Essaouira: meri ja medina

Tomuisen ja kuuman Marrakeshin ja Saharan jälkeen suuntasimme bussilla Atlantin rannikolle Essaouiraan, joka tunnetaan muun muassa sen Unesco maailmanperintökohteisiin kuuluvasta medinasta eli vanhasta kaupungista. Matkalla raikkaan ja vilvoittavan meren äärelle näimme kuuluisia marokkolaisia vuohia arganpuihin kiivenneinä popsimassa tuoreita hedelmiä. Jotkut arganöljythän valmistetaan vuohien suoliston läpi kulkeneistä arganpuun hedelmien kivistä, joten osansa on näillä kiipeilytaitoilla sarvipäilläkin maailman kauneusbusineksessa. Valitettavasti bussi suhautti näiden vuohien valtaamien puiden ohitse niin vinhaan, etten ehtinyt ottaa ensimmäistäkään kuvaa näistä koomisista näyistä, vaikka kamerakin oli valmiina heti ensimmäisen puun ohitettuamme. 

Majapaikkamme Essaouirassa sijaitsi medinassa. Lila & Spa oli etukäteen ainakin Lonely Planetissa kehuja saanut riad vanhan kaupungin muurin ja Bab Marrakechin eli yhden medinan portin lähellä. Valitettavasti itselleni kyseinen riad jäi auttamattomasti Marrakeshin riadien jalkoihin. Lila & Spasta jäi jotenkin kolkko vaikutelma, kun tuoreessa muistissa oli vielä riad l'Orangeraien ja El Zoharin yltiöpäinen ystävällisyys, palvelualttius ja ne viidentähdenhotellimaiset puitteet. Olimme hieman liikaa tuudittautuneet siihen mielikuvaan, jossa riadeissa saa vastaansa loputtoman puhetulvan ja vinkkejä kaupungin tarkasteluun. Itse huoneessakaan ei ollut sinänsä mitään vikaa: se oli siisti ja voitti taatusti halvimmat mörskät, mutta puitteet eivät siitä huolimatta yltäneet samaan kuin Marrakeshissa. Osansa oli varmasti sillä, ettei kumpikaan meistä puhunut ranskaa, jota henkilökunta puhui äidinkielenään ja englantia ei sitten juuri ollenkaan. Englannilla pärjää Marokossa hyvin, mutta toisinaan tuli sellainen olo, että matkanteko olisi ollut mutkattomampaa, jos olisi hallinnut edes alkeellisimpia perusfraaseja ranskaksi. 

Vaikka Essaouira oli valkoinen, Lila &v Spassa oli värejä!

Kulkukissoja oli paljon. Tyypillisesti ne olivat punaisia tai punavalkoisia. 

Näkymä muurilta alas soukiin.

Medinassa sokkeloiset kauppakujat jatkuivat jo ennestään tuttuina kapeina, krääsää myyvien kauppojen, eksoottisten tuoksujen ja hajujen ja vilkkaan puheensorinan kaaoksena. Jotain erilaista siinä kuitenkin oli kuin olimme kokeneet Marrakeshissa. Tunnelma oli paljon rennompi ja rauhallisempi. Myyjät eivät yhtä hanakasti tuputtaneet pashminoitaan ja teeastiastojaan kuin Marrakeshissa. Tämän medinan soukissa oli jopa miellyttävää tallustella ja katsella ympärilleen, kun joku ei ollut koko ajan roikkumassa hihansuussa. 

Toisaalta en itse kovin kauaa malta liikuskella oikein missään ostospaikoissa, olivatpa ne miten paratiiseja tahansa. Se lieneekin sekä Marrakeshin että Essaouiran medinoiden soukien yksi suuri miinus: ei siellä malta aikaansa kuluttaa vain harhailemalla toinen toistaan samanlaisten katujen viidakossa. Kun on nähnyt yhden kujan, on periaatteessa nähnyt ne kaikki. 

Mutta toisaalta medinassa ja soukissa on jotain kiehtovaa, ja miksei autenttistakin, siitäkin huolimatta, että rojukaupat ovat siellä kaupunkiin eksyneitä turisteja varten. Siellä voi aistia ihmisten synnyttämää kulttuurien sekamelskaa ja jotain länsimaalaiselle vienosti tavallisuudesta poikkeavaa tunnelmaa. Kaiken lisäksi Essaouiran medinasta jäi kokonaisuudessaan puhtoinen fiilis, koska se ei ollut sortunut samanlaiseen kaaokseen kuin Marrakesh. Viihdyin siellä sata kertaa paremmin kuin Marrakeshissa.

Meren näkeminen ilahduttaa aina. Vanha kaupunki rajautuu lännessä Atlanttia vasten rakennettuun muuriin, jossa vanhat kanuunat tuijottavat edelleen merelle kuin vihollista odottaen. Kivikkoisella rannalla tuuliselta mereltä saapuvat valtavat aallot murskautuvat valkoisina ja kohisten ihan siihen muurin juurelle. Medinan kapeissa kujissa ja toisaalta muurilta näkyvässä aavassa ja sinisessä maisemassa onkin kiva kontrasti. Jos ahtaus kaupungissa alkaa tuntua liialliselta, voi aina suunnata muurille haistelemaan meren suolaista tuoksua. Jos meidän aikataulu ei olisi ollut niin tiukka, olisin voinut kökötellä muurilla vaikka tunteja ja tuijotella vieteltynä ulapalle. 

Niin inspiroivaa!

Essaouirassa oli myös biitsi. Siellä ei kuitenkaan ollut juuri auringonpalvojia, vain satunnaisia hiekalla varpaistelijoita. Uiminenkin oli pannassa jostain kumman syystä. Mutta eipä se meri mikään uimalämmin edes ollut. Ihan helevetin kylmäähän se oli.

Ranta sijaitsi medinan ulkopuolella, mutta ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä muurilta. Jälkeenpäin pohdiskelin, vain yhden yön kaupungissa ja nimenomaan juuri medinassa viettäneenä, että mikä on se juttu, jolla kaupunki on myyty matkailijoille. Historiallisen medinan ja krääsää pursuavan soukin lisäksi en nähnyt kaupungissa mitään, mikä houkuttelisi suurta yleisöä Essaouiraan pidemmäksi ajaksi kuin päiväretkelle lähikaupungeista tai korkeintaan muutamaksi päiväksi. Ei ollut edes sitä turistin mielessä kihelmöivää rantaa, ainakaan siinä mielessä kuin turisti sitä usein kaipaa. 

Itsellä ei olisi mitään ongelmia löysäillä Essaouirassa vaikka viikkoa, kunhan mukana olisi kirjoitusvälineet. Inspistä sieltä nimittäin löytyi roimasti.

Auringonlaskuja ei voi koskaan nähdä liikaa. Olen aika haukka bongaamaan ja ennustamaan, missä ja milloin on luvassa henkeä salpaava auringonlasku. Ei nimittäin aina riitä, että taivas on vain pilvetön. Toisinaan virheettömät auringonlaskut vaativat hentoa yläpilveä, utua tai vain aaltoilevan meren pärskeitä, jotta ilmakehään saadaan kaivattua häiriötä. Essaouirassa odotin täydellistä auringonlaskua jo pelkästään sen vuoksi, että silmien edessä avautui näkymä Atlantin aavalle valtamerelle. Mutta merellä oli myös utua ja muutama pilvenhaitula. Näissä olosuhteissa on mielestäni ainekset täydelliseen päivän päätökseen: kun kuuma kaasupallo kietoutuu horisontissa heikkoon usvaan ja muihin ilmakehän häiriöihin ja sen reunat ovat selvästi näkyvillä, voidaan puhua täydellisestä auringonlaskusta. Ja sellainen se Essaouirassa sitten olikin.

Olimme haahuilleet iltapäivän aikana ensin muurilta satamaan, jossa ihana ja raikas suolantuoksuinen meri vaihtui löyhkääviin kalapaatteihin, ja sen jälkeen meillä oli jokin pakottava tarve koukata meidän majapaikan kautta ennen palaamista muurille ilta-auringon ihailuun. Kun valo alkoi käydä punertavaksi ja olimme vielä luvattoman kaukana majapaikasta, alkoi mieleeni hiipiä pidättelemätön paniikki ja raivo ja niiden sekasortoinen yhdistelmä: mitä jos se auringonlasku nyt jäisikin väliin?! Voi perkele. Noh, aika haipakkaa siinä sitten puikkelehdittiin soukin ruuhkaisia kujia pysähtelemättä mihinkään ja ehdimme juuri ajoissa muurille, kun taivaan ja meren raja väreili jo oranssina ja punaisena. Muurilla oli paljon väkeä ja sekin sai minut naurettavan epätoivon valtaan: olin jo kuvitellut sen kaiken mielessäni, sen, kun me istuisimme muurilla kahdestaan jalkoja sen reunalla heilutellen ja katselisimme taakse jäävää päivää (lillun lällyn). Onneksemme yksi kanuunoiden kurkistusaukoista vapautui juuri sopivasti ja me hyppäsimme muurille asetelmaan, josta luopumista vain sekunteja aikaisemmin olin pelännyt.

Sitten me vain... katselimme. 

Ja okei, metsästin täydellistä kuvaa kaiken sen ohessa!

Essaouira oli kaikin puolin inspiroiva kaupunki. Inspiroivilla kaupungeilla on tapana päätyä mun fiktiivisten tekstien sivuille jonain keskeisenä tapahtumapaikkana (vrt. Italin Bergamo) ja musta tuntuu vahvasti siltä, että Essaouira tulee vetämään roolinsa eräänä eteläisenä kaupunkina mainiosti. Pauhaava meri ja sen taakse lipuva aurinko eivät suinkaan jarruttaneet tätä ajatusta. Essaouiran raikkaus, valkoiset ja siniset rakennukset ja meri ja leppoisa tunnelma olivat jälleen jotain aivan muuta kuin mitä Marokko oli meille menneellä viikolla jo tarjoillut ja se oli ehkä parasta, mitä olisimme voineet kokea hiekkaisen sisämaan jälkeen.

Essaouiran jälkeen mulla ei vieläkään ollut mitään pahaa sanottavaa tästä Pohjois-Afrikan maasta, vaikkakin ymmärrän, että katselin sitä vain viikon ajan ja taatusti buketlisthuuruisten, pinkkien lasien takaa. Okei, kulkukissojen valtava määrä ei tietenkään ollut mieltä ylentävää ja suunnittelinkin tuolla  jo muuttavani Essaouiraan ja perustavani sinne hylättyjen kissojen kodin vain tullakseni hulluksi ja vanhaksi kissanaiseksi. Mutta vaikka miten sydäntä särkevää onkin nähdä eläimiä kohdeltavan maailmalla huonommin kuin täällä meidän pohjolassamme, en pysty enkä kykene enkä oikeastaan haluakaan hillitä sitä onnea ja iloa, mitä erilaisten maailmojen ja uusien paikkojen näkeminen itsessäni aiheuttaa. Sillä kuten Anthony Bourdain joskus on sanonut:

“Travel changes you. As you move through this life and this world you change things slightly, you leave marks behind, however small. And in return, life—and travel—leaves marks on you.”

Jep, siellä olin!

Flocking to the sea / Crowds of people wait for me / Seagulls scavenge / Steal ice cream / Worries vanish / Within my dream

I left my soul there / Down by the sea / I lost control here / Living free

Fishing boats sail past the shore / No singing may-day any more / The sun is shining / The water's clear / Just you and I walk along the pier

A cool breeze flows but mind the wasp / Some get stung it's worth the cost / I'd love to stay / The city calls me…

Morcheeba, The Sea