Expedition Africa: Dar es Salaamin kujilla

Paluu arkeen on ollut mukava, mutta rankka. Ensimmäinen työvuoro loman jälkeen oli iltavuoro torstaina. Jo perjantaina lupasin tehdä tuplavuoron (7-21). Lauantaina pukkasi lisää iltavuoroa. Kyseessä on siis ollut raju paluu TODELLISUUTEEN. 

Olen ollut aivan poikki ja toisaalta täynnä intoa. Nyt alkaa kyllä olla ilmassa enemmän uupumuksen merkkejä. Samaan aikaan takaraivossa jyskyttää pakottava tarve kirjoittaa reissusta tänne blogiin. Olen siis pahoillani, etten ole vielä ehtinyt kirjoittaa mitään, mutta tästä lähtee!

Saavuimme Afrikan maaperälle tiistaiaamuna kloo 08:00 jälkeen. Jonotimme reilun puolisen tuntia viisumijonossa vuoroamme ennen kuin pääsimme todenteolla haistelemaan afrikkalaisia tuulia. Saapuminen Tansaniaan kävi melko helposti, vaikka en varmasti lukeutunutkaan jonon kärsivällisimpiin ihmisiin. Piti täyttää kaksi kaavaketta, antaa rahaa viisumia varten, passi ja paperit virkailijalle, odottaa, mennä antamaan sormenjäljet ja odottaa taas. Viisumi maksoi 50$ (jenkeiltä ja irlantilaisilta 100$) ja se näytti olevan voimassa seuraavat kolme kuukautta. Meno oli melko sekavaa; me ei aluksi tiedetty, mihin meidän olisi pitänyt mennä, kun "jonot" luukuille käsittivät enemmänkin epämäääräisen kasan ihmisiä tiiviissä rykelmässä. Kulttuurishokista ei tosin vielä tässä kohtaa voinut puhua. Varsinainen shokki iski myöhemmin samaisena päivänä.

Otimme lentokentältä taksin Dar es Salaamin keskustaan ja maksoimme siitä helkkarinmoista ylihintaa (tajusimme asian vasta jälkeenpäin, kun olimme päässeet selville, kuinka paljon sitä rahaa kannatti käyttää mihinkin). 30 dollaria maksoi siis kyyti meidän hotellille, jonka olimme varanneet siis jo etukäteen. Ei olisi siinä kohtaa oikeasti huvittanut lähteä bongailemaan edullista yösijaa, kun takana oli valvomista ja matkustamisen aiheuttamaa stressiä ja kuumotusta.

Bibi Titi Mohamed Road, Dar

Juba Hotel kaupungin itäosassa, Kariakoon kaupunginosassa vaikutti heti mukavalle. Se oli myös edullinen: 9€/per/naama. Hetken aikaa kyllä epäilytti: M huomasi vastaanottotiskillä suuren plakaatin, jossa ilmoitettiin, etteivät naimattomat pariskunnat missään nimessä saisi nukkua samassa huoneessa yhdessä! No, meillä oli sormukset, jotka musliminainen tiskin takana ilmeisesti huomasi, koska ei maininnut asiasta mitään ja opasti meidät meidän yhteiseen huoneeseen, jossa oli jopa parisänky.

Ensimmäinen kokonainen päivä Dar es Salaamissa meni uusiin tuuliin, kaupungin elämään ja ihmisten tapoihin tutustuessa. Äänekkäillä kaduilla sai katsoa eteensä, ettei jäänyt autojen alle. Joku matkanjärjestäjä bongasi meidät aina ja tuli tarjoamaan mitä huikeimpia safarimatkoja ja hotelleja ja maalaamiaan tauluja. Ihmiset huutelivat "Jambo!" (johon opimme myöhemmin vastaamaan "Mboa!" = "Miten menee?" "Hyvin"). Tuntui jokseenkin ahdistavalle sompailla uudessa kaupungissa, olimme kai pari kertaa eksyksissäkin. Tavanomainen tiedottomuus ja tottumattomuus ihmisten iholle käymiseen enteili jotain paljon pahempaa...

Illan päätteeksi mulla iski järjetön kulttuurishokki. Vaikka sydämeltäni rakastankin matkustamista ja tutusta ja turvallisesta poikkeavia kulttuureita ja vaikka mä aina sitä reissaamista niin hehkutankin, voin taata, ettei se silti aina tunnu yhtä herkulliselta. Vastoinkäymisiä ja ketutusta tulee aina, vaikka matkustaisi ihan tutuissakin ympäristöissä. Näin kävi ensimmäisenä iltana, kun olimme käymässä nukkumaan. Tuuletin hyrräsi katon rajassa pitäen kovaa meteliä, mutta se tuskin juurikaan auttoi sitä seisovaa kuumuutta, joka mua eniten ahdisti. Hotellin käytävältä loisti sinertävä valo ja valaisi kaiken. Jostain kuului kovaa meteliä: puhetta ja liikennettä. Wc:n oven edessä oli aikaisemmin mönkinyt jokin pieni, pitkäjalkainen eläin. 

Mua alkoi itkettää ihan vietävästi. Mä paruin ja toivoin, että olisin omassa kodissa, jossa ei tarvitsisi tuskailla kuumuuden, ötököiden, ylimääräisten valojen tai ihmismöykän vuoksi. Mua ahdisti niin paljon, että se ei ainakaan auttanut siihen unettomuuteen, jota kaikki em. asiat aiheuttivat mulle jo ennestään olemassa olollaan. Mä tunsin lähinnä olevani kuin vankilassa, josta ei vaan päässyt pois. Ajatus siitä, että edessä olisi vielä kaksi viikkoa koettelemuksia, vahvisti tunnetta. Mä tunsin olevana hyvin kaukana kotoa enkä ollut edes varma, pääsenkö mä enää kotiin koskaan. Nukuin sinä yönä ehkä tunnin tai kaksi.

Aamulla katselin maailmaa taas uusin mielin. Nauratti koko itkutouhu. Hikeä pintaan puskevan kuumuuden uhalla sukelsimme yhä syvemmälle Darin kujille, jotka lopulta johdattivat meidät kasvitieteellisen puutarhan ja laskuveden riuduttaman rannan kautta pohjois-Dariin Oyster Bayhin Coco Beachille. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin, miltä näyttää todella, kun vesi "laskee", se oli huisin jännää... 

Samora Avenue

Botanical Garden

Kävelimme tällä kymmenkilometrisellä reitillämme myös Darin suurlähettiläiden asuinalueen vierestä. Kontrasti oli melkoinen verrattuna Darin tavanomaiseen arkkitehtuuriin ja siisteyteen, vaikka ei Daria nyt varsinaisesti voi likaiseksi kaupungiksi kutsua roskista huolimatta. Sattumalta matkasimme myös Suomen suurlähettilään kämpän ohitse. Salossa liehui Suomen lippu ja kaikkea. 

Dar es Salaam Bay laskuveden kourissa

Dar Oyster Bayn puolelta

Oyster Bayssa testasimme ensimmäistä kertaa kolmipyöräistä mopotaksia, kun olimme ensin etsineet meren rannassa sijaitsevaa viskibaaria tuloksetta (alkoi tulla jo pimeä ja meitä alkoi kuumottaa). Ajoimme sillä Jackie's-nimiseen ulkoilmaravintolaan, joka oli reissun ensimmäinen ja viimeinen Darissa sijaitseva ravintola, josta sai olutta ja johon me törmäsimme. Muslimivoittoisessa kaupungissa oli aika vaikea bongata ravintolaa, saati pubia, josta olisi saanut olutta (tai jotain vahvempaa!). Samaisessa paikassa söimme ensimmäistä kertaa "tansanialaista" ruokaa eli beef mishkakia = naudanlihaa vartaassa, ja se oli varsin hyvää!

Kun muslimien rukouslaulut alkoivat sitten kiiriä pitkin Darin pimentyneitä katuja, me hyppäsimme taksiin ja ajelimme takaisin hotellille. Mua alkoi jälleen kerran ahdistaa nukkumaanmeno, koska mä tiesin, että edessä olisi taas kaikkea sitä samaa, jota edellisenäkin. Kas kummaa, ja luojalle siitä kiitos!, löysimme ikkunaverhon takaa ILMASTOINTILAITTEEN. Helpotti. Enää ei tarvinut vain maata siinä sängyllä tekemättä mitään ja silti hikoilla kuin pieni sika! No, ilmastointilaitekaan ei ollut ihan uusinta uutta ja piti vielä kovempaa mekkalaa kuin kattotuuletin. Joten, vaikka kuumuus oli tiessään, meteli säilyi enkä mä paljoa sitten nukkunut taaskaan.

Coco Beach, Oyster Bay

Kolmas ja meidän viimeinen päivä Darissa oli oiva päätös miljoonakaupungin tutkimiselle. Heti aamusta kävimme ostamassa lauttaliput Sansibarille Stone Towniin (35$ per naama). Arvata saattoi, että lippuluukun vieressä parveili liuta riivaajia, jotka mielellään olisivat tarjonneet meille mitä halvempia, mutta hienompia omia lauttojaan, safareita, hotelleja, varmaan mitä tahansa mitä olismme keksineetkään toivoa! Riivaajat tuntuivatkin olevan Tansaniassa päättäväisempiä ja takertuvaisempia kuin Nepalissa. Niistä ei päässyt eroon ei sitten millään! Kaikki mahdolliset kikat me kokeiltiin, mutta mikään ei tuntunut toimivan toivotulla tavalla. Ne olivat jotenkin niin ovelia jo lyöttäytyessään seuraan: oltiin niin kiinnostuneita, mistä oltiin kotoisin ja niin kohteliaita, että olisi tuntunut töykeältä olla vastaamatta mitään. Huh!

Kun olimme saaneet liput taskuun, suuntasimme Darin kuuluisalle kalatorille tsekkailemaan päivän saaliita. Saavuimme paikalle kai vähän liian aikaisin, sillä tarjonta oli varsin niukkaa - haju sen sijaan nostatti yrjön kurkkuun. Olin odottanut näkeväni jättimäisiä mustekaloja ja terävähampaisia, mitä kummallisimpia kyrmyniskoja, haita ja valaita... no en nyt sentään! Ainut merkittävä asia oli todella se haju, kun satoja kaloja perattiin siinä samalla alueella ja roippeet heitettiin sinne, missä oli tilaa. Taisin itsekin saada osani perkuujätteestä, piti pestä jalat hotelliin päästyämme.

Dar es Salaamissa riittää mainiosti kolme päivää, jos haluaa nähdä kaiken oleellisen. Meitä kiinnosti jo siirtyminen kaupungin sykkeestä kohti Sansibarin aurinkorantoja..

Yöllä se sitten iski. Räipe-tauti. Vatsatauti. RIPULI. Ajattelin ajoituksen olevan mahtava: seuraavana päivänä kaksi tuntia Sansibarille keinuvalla lautalla... odotin suorastaan innolla.