14. tammikuuta 2018

5 käytännön vinkkiä Alaskaan

Kohta on lähes kaksi vuotta siitä, kun edellisen kerran kävin Alaskassa. Jälleen kerran olen siinä pisteessä, että valtaosa mun ajatuksista liihottaa tuolla kaukaisessa osavaltiossa ja siihen liittyvissä kuvissa ja muistoissa ja kaikissa niissä mahdollisuuksissa, mitä tuo viimeinen erämaa voi vierailijalleen tarjota, jopa sellaisissa, joita en ole vielä ehtinyt itsekään kokemaan. Siksi on täysin loogista, että omistan tämän seuraavan postauksen kuvineen ja vinkkeineen Alaskalle. Kokoan yhteen kaikki ne itselle tärkeät kokemukset, joista joku muukin Alaskaan matkaava voisi joskus ehkä hyötyä. Aloitan viidella käytännön vinkillä ja jatkan myöhemmin yksityiskohtaisemmin siitä, minne kannattaa mennä ja mitä nähdä ja kokea.



Alaskaan ei ole niin triviaalia matkustaa kuin voisi kuvitella. Itse olin ennen ensimmäistä matkaa aivan varma, että sopivien (lue: inhimillisten) lentojen löytäminen voisi olla sula mahdottomuus, tai jos ei se löytyminen, niin viimeistään ne lentojen hinnat. Olin lentää pyllylleen, kun tajusin, miten helppoa ja edullista se lopulta olikin. Itse aikanaan oletin lentolippujen maksavan vähintään yli tonnin, mutta totuus kuitenkin on, että ne, ketkä ovat hyvissä ajoin liikkeellä, saattavat saada lennot alle 800 euron. Tämä riippuu siis myös hyvin pitkälle siitä, mihin aikaan vuodesta matkustaa. Yli puolen vuoden päähän sijoittuvat lennot syksylle tai keväälle, jotka ovat ns. shoulder seasoneita, lennot saa todella edullisesti. Tällä hetkellä ensi syyskuulle saisi lennot vain hieman rapialla 500:lla eurolla. High season -aikaan keskikesällä hinta saattaa könytä yli tonniin (Icelandair).

Itse olen siis molemmilla kerroilla lentänyt Anchorageen Icalandairilla, sillä se on ollut siihen mennessä kaikista yksinkertaisin ja edullisin tapa päästä perille. Nyt näyttää pahasti siltä, että Icelandair on karsinut suoria lentoja Reykjavikista Anchorageen ja suurin osa lennoista (tai pelkkä meno- tai paluulento) koukkaa Seattlen kautta. Tämä on ikävää kaikille suomalaisille, sillä se tarkoittaa kahta vaihtoa ja pitempää lentoaikaa. Itse pääsin parhaimmillaan Reykjavikista Anchorageen alle seitsemän tunnin, kun kone oikaisi pohjoista napaa hipoen tuonne maailman toiselle puolelle. Helsingistä alkaen matkustusaika saattoi jäädä alle 11 tunnin!

Icelandair on ihan mukava lentoyhtiö, vaikka olenkin usein pohtinut, miten sen asema Islannin merkittävimpänä lentoyhtiönä ja sen käyttämät toimintamallit oikein sopivat yhteen. Vaikka se tarjoaa pitkiä, mantereen välisiä lentoja Pohjois-Amerikkaan, kaikesta pitää maksaa, ihan kaikesta. Kaukolennoilla asiakas saa puolen litran ilmaisen vesipullon, mutta kyllä siinä terveellä ihmisellä iskee nälkä, jos lento kestää kuusikin tuntia, eli pakko on jotain ostaa, mikäli ei ole omaa varastoa mukana. Kyllä minä oletan, että erinomainen lentoyhtiö tarjoaa ilmaiset sapuskat pitkällä lennolla! Tietääkö joku, onko tämä käytäntö vaihtunut viimeisen parin vuoden aikana?


Vuokraa auto.

Autolla ajaminen vieraassa maassa voi tuntua kaamealta ajatukselta, etenkin jos se sattuu olemaan ensimmäinen kerta, mutta jos minäkin olen sen uskaltanut tehdä, niin kyllä uskaltaa kaikki muutkin! Yhdysvaltain liikennesäännöt eivät ole sen kummemmat kuin täällä Suomessakaan. Ainut, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, on hirvivaara. Suomessakin sattuu melkoinen määrä hirvikolareita vuodessa, mutta kuinka moni suomalainen näkee edes vilahduksen hirvestä tienpenkalla edes kerran vuodessa? Alaskassa ne väijyvät siellä alati. Jos ei autoillessa näe yhtään ainutta hirveä tienvarressa, uskon, että olette jossain muualla kuin Alaskassa.

Ilman autoa Alaskasta ei saa irti mitään, se on henkilökohtainen mielipiteeni. Välimatkat kaupunkien, kylien ja nähtävyyksien välillä ovat pitkät, ja julkinen liikenne (bussit) shoulder- ja low seasoneina onnetonta ja kesäisinkin melko satunnaista - ja kallista!

Anchorage on pullollaan autonvuokrausliikkeitä. Hinnat vaihtelevat vuodenajasta, puljun suuruudesta ja haluamastasi automallista (luonnollisesti epämääräisempään maastoon soveltuvat autot voivat olla siis kalliimpia) riippuen. Yritä siis välttää kalleimpia paikkoja ympäri vuoden; niitä ovat pääsääntöisesti ainakin kaikki kansainväliset firmat, esim. AVIS, vaikka olisikin kiva napata auto alle jo suoraan lentokentältä. Ota taksi ja karauta sillä vaikkapa Anchoragen midtowniin.

Varaudu kuitenkin siihen, että kesällä saa autosta maksaa enemmän kuin muina aikoina, oli sitten siellä Aviksella tai jossain muussa tuntemattomammassa liikkeessä. Jos toimii etukäteen salapoliisina bittiavaruudessa, autonvuokraus vakuutuksineen päivineen saattaa kuitenkin olla jopa naurettavan halpaa. Lisää omista autonvuokrauskokemuksistani ja Alaskassa autolla ajamisesta täältä.


On ihan vain fine, jos ei halua istua ratin taakse, ja jos aikaa on vähän, se ei välttämättä kannatakaan. Viikossa voi kuitenkin ehtiä näkemään jotain suorastaan maagisen upeaa, vaikka ei olisikaan autoa käytössä. Jos kyse on rahasta, suosittelen vertailemaan, kumpi on edullisempaa: auton vuokraaminen vai junalla matkustaminen. Jos autoilu on kuitenkin ehdoton no-no, suuntaa Anchoragen rautatieasemalle. Aina voi hypätä Alaska Railroadille.

Alaska Railroad ulottuu Kenain niemimaan Sewardista Anchoragen kautta aina lähelle napapiiriä Fairbanksiin asti. Sewardin ja Anchoragen välillä se haarautuu Whittieriin. Voi valita minne haluaa mennä. Itse suosittelen ehdottomasti käymään ainakin Sewardissa.

Itse olen matkustanut kahdesti edestakaisin Anchoragesta Sewardiin junalla. Tuon rautatieosuuden sanotaan olevan yksi maailman kauneimmista reiteistä eikä mulla ole mitään syytä epäillä tätä väitettä. Sewardiin pääsee junalla toukokuusta syyskuuhun, keskikesällä ruuhkaisimpana turistikautena hintojen ollessa korkeimmillaan. Adveture Classin 150 ja 170 dollarin välimaastossa puikkelehtivat edestakaisten lippujen hinnat saattavat tuntua ensiksi hieman riistolta, mutta lopulta reissu on jokaisen pennin arvoinen. Junan puksuttaessa läpi koskemattoman erämaan sen ikkunoista saattaa nähdä vaikka mitä; karhuja, hirviä, vuoristolampaita, kotkia ja valaita, upeita jäätiköitä, lumisia vuorenhuippuja ja kirkkaan sinisiä järviä, siis Alaskaa luonnollisimmillaan.

Alaska Railroad tarjoaa junamatkoja myös pohjoiseen Fairbanksiin, jolloin rautatie mutkittelee läpi upeiden Alaskan vuoristojen tarjoten matkustajilleen sitä samaa erämaafiilistä, jota voi kokea lähes missä tahansa päin osavaltiota. Itselläni ei ole kokemusta pohjoisen junamatkoista, mutta jos ne kiinnostavat, kannattaa piipahtaa Alaska Railroadin kotisivuilla ja tarkastaa, mitkä reitit ovat tarjolla mihinkin vuoden aikaan. Mahdollisuuksia on mistä valita!

Viikossa ehtii käydä niin Sewardissa kuin pohjoisessakin rautatien olessa Sewardista Fairbanksiin hieman vajaa 800 kilometriä. Jos aikaa on enemmän kuin viikko, voi myös helposti valita sekä junamatkailun että autoilun, kuten itse olen tehnyt. Häämatkallamme kävimme junalla Sewardissa, lensimme Alaskan sisäisillä lennoilla Juneauhun, matkustimme sieltä laivalla Skagwayhin ja takaisin ja Anchorageen palattuamme vuokrasimme auton.

Täällä lista blogipostauksista, joissa olen kirjoittanut Alaska Railroadista.

Myös laivamatkailu on kova juttu Alaskassa, ja joskus jopa välttämätöntä, sillä rannikko kuhisee kyliä, joihin ei pääse kuin meritse tai lentokoneella. Itselläni ei ole näistä kokemusta, mutta haaveissa itselläni onkin sekä laivamatka Kodiakin saarelle ja sieltä edelleen Aleuteille ja taivaalla pyrähtely ihan oikean vesitason kyydissä. Laivareissuille tosin viikko on auttamattomasti liian lyhyt aika.


Alaska on yksi Yhdysvaltojen kalleimmista osavaltioista, joten ihan pikkurahalla siellä ei pysty majoittumaan, jos haluaa katon päänsä päälle ja oikean sängyn. Tässä on toki useita muuttujia. Jälleen kerran touko- ja syyskuu ovat edullisimpia. Anchoragessa halvimmat majapaikat ovat hosteilleissa, mutta niidenkin suhteen kannattaa olla tarkka. Esimerkiksi Alaska Backpackers Inn ei ole kovin hyvä vaihtoehto (syistä saa lukea täältä). Majoitusta on hankala löytää alle 60 dollarin, mutta jos sellaisen sattuu löytämään, etenkin Anchoragessa, kannattaa tarkistaa, ettei kyseessä ole Chelsea Inn Hotel. Kaikella rakkaudella suosittelen kiertämään tämän kaukaa.

Muualla Alaskassa hinnat pääsääntöisesti nousevat, joten kannattaa siis varautua maksamaan vähintään 100 dollaria per yö. Denali National Parkin läheisyydessä sijaitsevat hotellit ja majapaikat voivat olla täyteen buukattuina jo pitkään ennen varsinaista sesonkia, eli kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Syyskuussa osa majapaikoista jopa sulkee ovensa turistivyöryjen laantuessa ja tämäkin kannattaa huomioida, jos on myöhään syksyllä matkalla pohjoiseen. Itse päädyimme Denaliin syyskuussa ja kaikki edullisimmat (siis vähintään $100/yö) majapaikat olivat jo täynnä tai sulkeneet ovensa. Päädyimme nukkumaan yön autossa Riley Creekin leirintäalueella, joka maksoi $14 yöltä. Vaihtoehto sekin, jos luulee pystyvänsä nukkumaan autossa. Itselle se oli suoranaista helvettiä.

Joskus saattaa käydä kuitenkin tuuri, kun ajelee päämäärättömästi majapaikkaa etsien. Chitinassa oli tarjolla vain yksi pienisuuri hotelli, joka veloitti yöstä 180 dollaria. Siis niin järkyttävästi, etten ajatellut jääväni koko kylään yöksi. Sen sijaan bongasin sattumalta ohi ajaessani, että tien vieressä mainostettiin hostellia $25 per yö. Kaarsin pihaan ja sain sängyn tähän hintaan. Siitä voi olla montaa eri mieltä, oliko tämä viihtyisä majapaikka, en siellä itse ainakaan halunnut viettää aikaa kuin nukkumalla, mutta ainakin säästin pitkän pennin ja sain seikkailua matkallani. Chitinan hostellista voi lukea täältä.


Alaskaan matkustavat lähtevät yleensä hakemaan sydäntä särkeviä luontokokemuksia, koska se on se Alaskan juttu. Anchorage on Alaskan suurin kaupunki, mutta vain kymmenen minuuttia junalla tai autolla suuntaan tai toiseen, niin löytää itsensä keskeltä erämaata. Pääkaupungissa Juneaussa ei tarvitse kuin kävellä samainen kymmenen minuuttia, kun jo liikenteen meteli peittyy tuuhean kuusikon huminaan.

Itse asiassa erämaan voi löytää jopa keskeltä kaupungin vilkkainta katua. Oli kaunis aurinkoinen aamu Anchoragessa, ensimmäinen aamuni Alaskassa, ja olin matkalla pesulaan pesemään Islannissa rähjääntyneitä vaatteitani, kun yhtäkkiä huomasin hirven astelevan mua laiskasti kadulla vastaan. Hidastin hieman vauhtiani ja katselin ympärilleni, miten ihmiset siihen suhtautuivat. He suhtautuivat siihen, luulen, hyvinkin alaskalaisittain: olkiaan kohauttamalla, välittämättä. Ketään ei kiinnostanut hirven läsnäolo. Nopeasti hirvi sitten jo jolkottelikin jonnekin talojen taakse autotieltä, enkä nähnyt sitä enää, saati ehtinyt ottaa kuvaakaan. Suomessa telkkarista olisi tullut jo hätäilmoitus taajamassa toikkaroivasta hirvestä.

Toisaalta eräässä majapaikassa häämatkallamme eräs tyttö kertoi olleensa joskus töissä Denalissa lahjatavarakaupassa ja yhtäkkiä kaupan avonaisesta ovesta sisälle pyrkivä grizzly oli ollut tietämättömien turistien mielestä vain julkisuustemppu...

Loputtoman luonnon ja maisemien huumaavuuden syleilyssä Alaska ei väsytä matkailijaansa missään. Vaikka pienet ja vähän suuremmatkin kylät saattavat tuntua itsessään ihan tavallisilta, tai jopa tylsiltä, luonto herättää lamaantuneimmankin seikkailijan eloon. Terävien vuoristojen, turkoosien jäätiköiden, kuohuvien koskien ja tuuheiden kuusikoiden jatkuvassa ilottelussa ei välillä tunnu olevan päätä eikä häntää, mutta joka sitä Alaskasta hakee, ei kyllästy koskaan. Luontoon pääsee mistä tahansa, milloin tahansa ja ihan vaivatta.



To be continued...

Luetuimmat

Arkisto