1. joulukuuta 2014

Kun junat saapuu laituriin, mun mieli karkaa haaveisiin

Johan sitä ehdinkin tässä odotella kärsivällisesti jonkin aikaa, rapiat pari kuukautta. Ai että mitä?

No MATKAKUUMETTA.

Sieltä se taas vyöryi aivan käsittämättömällä voimalla suoraan päin näköä! Asteikko mittarissa on loppunut jo auttamatta kesken. Toisilla jyllää ihan oikea influenssa ja kaiken maailman muut iljettävät syystaudit, mutta itse kieriskelen tuskissani tässä kaukomaiden kaipuussani. "Not all those who wander are lost" - J.R.R. Tolkien

Debrecen, Unkari
Onhan sitä ollut jo mielessä kaikenlaista suunnitelmaa keväälle. Kaksi vahvinta reissukandidaattia ovat tällä hetkellä ihan perinteinen InterRail halki Euroopan ja salakavalasti kuumotteleva Transsiperian Vodkatrain Moskovasta Pekingiin (tai vaihtoehtoisesti Vladivostokiin). Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että vodkajuna nielisi tuohta tuplasti ellei jopa triplasti enemmän kuin tuo päämäärätön haahuilu pitkin poikin Eurooppaa, joten Interrail puhuttelee mua huomattavasti äänekkäämmin ja kutsuvammin.

Tuijotan Euroopan karttaa ja haaveilen. On niin monia paikkoja, joissa haluaisin käydä. Pahamaineinen Auschwitz Puolassa, eksoottinen Istanbul Turkissa, Itävallan majesteettiset Alpit, Skotlannin vanhat linnoitukset. Tässä maailmassa on niin paljon nähtävää, että ei aina tarvitse lähteä Euroopan rajojen ulkopuolelle nähdäkseen jotain upeaa. Saksan vanhat kaupungit, Sveitsin käsittämättömät maisemajunat, etelä-Ranskan kuhisevat satamakaupungit.

Ajattelin tuon ukkelini kanssa, josko keväällä toukokuussa saisimme kolme viikkoa yhteistä lomaa. Ihan vain lähteäksemme kolmeksi viikoksi ajelemaan junilla Keski-Eurooppaan alle neljänsadan euron InterRail Global Passin hinnalla. Sounds like a plan to me.

Luetuimmat

Arkisto