22. helmikuuta 2013

Expedition Africa: Ngorongoro Crater

Toisena safaripäivänä suunnistimme Ngorongoron kraaterille. Mulla oli mielikuva kyseisestä kraaterista ja olin hieman epäileväinen, löytäisimmekö sieltä mitään elämää ylipäänsä. Kuvittelin kraaterin olevan vain sellainen onneton ja kuuma kivikuoppa keskellä savannia. Mielikuva muuttui aavistuksen, kun australialaiskaveri leiripaikassa ylisti kraateria mahdottoman upeaksi paikaksi. Se ei silti vieläkään vastannut ihan sitä, mitä Ngorongoron kraaterin suojelualue lopulta todella oli.

Ngorongoron kraaterin ääriviivat sinistä aamutaivasta vasten.
Ngorongoron kraateri on jäännös muinaisesta tulivuoresta. Se on syntynyt miljoonia vuosia sitten, kun tulivuori on purkautuessaan romahtanut sisäänpäin synnyttäen jättimäisen kraaterin. Jättimäinen on lievä ilmaus kraaterin koosta, kun sen näkee omin silmin. Kraateri onkin maailman suurin kraateri, joka ei ole täyttynyt vedellä. Sen pystyyn jääneet reunamat kohoavat n. kahteen kilometriin. Se on erityisesti mustasarvikuonojen suojelualue ja kuuluu Unescon maailman perintökohteisiin. Sen vehreällä savannilla voi nähdä juuri sitä Afrikkaa, jota voimme vain kuvitella.


Ei varsinaisesti mikään onneton ja kuuma kivikuoppa...

Salametsästys on valitettavan yleinen tosiasia näillä Tansanian (ja muun Afrikan) suojelualueilla. Etenkin norsut ja sarvikuonot joutuvat tämän vääryyden kohteeksi aivan liian usein asiansa osaavista puistonvartijoista huolimatta. Ylläolevasta muistolaatasta voikin lukea, että vartijat ja salametsästäjät todella ottavat myös yhteen.
 Ngorongorosta aion kertoa puhtaasti kuvin. Olkaa hyvä.

Kraaterissa asusti tuhansia eläimiä ja niitä näkyi joka puolella aivan silmin kantamattomiin.
Gnut
Etualalla lammen edessä where's Waldo-tyyppisesti hyeena.
Hippopotamus. Yksi Afrikan tappavimmista eläimistä.
Hyeena. Hyeenat oli mun suosikkeja pienenä! Nyt ne eivät ole kuin rumia...
Water buffalos
Aluksi kukaan ei muistanut, mikä on villisika/pahkasika englanniksi, joten kaikki puhuivat Pumbasta (me kaikki olimme Leijonakuningas-sukupolvea). Hassuinta kaikista oli se, että Gregory kertoi Pumban olevan ihan oikea swahilinkielinen sana ja ihan oikeasti tarkoittavan villisikaa/pahkasikaa!
Kolmen päivän safarin ehdoton kohokohta. Kaikki halauvat ne nähdä. Safari lienee täysin arvoton, jos ei näe savannin hallitsevaa petoa. Me näimme. Ne tulivat köllötteleen varjoon meidän kulkupelin alle. Oli muuten aika huisia...! Leijona on muuten swahiliksi simba ;)


Kuvan ihmisvarjo on minun.
Katsokaa. Noita. Lihaksia.
Muutama nuori urosleijona vielä äitiensä helmoissa.
Kaverit ottaa uskomattoman lunkisti (molemmin päin!)
Welcome to Tanzania!
Strutseista sitä sitten huokuu sellaista tietynläistä älykkyyttä...
Akasiametsää
Kun iltapäivällä kurvasimme ylös kraaterista, päätimme vielä käydä vierailemassa läheisessä Maasai-kylässä nimeltä Sopa. Oli mahtavaa päästä tutustumaan edes hitusen verran Maasai-kulttuuriin, vaikka paljon jäi varmaan kuulematta ja näkemättä.

Yksi Maasai-kylä koostuu varsin yksinkertaisesti: on päällikkö, päällikön kymmenisen vaimoa ja näiden lapset. Koko kylä on siis keskenään sukua eikä moniavioisuutta karteta. Jokaisella vaimolla ja tämän lapsella on oma maja ja päällikkö asuu vuorotellen jokaisen vaimonsa luona. Kuulostaa ihan järkevälle, sillä muuten vaimot alkaisivat kuulemma kovasti tapella keskenään miehensä huomiosta...!

Maasai-naiset ovat kaljuja.

Kylät elävät karjastaan. Sopan kylässä on satapäinen lehmälauma ja ilmeisesti merkittävä määrä myös vuohia. Maasait ovatkin oiva esimerkki siitä, miten kaikki mahdollinen käytetään hyväksi, kun on perkeleesti karjaa. Asuinmajat oli rakennettu lehmän nahasta ja ulosteesta ja katto punottu akasiapuista. Kävimme yhdessä majassa ja sen keskellä hiilloksilla hehkuva tulisija teki siitä tukahduttavan kuuman, mutta sitä, että seinien teossa oli käytetty lehmien ulostetta, ei nenä kyllä huomannut lainkaan.

Maasaiden ruokavaliona on pääasiassa liha. Itseasiassa ymmärsin asian niin, etteivät maasait käytä lainkaan kasvikunnan tuotteita. Ovat siis viimeisen päälle lihansyöjiä! Ruokavalio koostuu lehmän ja vuohen lihasta, sekä niiden maidosta ja verestä. Kyllä, maasait tykkäväät kovasti tuoreesta lehmän verestä...! Emme kylläkään päässet maistamaan tätä... herkkua.


Maasait ovat pitkänhuiskeita ja hoikkia ihmisiä, jotka hyppäävät _aivan jäätävän_ korkealle suorin jaloin. Miessoturit ja kylän naiset esittivät meille perinteisen maasai-tanssin ja olin aivan puulla päähän lyöty heidän ponnistusvoimistaan. Alkuasukasmaisen laulun säestämä tanssi sai tunteet pintaan enkä mä voinut mitään sille, että mun silmäkulmat hieman kostuivat. Edes leijonien näkeminen ei saanut mussa aikaan yhtä voimakasta tunnetta siitä, että jumaliste! Mähän olen Afrikassa! Todellisuus iski jotenkin todella kovaa. Oli käsittämätöntä edes ajatella, että siinä oli nyt ihmisiä, jotka elivät niin, samalla kun "sivistyneen" länkkärin elämä tuntuu niin paljon vieraantuneen luonnosta ja elämän alkuajoista.

Hyvillä mielin jäimme siis odottamaan safarin päättävää päivää, jonka vietimme Tarangiren luonnonpuistossa, joka tunnetaan myös norsupuistona. Reilun 2000 neliökilometrin alueella elää yli 2000 norsua. Siitä lisää myöhemmin!
Maasailla ei ole tulitikkuja, saati sytkäriä käytössään. Siksi heidän täytyy tehdä tulta varsin perinteisin menetelmin.
Pakko vielä mainita yksi ajatus "ääneen", joka mietitytti mua oikeastaan koko matkan ajan, vaikka se ei liitykään Maasaihin mitenkään.

Etenkin Darissa kaduilla kuljeskeli paljon nuoria poikia, jotka kaupittelivat kaikkea mahdollista koruista ja saaleista elokuviin ja tupakkaan. Tunnollisesti he kantoivat näitä pieniä korejaan ympäriinsä ja ravistelivat kolikoita kourassaan, jotta heidän olisi huomattu, vaikka kauppa ei tuntunut käyvän niin paikallisten kuin turistienkaan kanssa. Pojat olivat iältään ehkä 13-16-vuotiaita ja olivat tienaamassa kadulla elantoaan.

Erityisesti eräänä iltana mua suututti suunnattomasta ajatus siitä, mitä samanikäiset nuoret tekevät esimerkiksi "sivistyneissä" länsimaissa. Löhöävät television ääressä, pelaavat tuntikausia tietokonetta pimeässä huoneessa ja ruokakin laitetaan valmiiksi eteen. Sitten vingutaan, kun viikkorahaa tulee 20 euroa liian vähän! Uskomattoman röyhkeää. Käsittämätöntä.

Mua suututtaa edelleen ajatus tästä, vaikka en asialle mitään mahdakaan.

21. helmikuuta 2013

Expedition Africa: Lake Manyara

Ensimmäisenä safaripäivänä ajoimme Great Rift Valleyyn eli itä-Afrikan suureen hautavajoamaan (joka miljoonien vuosien päästä syvenee niin, että itäinen osa Afrikkaa vallan irtoaa koko Afrikan mantereesta ja väliin puskee meri). Hautavajoaman alueella asuu merkittävä osa koko Tansanian Maasai-heimoista, joten ennen kuin pääsimme ihastelemaan mitä eriskummallisimpia ja kunnianhimoisimpia villieläimiä, meidän oli tietysti nopeasti vilkaistava perinteisia Maasai-markkinoita ja ostettava kylän erikoisuutta: punaisia banaaneja! Maku oli melkolailla sama kuin ihan tavallisissakin banaaneissa, mukana oli ehkä aavistus makeutta.

Meidän kulkupeli. Sivuikkunat oli suljettava välillä, koska paikka kuhisi v**tumaisia, varastelevia apinoita! Katon sai nostettua ylös ja sen kautta olikin hyvä tarkkailla ympäristöä.


Great Rift Valleyn laitamia.
Maasai-markkinat. Myynnissä oli kaikkea hedelmistä lehmiin.
Maasai-asumuksia lammen rannalla.
Olimme siis viimein valmiita suunnistamaan Manyara-järvelle, joka tunnetaan maailmalla "sinä kuuluisana flamingo-järvenä". Meidän  seurueeseen kuului minun ja avopuoliskon lisäksi kaksi espanjalaistyttöä Maria ja Najda sekä meidän kuski/opas Gregory, joka osoittautui kolmen päivän safaroinnin aikana todella hauskaksi kaveriksi!

Tässä kohtaa fiilis oli lähinnä kuin Jurassic Parkissa. Olisin hyvinvoinut kuvitella, että puskista jyrää kohta vähintään jonkin sortin dinosaurus...

Oliivipaviaaneja (olive baboons) oli PALJON. Kuvat eivät edes paljasta niiden satapäistä joukkiota!


Kuuluisa Manyara-järvi. Koska Tansaniaa koetteli tammikuussa kuiva kausi, tarkkasilmäisempi voi huomata, että järvikin on pienentynyt siitä johtuen.


Elämän kiertokulku.


"Joki", kuivan kauden tekosia.

Tässä kohtaa nenään leijaili ihan kotoiset tuoksut. Lauma buffeleita (African buffalo)

Antilooppi.

Kirahvien näkemistä odotin safarilta erityisesti, sillä en ole koskaan nähnyt kirahvia edes eläintarhassa! Toisaalta minkä tahansa eläimen näkeminen niiden luonnollisessa ympäristössä, vapaina ja villeinä luonnossa, on PIKKUISEN eri asia kuin katsella niitä eläintarhan kaltereiden läpi. Kokemus on aivan mahtava, joten en voi kuin suositella todellista Afrikan safaria!

Seepralauma

Kaiken sen kuivuuden keskellä oli vehreääkin.

Herrasmiesnorsut.

Impala-lauma.

Siniapinat (blue monkey). Katsokaa tuota kunnianhimoista häntää!

Paviaani-invaasio! Noita oli ihan saakelisti!


Yövyimme molemmat yömme Lake Manyaran läheisyydessä, hautavajoaman "reunalla", Safari Panorama Campissa, josta oli aivan huikeat näköalat alas luonnonpuistoon. Majoitus oli teltta-tyyppinen, mutta sentään teltoissa oli sängyt!

Lake Manyara meidän leiripaikalta katsottuna.
Illalla meidän kokki Charles valmisti meille aivan mielettömän maukkaan illallisen ja vaikka me kovasti jotain hyvin eksoottista odotettiinkin (esim. krokotiilia), menu sisälsi kanakeittoa, riisia, nautaa, kasviksia, salaatin ja paistetun banaanin. Charles olikin huippukokki, oikein alaa opiskellut, ja piti safarin aikana niin hyvä huolen meidän ravitsemuksesta, että ei kyllä ollut valittamista! Harvemmin sitä on ollut tilanteissa, joissa on ihan OMA ammattikokki kokkaamassa! Ruokailun jälkeen istuttiin hetki iltaa espanjalaisten ja seuraan eksyneen australiaiskaverin kanssa ja katseltiin akrobatia-show'ta.

Olisin toki käynyt suihkussakin, mutta leiripaikan suihku- ja wc-tilasta hävisi sähköt pimeän tullen, joten en alkanut kikkailla taskulampun ja suihkun kanssa... olo oli kuitenkin uskomattoman likainen, koska olimme koko päivän hikoilleet pölyssä ja paskassa. Voitte vain kuvitella, miten mun rusketus "lisääntyi" seuraavan samanlaisen päivän jälkeen. Sitten pääsin kyllä jo pesullekin, mutta tilanne oli ehkä onnettomin ikinä. Ei voida mainita ainakaan sanaa 'paine', kun muistelen "suihkua". Voidaan varmaan puhua ennemmin ohuen ohuesta vesilirusta... no, sainpahan ainakin pestyä itseni, vaikka siinä astetta kauemmin menikin! Afrikkaan ei ehkä kannata matkustaa ainakaan, jos budjetti on minimaalinen ja silti haluaa päästä päivittäin suihkuun ja kunnolliseen sellaiseen...

Nukkumaan mennessä mun yöunet katosivat välittömästi, kun mun patjan päällä möngersi joku pieni matonen. Kietouduin kyllä niin tiukasti makuupussiini, että yöllä olin kuolla siihen kuumuuden ja hien määrään. Muuten pohjois-Tansaniassa oli oikeastaan viileämpi kuin etelässä, vaikka mestat olivatkin sen 600 kilometriä lähempänä Päiväntasaajaa. Päiväntasaajan läheisyys olikin siitä kettumainen juttu, että aurinko porotti aina pään päältä ja varjoa oli vaikea löytää.

Koska leiripaikkamme oli aika korkealla, yöllä tuuli niin, että olin varma teltan pian kohoavan ilmaan ja lentävän puhurin mukana johonkin kauas. Oli myös päivää vaille täysikuu ja kuu sitten ystävällisesti päätti kumottaa mun silmiin aamuyöstä, koska olimme avanneet teltan "tuuletusikkunat". Yö oli lievästi sanottuna levoton, vaikka muutamia tunteja sainkin nukuttua.

Auringon noustessa olimme kuitenkin valmiita jatkamaan tutkimusretkeä. Söimme täyttävän Charlesin valmistaman aamupalan, hyppäsimme kaaraan ja lähdimme ajamaan kohti Ngorongoron kraateria.
Havainnollistava kartta, missä päin maailmaa ja Tansaniaa liikuimme safarin aikaan.

Lonely Planet on listannut must see - eläimet Tansania-oppaaseensa. Tässä kyseinen lista. Yli on vedetty kaikki ne, jotka näimme Lake Manyara National Parkissa. Linnuista saatoimme nähdä enemmänkin, mutta muistini syövereistä tunnistin vain muutaman.

BIG CATS
Lion
Leopard 
(tai ainakin sen häntä...)
Cheetah (gepardi)

SMALL CATS

GROUND PRIMATES
Chimpanzee
Olive Baboon

ARBOREAL PRIMATES
Blue Monkey

CUD-CHEWING MAMMALS
Wildebeest (gnu)
Thomson's Gazelle
African buffalo

HOOFED MAMMALS
Giraffe
African elephant
Plains zebra
Black rhinoceros
Warthog (pahkasika)
Hippopotamus

CARNIVORES
Spotted hyena

BIRDS OF PREY

OTHER BIRDS
Lesser flamingo
Ostrich (strutsi)

15. helmikuuta 2013

Expedition Africa: Shadow of Kilimanjaro

Dar Express kuljetti meidät keskiviikkona 23. tammikuuta kohti Moshin pientä kaupunkia, joka sijaitsee Darista n. 600 kilometriä pohjoisempana, lähellä Kenian rajaa. Kymmentuntinen bussimatka otti koville. Pysähdyimme matkan aikana kerran Korogwe-nimisessä kylässä (toisaalta matka oli suurta edistystä esim. Nepaliin: pelkästään 200 kilometriä siellä otti lahjakkaat 7 tuntia). Tiet olivat hyvässä kunnossa - tai ainakin niitä pyrittiin pitämään hyvässä kunnossa: matkan aikana osuimme vaikka kuinka moneen tietyöhön ja jouduimme oikaisemaan tien vartta pitkin kulkevaa töyssyistä ohituskaistaa... bussi oli ilmastoitu afrikkalaiseen tapaan: ikkunat auki vain!

Etelä-Tansania oli hyvin tasaista aluetta. Pohjoiseen päin mentäessä maisema alkoi hiljalleen muuttua...
... vuoristoiseksi. Usambara Mountains.

Päivän alkaessa vaihtua jo illaksi saavuimme viimein Moshiin. Meillä ei ollut majapaikkaa varattuna, joten luotimme jälleen kerran Lonely Planetin suosituksiin. Kindoroko Hotel sijaitsi melko hyvällä paikalla Moshin keskustan liepeillä, vaikka loppuviimein sillä ei niin suurta merkitystä ollutkaan, sillä poistuimme Moshista jo varhain aamulla.

Moshi on kaupunki Kilimanjaron varjoissa. Hotellihuoneen ikkunasta näimme pilvien takaa pilkistävän, ilta-auringossa hehkuvan huipun. Aluksi olin ollut huolissani, onko Moshista edes mahdollista nähdä tätä Afrikan korkeinta (toimimatonta tuli-)vuorta (5896m) kaikessa legendaarisuudessaan. No, se oli turhaa pelkoa taas kerran. Moshista ei oikeastaan pohjoiseen päin katsottaessa mitään muuta näekään kuin vuoren kohoavat rinteet ja lumisen huipun, se on niin lähellä!

Kilimanjaro aamuauringossa.
Lähdimme välittömästi etsimään safaria. Norjalaiset Sansibarilla olivat antaneet meille käyntikortin omalta safarinjärjestäjältään, jonka kehuivat maasta taivaaseen. Koska Tansaniassa missä tahansa saattoi helposti joutua safaririivaajien piirittämäksi ja tarjousten sadellessa saattoi mennä niin sekaisin, ettei tiennyt mihin olisi kannattanut luottaa ja mitä lähteä yrittämään, päätimme siis luottaa skandinaavitovereiden sanaan ja etsiä Moshista heidän suosittelemansa safarinjärjestäjä. Astuimme ulos hotellista, sytytin tupakan ja lähdimme kävelemään kohti kartan osoittamaan suuntaa.

Seuraamme liittyi mies, joka kehotti minua ystävällisesti sammuttamaan tupakan. Olin hämilläni. Mies, Toshaksi esittäytyvä, kertoi, että kadulla saattoi päivystää viranomaisia, jotka nähdessään tupakkaa polttavan valkoihoisen, etenkin naisen!, saattoivat ihan kaikessa laillisuudessaan periä tältä sakkoja. Kyseessä lienee jopa sadan dollarin suuruisia summia. No, minähän heitin tupakin välittämästi helvettiin.

Tosha oli varsin ovela kaveri. Yhtään en ole kyseenalaistanut tätä hänen väitettään tupakoivia länkkäreitä vaanivista viranomaisista edes jälkeenpäin, mutta nähdessään minut siellä kadulla silloin hän tajusi välittömästi tilaisuutensa tulleen. Yhtäkkiä nimittäin tajusimme, että Tosha oli itsekin safarinjärjestäjä ja pian meidät olikin jo puhuttu ympäri ja olimme matkalla kohti hänen toimistoaan. Helposti se ei käynyt. Tottakai meitä epäilytti ihan saakelisti. Mikä lie huijari tuokin... Tosha ei kuitenkaan ollut huijari. Itseasiassa oli aivan mahtava juttu, että törmäsimme Toshaan. Kaikista epäilyistä huolimatta (jotka velloivat pahaenteisesti vielä seuraavanakin aamuna, kun safari viimein koitti) Toshatreksin järjestämä safari oli aivan loistava, etten sanoisi täydellinen.


Hintaa safarille tuli 850$ yhteensä meiltä molemmilta. Mitä hintaan sisältyi (ja näistä jutuista kannattaakin aina ottaa selvää ennen safaria)? Kolmen päivän safari, kolme luonnonpuistoa: Lake Manyara, Ngorongoro Crater ja Tarangire National Park, kolme ateriaa päivässä, vesi, sisäänpääsymaksut puistoihin, majoitus, kuljettaja, kokki, auto... siis kaikki mahdollinen.

Kaikki kuulosti liian hyvälle ollakseen totta. Silti suostuimme diiliin. Hitto, että pelotti. Vilkuiltiin toisiamme ja mietittiin, että mihin helvettiin tässä vielä päädyttäisiin.

Päädyimme aivan mahtavalle safarille, josta aion jakaa kokemuksia ensi kerralla enemmän kuvien kuin tekstin kera!

Luetuimmat

Arkisto