Äärimmäinen teko

Kuka teistä vanhoista lukijoistani muistaa tämän avautumisen n. neljän vuoden takaa?

Kaikkeen vanhaan ja hyvää uskova, hitaasti kaikelle uudelleen lämpeävä ja perinteitä kunnioittava Riina kertoo mielipiteensä nykyajan teknologiasta. Lähinnä maalitauluksi on nakattu nykypäivän puhelinteknologia. Ja se, miten se on typerää. Ja ärsyttävää. Ja turhaa. Ja kaikkea tuosta välistä.

Riina on edelleen vanhaan ja hyvään uskova, hitaasta lämpeävä ja perinteikäs alle kolmekymppinen akka ja edelleen jokin tässä älylaitteiden aikakaudessa tökkii ja kovaa. Riina on kuitenkin myös juuri menettänyt älypuhelinneitsyytensä. Riinalla on elämänsä ensimmäinen älypuhelin.

Jep.

What the fuck.

Enhän minä sitä siis käyttää osaa. Tuossa se nököttää ensilatauksessaan. Vähän hirvittää. Miten minä tuommosen nyt... joudun syömään sanojani. Vai onko tässä nyt vain havaittavissa jonkinasteista kasvua? Enkö olekaan enää tämän asian suhteen sellainen uppiniskainen jäärä? Ilmeisesti en. Jos olisin edelleen uppiniskainen jäärä, minulla ei olisi tuossa tuota uutta luuria. 

Kamerakin vielä. Ja sovelluksia. Herrajumala. Tää hommahan lähtee nyt aivan käsistä.

Monille se, että laukun pohjalla notkuu älypuhelin, on jo ihan tavallista. Minulla on sellainen olo, että nyt on tapahtunut jotain uutta ja jännittävää. En ole ihan varma, onko se samalla vielä jotain hyvää. Nyt voi ottaa selfietä. Ja kävellä kadulla nenä ruudussa, tippua jokeen ja hukkua (niin kuin se yksi kiinalainen sankari).

Minä en kyllä halua sellaiseksi. Se lienee se juttu, mikä mua tässä kaikessa tökkii. Se jatkuva raplaaminen ja tuijottaminen. Lyökää mua, jos musta tulee semmonen. Kiitos.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari