22. marraskuuta 2017

Ol niingon gotonas!

Tein vuosi sitten internetin syövereistä löytämäni rauman kielen testin ja sain tulokseksi 38%. Totesin tuossa yhteydessä jotain tyyliin "toivottavasti ei tarvitse tuonne muuttaa!". Tuosta testistä jäi ainoastaan kaksi raumalaista sanaa mieleen: pankrotti ja pönthiittinen. Pönthiittinen on sittemmin muodostunut meidän Denzelin uudeksi lempinimeksi, koska Denzeliä on tuttavallisemmin kutsuttu Pöntiksi, ja pönthiittinen tarkoittaa mörköä, ja Pönti on aikamoinen mörkö toisinaan.

Raumalle saavuttaessa tienvarsikyltti toivottaa tulijat tervetulleeksi tekstillä "ol niingon gotonas!". Tulkinnanvaraa ei juurikaan ole: ole niin kuin kotonasi (sitä tässä koko ajan yritetään kovasti). Lisäksi olen oppinut muutamia muitakin raumankielisiä ilmaisuja, kuten otrompulkii, katkapuspuu ja pikimust perjanda. Viimeisin mainittu on raumalainen ilmaus loppuviikon black friday -ilmiöstä, minkä monet varmaan arvasivatkin. Mutta kuinka usein tarvitsee ottaa kiinni rommipullo ja kuinka usein kissa kiipeää puuhun?

Raumalaiset puhuvat vähemmän raumaa kuin luulin. Itse asiassa täällä pärjää oikein hyvin Keski-Suomen ja Tampereen murteen risteymällä. Toki Rauman murteen kohdalla otanta on pieni, sillä en juurikaan ole asioinut raumalaisten kanssa kuin kaupoissa, muutamissa ravintoloissa ja elokuvateatterissa, näistäkin asiakaspalvelijoista suurin osa on ollut uutta sukupolvea. Rauman omalaatuinen kieli taitaa olla enemmän vanhemman väestön juttuja.



Tästä merenrantakaupungista on ollut hankala löytää mitään mielekästä, kun kymmenen vuoden asumisen jälkeen Tampere on onnistunut juurtumaan tiukasti sydämeen ja huutaa mun nimeä edelleen kaihoisasti. Koska vaihtoehtoja ei kuitenkaan tällä hetkellä ole, olen pyrkinyt löytämään Raumasta sen kiehtovat puolet. Ja kyllähän niitä on, kun vaan etsii! Nyt seuraakin informaatiosetti täältä länsirannikolta oikein kunnon reissupostaustyyliin, sillä ainakin kesäaikaan täällä (kuulemma) pyörii jos jonkin sorttista turistia ihmettelemässä tätä Suomen kolmanneksi vanhinta kaupunkia.

Rauma siis on Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki. Neljänneksi vanhin, mikäli Viipuri lasketaan mukaan. Rauma oli mulle entuudestaan aivan vieras kaupunki. Olen muutamia kertoja käynyt katsomassa täällä jääkiekkoa ja jotkin lukemani Kaari Utrion kirjat ovat sijoittuneet 1400-1600 -lukujen Raumalle. Siitä päästäänkin mainiosti siihen, että Rauma on todellakin vanha. Ja aivan erikseen täältä löytyykin Vanha Rauma.

Rauma tunnetaan myös nypläilystä!







Vanha Rauma on yksi Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta. Värikkäät puutalot vierivieressä, uniikit pikkuputiikit, kapeat kujat ja mukulakivet johdattelevat kulkijansa 1700- ja 1800-luvuilta säilyneeseen tunnelmaan. Vanhinta perua on Pyhän Ristin luostarikirkko, joka on rakennettu 1400-luvun loppupuoliskolla ja Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot. Pyhän Kolminaisuuden kirkko on niinikään rakennettu 1400-luvulla, mutta se on tuhoutunut tulipalossa 1600-luvulla.

Tie- ja vesiputkiremonttien yhteydessä Luostarinkadulla lähellä Pyhän  Ristin kirkkoa tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa on ihan vastikään löytynyt roimasti esineitä ja rahoja 1400- ja 1600 -luvuilta.

Pyhän Ristin kirkko syyskuussa

Itse vierailin eräänä harmaana marraskuisena päivänä Pyhän Ristin kirkossa. Vanhoissa kirkoissa on sitä jotain. Vaikka en itseäni miellä kovin uskonnolliseksi ihmiseksi, tykkään kirkkojen tunnelmasta ja kauneudesta. Kirkko on auki arkisin ja lauantaisin klo 12-15 ja sunnuntaisin klo 10-15. Jokapäiväinen aukioloaika on mahdollista vapaaehtoisten työntekijöiden voimin. Itse käydessäni kirkossa paikalla oli kaksi vanhaa, herttaista rouvaa. Vierailijoita käy mummojen kertoman mukaan sen verran, että ovien avaaminen päivittäin on kannattavaa. Sillä hetkellä itseni lisäksi paikalla oli ranskalainen neljän hengen seurue. Toinen mummuista osasi erittäin hyvin englantia. Joulun alla kirkossa järjestetään kauneimmat joululaulut -maraton, jolloin eri kuorot veisaavat joululauluja yhdestä puoli kahdeksaan illalla ja ihmiset saavat tulla ja mennä oman mielensä mukaan. Ajattelin käydä vilkaisemassa.

Pyhän Ristin kirkko marraskuussa

Häneltä vois kysyä: "Käytsä usein täällä?", mutta hän tuskin vastaisi mitään.



Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot lähellä vanhan kaupungin Kalatoria.

Kirkkokohteet lienevät Vanhan Rauman todellista antia tänne kesäaikaan tulviville turisteille, mutta niiden historiaa havisevien lehtien lomasta ei tule unohtaa 1700-luvulla rakennettua Raatihuonetta Kauppatorin laidalla tai Marelan ja Kirstin kotimuseoita. Vanhalla Raatihuoneella toimii nykyään museo, Marelan kotimuseo esittelee laivanvarustajan tyypillistä porvarikotia merenkulun huippukausina 1800-luvulla ja Kirstin kotimuseossa voi tutustua 1700- ja 1800 -lukujen rakennustyyliin. Itse en ole vielä ehtinyt vierailemaan Raatihuoneella tai kotimuseoissa, mutta se lienee vain ajankysymys.

Wanhan Rauman Kaffebar sijaitsee Kuninkaankadulla. Kävin siellä kerran syksyllä ja vakuutuin välittömästi sen sijasta Vanhan Rauman ykköskahvilana. Se tarjoaa joka päivä tuoreita leivottuja munkkeja, kakkuja ja muita niin makeita kuin suolaisiakin herkkuja. Lisäksi tarjolla on salaattibuffet, jota voi käydä kokeilemassa vaikkapa ne nälkäisimmät lounastajat. Kaffebarilla on myös A-oikeudet, joten janoaan voi sammuttaa niin oluella kuin viinilläkin.


Oli muuten muhevaa mustikkajuustokakkua! 

Kävin kerran juustokakulla ja kaakaolla myös Cafè Salissa, joka sijaitsee vanhan kaupungin Kauppatorilla. Sen modernius ei kuitenkaan sykähdyttänyt ollenkaan samalla tavalla kuin Kaffebarin perinteikkyys. Lisäksi samaan hintaan nautitut herkut jäivät kauas kakkossijalle. Suosittelen siis Kaffebaria jo pelkästään sen hintalaatusuhteen perusteella.

Mitä muuta Raumalla on kuin ihastuttava vanha kaupunki? Tutkiminen on jäänyt häpeällisen vähäiseksi näiden kolmen kuukauden aikana, kun olemme täällä asuneet. Meri on lähellä, mikä on mahtava juttu. Olen silti hieman pettynyt, että rantaan pääsemiseksi pitää nähdä kamalasti vaivaa, kun asuu täällä kaupungin itäpuolella. Suurin osa rannikosta on metsä- ja selluteollisuuden valtaamaa, mutta se ei toki tarkoita, etteikö etsimällä löytäisi kauniita merinäköaloja.

Raumanmeren saaristoa lähellä Syvärauman satamaa


Syyskuinen Raumanmeri lähellä Maanpään patikkapolkua

Keskustassa voi käydä elokuvissa teatteri Iso-Hannussa, joka onkin hauskaa vaihtelua Finnkinon tusinasaleille. Kävimme katsomassa tässä taannoin uuden Tuntematon Sotilas -elokuvan siellä. Jälleen kerran tuli todettua, että noissa pienissä ja persoonallisissa yksityisomistajien elokuvateattereissa on jotain vallan sympaattista ja jotain niin perinteikästä, ettei sellainen "vanhanaikaisuus" edes haittaa. Etenkin teatteri Iso-Hannuun mennessä tulee jotenkin aivan omituinen fiilis, vähän kuin astelisi Aki Kaurismäen elokuvaan. Elokuvateatterissa on kolme salia, joista se yksi oli ihan kamalan pikkuruinen! Ainakin oli jatkosodan melskeitä katsellessa tiivis tunnelma, kun pieneen saliin oli ängetty 63 raumalaista. Suurin sali vetää 121 katselijaa.

Elokuvan jälkeen kannattaa käydä syömässä Valtakadun Mr. Jones -ravintolassa, josta saa alle kaksi viikkoa vanhoilla Iso-Hannun elokuvalipuilla 3 euron alennuksen per annos. Ravintolasta saa ruokaa vähän jokaiseen makuun; on pastaa ja voileipiä, grillipihvejä ja hampurilaisia, salaatteja, keittoja... hintalaatusuhteeltaan ihan bueno paikka. Ainut, mikä meitä vähän riivitytti siellä ruokaillessa, oli puolisen tuntia kestänyt laskun odotus. Toisaalta se oli ymmärrettävää, kun silmäili ympärilleen lauantain alkuillassa täyttä ravintolaa ja kahta tarjoilijaa. KAHTA! Ei tainneet tytöt paljon taukoja pidellä... anyways, tätä ongelmaa tuskin on hiljaisempina viikonpäivinä ja kellonaikoina.

Meidän parvekkeelta näkyi syksyllä mielettömiä auringonlaskuja.

Tässä oikeastaan kaikki, mitä osaan Raumasta tähän asti sanoa. Omalla Rauman buckettilistalla on vielä ainakin nuo kotimuseot, Raatihuone, Sammallahden mäki (joka myös on yksi Unesco-kohde Raumalla), Maanpään luontopolku, Kuuskajaskarin saari ja muu Raumanmeren saaristo (menee ensi kesään) ja Rauman vesitorni, josta näkee yli koko kaupungin.

Oletko sinä käynyt Raumalla? Jos jollain on vielä jokin merkittävä raumalaiskohde takataskussaan piilossa, niin nyt voisi heittää vinkkiä myös tähän suuntaan!


Lähteet: www.vanharauma.fi

19. marraskuuta 2017

Travel Always Finds a Way

Blogihiljaisuus

Blogin puolella on ollut nyt vähän hiljaista tämän kuluneen syksyn aikana. Syitä on oikeastaan kaksi. Ensinnäkin, opiskelu on vienyt aikaa. Poden hieman huonoa omaatuntoa jokaisena aamuna, kun ukkeli lähtee aikaisin duuniin ja itse jään kotiin "hengailemaan". Hengailusta se on kyllä todellisuudessa kaukana. Joku voisi olettaa, että mulla on aikaa vaikkapa siivoilla ja tiskailla ja pitää kaikin puolin kotia kunnossa tällei suurimman osan viikosta kotona viettäessäni, mutta ei. Kun ei vaan ole. Kyllä se aika menee opiskeluun. Okei, joskus lipsahtaa pleikkarin ja Skyrimin puolelle, mutta suurimmaksi osaksi mä kyllä paiskin töitä sen eteen, että saisin tän koulun vauhdilla läpi - ja niin, että siitä jäisi jotain tietoa päähänkin...

Toinen syy blogihiljaisuudelle on se, ettei mulla oikein ole ollut mitään asiaa viime aikoina. Sen jälkeen, kun blogi alkoi hiljakseen muuttua lähes täysin reissuaiheiseksi, on ollut hankala keksiä jotain jännää kirjoitettavaa. Ainahan toki voisi muistella menneiden reissujen kohokohtia niin kuin muissakin matkablogeissa, mutta jotenkin sekin puoli on ollut nyt jäässä.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, kuten voitte arvata, että asiaa vihdoin ja viimein on! Siispä...

Travel Always Finds a Way!

Mitäs mä sanoin joskus... vaikka tämän elämisen kanssa onkin nyt tiukkaa, kun tilille rapsahtaa hurjat 225 euroa kuussa, matkutamisesta en tingi. Travel finds a way. Ja niin se on tehnyt tälläkin kertaa. 

Koska en kuvitellut, että vuodesta 2018 voisi tulla kovin kummoinen reissuvuosi juurikaan siitä syystä, että tulot ovat romahtaneet aivan naurettaviksi, mä olen lapsellisen innoissani ilmoittaessani nyt, että mulla on nyt jo kaksi matkaa buukattuna talvelle ja keväälle 2018, eikä se kolmaskaan, kesälle suunniteltu reissu ole kuin muutamasta yksityiskohdasta enää kiinni! 

Laannuttaakseni tätä jossain Oortin pilvessä asti laukkaavaa matkakuumettani ajattelin hieman kertoa, että mitä kaikkea nyt sitten onkaan luvassa (saattaa myös olla, että innostun entistä enemmän...). Ihan kaikkea huippua, ainakin jos multa kysytään!


Lähden ukkelini kanssa helmikuussa viikoksi Meksikon Cancúniin. Oikeastaan voisi sanoa, että ukkeli vie mut sinne, sillä kyseessä on synttärimatka. Täytin noin viikko sitten pyöreät kolmekymmentä, joten jotain spesiaalia sen kunniaksi oli luvassa.

Toki tämä matka yhdessä suunniteltiin, se ei ollut yllätys. Se oli enemmänkin yllätys, että kysyessäni  pari päivää synttäreiden jälkeen leikilläni, että missä mun synttärilahja viipyy, ukkeli sanoi, että "mä ostan sulle lentoliput, sanot vaan, että mihin haluat lähtee". Olin aivan monttu auki. No mihin mä sitten halusin lähtee? No, öö, ihan mihin vaan! Me mietittiin kohdetta kuitenkin yhdessä, sillä tiesin, että ukkeli haluaisi ehdottomasti lämpimään. Lisäksi kohteen piti olla järkevästi tavoitettavissa, koska viikko on aika lyhyt aika reissata, jos itse matkoihin menee yli vuorokausi.

Indonesia olisi ollut mun ykkösvaihtoehto, mutta koska helmikuu matkustusajankohtana on hieman epävarma sään suhteen (monsuuni) ja järkevän hintaisia lentoja ei ollut tarjolla kuin jollain kymmenen tunnin vaihtoajoilla, päätimme sivuuttaa sen. Listalla oli myös Marokko ja Malta, mutta vaikka näihin kohteisiin oli tarjolla sopivat ja järkevät matkustusajat, kohteiden +14 asteen keskilämpötila helmikuussa ei vakuuttanut ukkelia. Niinpä unohdimme nekin. Dominikaaniseen Tasavaltaan ei edes löytynyt lentoja kyseisenä ajankohtana. Malesia, Vietnam ja Kambodza olivat taas niin typerien lentoaikojen ja -vaihtojen päässä, että nekin tippuivat yksitellen listalta pois. Lopulta heitin villinä korttina, että mites Meksiko. Lämpökiintiö olisi ainakin kohdillaan, ja sattumalta törmäsin myös täysin siedettäviin lentoihin (matkustusaika oli yhteensä vain n. 14 tuntia, vaikka pelkästään Düsseldorfista Cancúniin lentää abouttia 11 tuntia!). Aateltiin sitten siinä, että no mikä jottei, kun kaikki natsasi kohdalleen. Cancún taitaa tosin olla aikamoinen turistihelvetti, mutta kerrankos sitä...

Joka tapauksessa, tätä matkakohdetta voi pitää aikamoisena villinä korttina, sillä se ei varsinaisesti ole ollut mulla millään buckettilistalla! Mutta! Ehkä tällainen villi kortti onkin ihan hauska. Voihan se taas olla, että sitä menettää sydämensä ihan kummallisesti...


Toukokuussa matkustan hieman lähemmäs, Espanjan Madridiin. Mutta mitä siellä mahtaa olla, kun ei sekään nyt sillä mun buckettilistalla ole ollut?

Noh, tämä lukeutuu taas niihin extemporereissuihin. Kävi oikeastaan vähän samalla tavalla kuin New Yorkin matkan kanssa: saan viestin, että lähdetkö, ja no, minähän lähden!

Reissun idealistina toimi High Hopes -matkablogin kirjoittaja, jonka kanssa naamakirjakaveruudesta huolimatta emme ole koskaan tavanneet ihan oikeasti naamatusten. Blogini pitkäaikaisena seuraajana jossain kohtaa sitä vähän niin kuin tajusi, että meillä on jonkun verran yhteisiä mielenkiinnon kohteita, kuten esim. matkustaminen ja Game of Thrones. Ja Game of Thrones onkin juuri se syy, miksi lähdemme yhdessä toukokuussa Madridiin! Olemme ostaneet liput Ramin Djawadin Game of Thrones -konserttiin, joka järjestetään Madridissa 8. toukokuuta. Mä en olisi edes tiennyt tällaisen kiertueen olemassaolosta, mikäli High Hopes ei olisi ikinä laittanut mulle viestiä ja pyytänyt mukaansa.

GOT-konserttikiertue Euroopassa on aika laaja, Suomea lähin konsertti taidetaan järjestää Tukholmassa, joten miksi kaikista tarjolla olevista vaihtoehdoista juuri Madrid? Listalla olisi ollut Alankomaita, Ranskaa, Puolaa, Tsekkiä ja vaikka mitä... halusimme valita kohteeksi kuitenkin sellaisen maan, jossa emme ole kumpikaan aikaisemmin käyneet. Espanjan Madrid oli yksi näistä vaihtoehdoista.

Btw, tuo GOT-soundtrack on aivan uskomattoman helmeä settiä. En oikeastaan ollut aikaisemmin edes tajunnut, miten mahtavaa musiikkia siinä sarjassa soi! Kuunnelkaa ihmeessä!

Ja lopuksi vielä se ehkä-kai-varmaan-todennäköinen-hyvinkinmahdollinen reissukohde...


Se kolmas reissu, jonka tarkkaa ajankohtaa ei ole päätetty eikä lentoja tai muitakaan järjestelyitä ole vielä konkreettisesti tehty, kohdistuu kaukaiseen Australiaan. Australia on myös yksi niistä kohteista, joka ei sillä tavalla ole kiehtonut mua niin paljon, että se olisi buckettilistan kärkipäässä, mutta aivan kuten edellisetkin matkakohteet, ei se suinkaan ole ollut poissuljettu vaihtoehto koskaan. Miksi Australia ja miksi Perth?

Syy on hyvin yksinkertainen, eikä siitä päästä yli eikä ympäri: mun ja ukkelin ystäväpariskunta muutti Perthiin asumaan. Mikä siis parempi syy matkustaa toiselle puolelle maapalloa kuin lähteä kesällä tapaamaan heitä? Kuten jo mainitsinkin, suunnitelmat ovat vielä vain puheiden tasolla. Mikäli se vaan kaikille osapuolille sopii (mahdollisesti myös eräs yhteinen ystävämme haluaisi lähteä mukaan reissuun), matkustusajankohta saattaisi olla heinäkuu.

Musta on aivan huippua, että lempparilentoyhtiöni Qatar Airways lentää nykyään suoraan Dohasta Perthiin. Ja jos olisi taas ajoissa liikenteessä (winkwink!), lentoliput Perthiin saisi alle tonnilla! Alle tonnilla!

Mutta kuten sanoin, tämän reissun tarkemmat yksityiskohdat hiotaan tässä lähitulevaisuudessa. Ensin pitää kai varmistaa kohdemaan pariskunnalta, että onko ylipäänsä ok, että tullaan - ja mahdollisesti vielä vähän niin kuin porukalla! 😁 Puhetta tästä siis on ollut jo ennen heidän lähtöään parikin kertaa, joten ei tässä nyt ihan suunapäänä olla paikan päälle ryntäämässä!

* * *

Anyways, ei kuulosta ollenkaan huonolta reissuvuodelta tuo vuosi 2018! Kyllähän tässä rahan kanssa aika äärirajoilla liikutaan tällä hetkellä, mutta aloitan vuoden alusta opiskelun ohella tekemään vähän töitä, joten eiköhän nämä asiat tästä suttaannu niin kuin niillä yleensä tapana on.

Ja hulluksihan tässä tulisi, jos ei välillä pääsisi könöttämään saatanan pitkiä mannerten välisiä lentoja jalat polvissa kallista välipalaa napostellen... 😏

EDIT: Ylläolevassa loppuspiikissä huomasin ihan höpsön virheen, joka piti tulla korjaamaan. Siis jalat polvissa? Ei. Siis Polvet suussa. Mitähän mun päässä on taas oikein liikkunut... ei vissiin yhtään mitään 😂

Luetuimmat

Arkisto