksi voinut kutsua, koska en saanut unta. Mielessä pyöri vain se bodypumppi. Stressasin ihan hullusti. Sitä, että tiesin jo etukäteen, etten jaksa kaikkia sarjoja. Sitä, kun pitää ottaa pienet, naurettavat ja nolot painot. Ja siitä huolimatta ei jaksa. No, päikkärit eivät toimi mulla ollenkaan, nukuin mä sitten parikymmentä minuuttia tai kaksi tuntia. Joka kerta olen kuin perseeseen ammuttu karhu, kun herään. Nyt sitten oli vielä se pumppikin ja minähän pakkasin treenireppua kuin mikäkin hullu ja viiletin kuin tuulispää ympäri kämppää kiroten erilaisia pienimpiäkin vastoinkäymisiä (esimerkiksi sitä, kun urheiluliivit olivat tippuneet wc:n naulakosta sen alapuolella olevaan kotiin, herrajumala!). Ihme, miten ukkeli pysyi niin tyynen rauhallisena katsellessaan sitä naurettavuutta...

Päästessämme GoGolle mieli oli jo laantunut ja tuntui hyvälle ajatukselle pistää keho rääkkiin. Sitten se alkoi. Lihasten lämmittelyllä. Mun niinsanotut lihakseni ottivat jo pelkästä lämmittelystä itseensä. Minä, joka haaveilen kiipeäväni johonkin Perun Andeille, olin poikki melkein jo pelkästä lämmittelystä! 

Pahimmat olivat tietysti kyykyt, joilla pumppisarja aina aloitetaan. Mulla oli viiden kilon painot tangossa; ajattelin, että minähän en mitään pikkupainoja ala raplaamaan! Hävettäis sellanen tietysti. Enhän minä sitten jaksanut. Jostain syystä mulla oli painokin aivan edessä, sillä mun päkiät kipeytyivät aivan perkeleesti. En osannut. En yhtään. Sain kuitenkin yli puolet liikkeistä tehtyä. Jotain sekin! 

Mutta kyllä siinä monta v...ua lensi mielessä.

Mulla taisi olla joka toinen sana mielessä v-sana ja joka toinen hetki musta tuntui ihan älyttömän hyvälle. Kamalaa tunteiden vuoristorataa tuommonen pumppaaminen. 

Kevyeen ketutukseen tuo kaikki loppui sitten, kun lähes loppusuoralla ne tulivat. Ne kaikkien aikojen kamalimmat liikkeet. ASKELKYYKYT. Voi luoja, että voi ihminen vihata jotain liikettä niin paljon. En yhtään arvosta sitä kaveria, joka on keksinyt askelkyykyt. En osaa niitä, enkä mä jaksa tehdä niitä, enkä mä pysy pystyssä ja muutenkin kamalan vaikeaa. Ei jatkoon!

Koska meidän uudesta kämpästä puuttuu sauna, mä päätin käydä GoGolla saunomassa, kun olin saanut kammettua itseni ulos treenisalista. Vapisevin reisin ja käsivarsin mä könysin itseni saunan lauteelle ja tärisin siellä kuin mikäkin. Mä olin aivan lopussa. Kuvittelin, että kuolema korjaa. Pukeminen ja riisuminenkin oli niin vaikeaa, kun ei tahtonut jaksaa liikuttaa enää raajoja mihinkään suuntaan. Loppusilaus oli tietysti ne GoGon portaat, joita tutisevin polvin laskeuduin kaiteesta kiinni pitäen ja kävelin ukkelin kanssa kaupan kautta kotio. Ostin iltapalaksi nakkeja.

Mutta kävinpä perkele bodypumpissa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Kotimatka ja kolikkosuihkut