Kävin tässä taannoin teatterissa muutaman ystäväni kanssa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että teatterissa tulisi käydä useammin kuin kerran kymmenessä vuodessa. Omasta edelliskerrastani alkaa olla myös useampi vuosi; tuolloin kävin tuon ukkelini kanssa Tampereen teatterissa katsomassa Kummeli-elokuvanakin tunnetun Alivuokralaisen, joka oli mitäänsanomattomaan elokuvaversioon verrattuna aivan huikean hyvä näytelmälavalla!
Elävä teatteri on jotain aivan toista kuin elokuvissa istuminen. Jokainen tarina ja juoni saa ihan omanlaisensa tunnelman ja intensiteetin, kun elävät ihmiset näyttelevätkin juuri siinä hetkessä. Teatterivierailuni ovat varmasti laskettavissa helposti kahden käden sormilla, mutta en muista koskaan nähneeni huonoa teatteriesitystä. Sen sijaan elokuvateatterissa olen käynyt useita kymmeniä kertoja ja joukkoon mahtuu reilu kourallinen huonoja näytöksiä.
Jos vain liikenee aikaa ja rahaa, aion tästä lähtien käydä teatterissa vähintään kerran kahdessa kuukaudessa. Teatteriliput ovat kuitenkin astetta elokuvalippuja tyyriimpiä, joten ihan joka kuukausi ei varmaankaan ole varaa tähän kulturelliin elämykseen.
Tällä kertaa kävimme Tampereen Komediateatterilla katsomassa esityksen nimeltä TIRKISTELYÄ. Se kertoo avioliitossa elävästä kirjailija-näyttelijätär-pariskunnasta, joka valmistautuu kestitsemään kirjailijan kustantajaa ja tämän aviomiestä kotonaan. Valmistautumisen ohessa pariskunta keskustelee mm. parisuhteesta, avioliitosta, erosta, lapsista ja mustasukkaisuudesta hersyvän hauskalla tavalla. Väliin mahtuu niin kiivaita sanaharkkoja kuin herkkiä rakkaudenosoituksiakin, dialogia ja myös ajatuksia herättäviä monologeja.
Uskon, että syy esityksen todelliseen hauskuuteen oli siinä, että jokainen voi ainakin osittain samaistua joko aviomiehen tai -vaimon ajatusmaailmaan ym. asioista. Esille tuodut pohdinnat kaikesta rakkauteen liittyvään olivat jollain tapaa jopa kärkkään stereotypisiä, mutta siitäkin huolimatta niin totta! Osui ja upposi, niin kuin sanotaan... itse ainakin helposti samaistuin vaimon näkemyksiin ja kokemuksiin, samoin ystäväni.
Pääosissa (ja esityksen ainoissa rooleissa) esiintyi ihan oikeassakin elämässä avioparina elelevä pariskunta Anu Raipia (mm. Uusi Päivä) ja Panu Raipia (Tampereen Komediateatterin johtaja).
Varsin hymöristisen kyltyrellin teatteripläjäyksen jälkeen jatkoimme sivistynyttä iltaamme suuntaamalla Tampereen Hämeenkatu 3:ssa sijaitsevaan Masu Asian Bistroon. Kyseinen pulju on Hans Välimäen luotsaama aasialaiseen ruokaan (kuka olisi nimestä uskonut...) keskittynyt melko uusi ravintola Tampereen tarjonnassa, mutta me emme olleet kiinnostuneita tällä kertaa ruuasta. Ravintolan yhteyteen on avattu samaan puljuun kuuluva cocktailbaari, jonne ajattelimme mennä testailemaan kuulemma äärimmäisen hyviä cocktaileja (olimme kaikki kuulleet huhuja tästä).
No. Hyviä ja hyviä cocktaileja. Hinnat olivat aivan jäätävän kamalat! Jokainen drinkki maksoi 9,50e. Jokainen, laadusta ja määrästä huolimatta. Itse ajattelin heittääntyä villiksi ja rohkeaksi ja ottaa ensimmäisen drinkin, joka huomioni drinkkilistalta kiinnitti. Se ensimmäinen drinkki oli nimeltään Björn in Bankok. Kuulosti hauskalle. Siihen tuli ainakin akvaviittia ja inkivääriä.
Mun suu varmaan loksahti auki, kun sain drinkin käteeni. Ensimmäinen ajatus oli se, että mut oli juuri laillisesti ryöstetty. Olin juuri maksanut lähes kymmenen euroa drinkistä, joka oli ensinnäkin ihan saatanan vastenmielisen ja ruman näköinen ja toisekseen, aivan helvetin pieni tilkka pienen cocktaillasin pohjalla! Oikeasti. Määrällisesti lasissa oli varmasti yksi desi.
Siirryimme pöytään istumaan ja kaverit tietysti hieman ivalliseen sävyyn naureskelivat mun drinkilleni (he olivat saaneet sentään isot lasit täynnä juotavaa - ja jälkeenpäin ne todistetusti olivat vielä hyviäkin!), mutta enhän mä voinut itsekään lopulta kuin nauraa. Niin oli säälittävä Björn Bankokissa.
Ehkäpä idea drinkkiin oli tullutkin Björnin seikkailuista Aasian "pääkaupungissa" Bankokissa. Björn on varmasti ollut peripohjoismaalainen kaveri, jolla ei ollut mennyt Aasian reissu ihan putkeen. Kenties oli yllättänyt kova vatsatauti syötyään paikallisesta keittiöstä. Drinkki nimittäin muistuttaa epäilyttävästi jonkun oksennusta, niin ulkonäöltä kuin MAULTAANKIN. Ihan hirveää shittiä. Älkää ikinä erehtykö tähän.
Muuten paikka vaikutti melko viihtyisältä. Nurkassa dj soitti sopivalla äänenvoimakkuudella jotain huippua jamimusaa, niin, että kavereiden kanssa pystyi keskutelemaan vaivatta, vaikka toinen istuikin kaukana toisella penkillä. Sisustus oli viihtyisä, aika tummanpuhuva, mutta jollain tapaa kodikas. En olisi osannut kuvitella tuontyyliseen istuskelupaikkaan mitään kovin vaaleaakaan sisustusratkaisua.
Hinnat olivat kyllä naurettavat ainakin cocktailien osalta, joten päätimme jatkaa tuota iltaa vähemmän kultturellissa tunnelmassa ja lähteä Hämeenkadun pubikierrokselle.
Onko kellään lukijalla kokemusta Masusta?