Hei isä, olen täällä lahden toisella puolen

Tänään alkoi virallisesti kesäloma, mutta lomailun makuun pääsin jo perjantaina, kun lähdin ukkelin ja anopin kanssa Tallinnaan. Ajattelin, että perjantai-ilta Tallink Europalla olisi voinut olla uuvuttava, koska takana oli kaksi yövuoroa ja univelkaa varmasti kokonaisen yön verran, mutta niinhän siinä sitten kävi, että buffetin "ilmaiset" viinihanat houkuttivat puoleensa ja päädyimme ukkelin kanssa fanittamaan Ocean Clubissa esiintynyttä Steve 'n' Seagullsia, ja nukkumaan menimme lähempänä aamua kuin iltaa.

Steve 'n' Seagulls oli kyllä aivan huippu! Kantrihenkiset coverit tunnetuista hittibiiseistä osuivat ja upposivat. Lavalla nähtiin ukulelea, haitaria, läskibassoa ja mandoliinia ja niiden käytöstä voi bändin jäsenille antaa vallan erinomaisen arvosanan. Suosittelen lämpimästi käymään keikalla, jos kohdalle osuu! Ihastuin! Ja niin tuntui ihastuvan Europan muutkin matkustajat, sillä lavan edessä oli melkoinen tungos koko keikan ajan!

Pelattiin myös rulettia. Ukkeli hävisi. Itse ostin pelimerkkejä 20 eurolla. Olin jo karvaasti häviöllä, kunnes onneni kääntyi ja voitin omani takaisin. Siihen olikin hyvä lopettaa se rahan kanssa pelleily.

Rahan kanssa pelleilystä puheen ollen... rahaa on viikonlopun aikana mennyt paljon. Ja ei, en puhu nyt mistään kympeistä. Puhutaan satasista. Tuli jokseenkin alkoholistimainen olo, kun lauantaiaamuna suuntasimme krapulassa laivalta Tallinnaan suoraan Superalkoon. 

Oikeastaan "krapulassa" on hieman väärä kuvaus, sillä kaikesta siitä laivalla käydystä juhlinnasta huolimatta mulla ei särkenyt edes päätä! Ja se on paljon se! Ainut oire valvomisesta oli vain jäätävä väsymys.

Väsynyttä lötköttelyä autossa Tallinnassa.

Häitä varten mukaan tarttui 14 pulloa kuohuviiniä, 6 kolmen litran valkkaripänikkää, 4 kolmen litran punkkapänikkää, pari olutlaatikkoa sekä yksi siideri- ja lonkerolaatikko. Tämän lisäksi kärryssä oli 8 pulloa brandya ja kuusi pulloa kermalikööriä. Ja tämä kaikki vain häitä varten. Omaan käyttöön irtosi vielä parit laatikot olutta, lonkeroa ja siideriä sekä muutamia "baarikaapintäyttäväisiä" viskiä, liköörejä, viinoja.

Ja kun anopillakin oli omat ostoksensa tehtävänä, niin auton takakontti täyttyikin ihan mukavasti. Olen silti hieman pettynyt, sillä muutama laatikko/pullo/pänikkä olisi vielä mahtunut kevyesti kyytiin. Arvioimme kuitenkin, että automme kyydissä oli paluumatkalla yli 600 euron edestä alkoholia, kun laskettiin yhteen meidän ja anopin juomat, joten ihan kiitettävä saalis kuitenkin.

Autossa näytti tälle Superalkossa käynnin jälkeen. Tässä ei kuitenkaan ollut vielä kaikki. Ei ei.

Vain yhden yön ylitse kestänyt reissu lahden toiselle puolen tuntui kestäneen ainakin viikon, kun pääsimme lauantai-iltana kotiin. Nukuimme lahjakkaat 15 tuntia ja silti tuntui edelleen väsyttävän. Vieläkin väsyttää. Mutta ei kai se haittaa, sillä näin se kesäloma toimii ^.^

Tänään ohjelmassa hiusjuuren värjäys ja latvojen lyhennys. Huomenna viimeiset koristeet Decora Housesta ja ranskalainen manikyyri. Keskiviikkona kohti Keski-Suomea ja vihkiharjoitusta. Torstaina harjoitellaan häävalssia meidän hanuristin voimin. Perjantaina Vekkulaan koristelemaan, tarvitaan myös ehkä muutama rauhoittava lonkero. Lauantaina pitäisi sitten mennä naimisiin. NAIMISIIN.

"Nyt me mennään naimisiin viikon päästä lauantaina"

Aurinkoiset terveiset Tallinnasta!

Varasimme huiman viikon mittaisen syyslomani kunniaksi risteily-hotelli-matkan Tallinnaan. Yövyimme yhden yön Silja Europalla ja kaksi yötä Tallinnassa Tallink Spa & Conference Hotelissa. Se oli täydellinen pikkuloma, jonka aikana ei tullut ainakaan työasioita - jos mitään - stressattua.

Laivalla vallitsi tavanomainen risteilymeininki: koska minulla sattui juuri maanantaina olemaan 26-vuotissynttärit, sain laivalta ilmaisen kuohuviinipullon. Siitä se ajatus sitten lähti, krhm... no, en ehtinyt silloin murehtia ainakaan sitä tosiasiaa, että nyt sitä ollaan ihan virallisesti lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä. Hui! Joko nyt olisi aika hakeutua ympärivuorokautisen hoidon jonoon?

Tallink Spa & Conference Hotel

Kylpylä-hotelli aivan kävelymatkan päässä sekä satamasta että Tallinnan vanhasta kaupungista oli oikein mukava ja rentouttava paikka.

Kylpyläosasto, Aqua Spa, oli juuri passelin kokoinen. Saunaosastolla oli erilaisia saunoja (joista ahkerassa käytössä oli tietysti juuri se suomalainen 80 asteen sauna), mm. turkkilainen sauna ja eriasteisia höyrysaunoja. Allasosastolla oli kaksi isoa 28-asteista allasta sekä yhtä lämmin ulkoilma-allas ja kaksi kuumaa, 32-asteista poreallasta. Kuin pisteenä iin päälle, allasosastolla oli myös allasbaari eikä vedestä tarvinut nousta voidakseen tilata drinkkejä tai olutta tai lonkeroa.

Hotellin yhteydessä sijaitsi myös Ravintola Nero. Se on ollut tähän asti hienoin ravintola, jossa olen koskaan syönyt - tai edes käynyt.  Mutta vastoin kuin voisi kuvitella, se olikin ahdistavaa, todella ahdistavaa. Valkoiset, kankaiset ruokaliinat (miten niihin voi pyyhkiä suutaan, kun sitten tulee vaan pyykkiä?!), tarjoilijan luotaan työntävän hienostunut käytös ja ruoka-annosten kummalliset asettelut eivät tuntuneet ihan omalta jutulta. Vaikka pääasia, eli ruoka, olikin erinomaista ja täyttävää, osa ruokailunautinnosta hukkui tyystin siihen ahdistukseen. Ei voinut oikein olla oma itsensä. Jos nauroi liian kovaa, alkoi hävettää. Ei sellainen ole normaalia. En voi lainkaan käsittää ihmisiä, jotka syövät tuollaisissa paikoissa aina. Ei olisi minusta hienostelijaksi - siitäkään syystä, että kahden ihmisen ruuat (alku-, pää- ja jälkiruoka) maksoivat yhteensä n. 80 euroa. Kokemuksena tuollainen hienosteluravintola toki oli mielenkiintoinen ja kenties kokemuksen arvoinenkin, mutta ei. Ei ei.

Kylpylälomaan kuuluu aina tietysti hemmotteluhoidot. Hotellissa toimi Kauneuskeskus Hera Salongid, josta jo pitkään niska-hartia-linjan jäykkyydestä kärsivänä varasin itselleni klassisen vartalohieronnan ja jalkojeni päällä työskentelevänä pehmentävän parafiinihoidon jaloille. Hintaa tälle 55 minuutin hieronnalle ja n. 20 minuutin jalkahoidolle ja -hieronnalle tuli n. 64 euroa. Ah, ja oli se sen arvoista. Hierojan mukaan mun selkä oli 'kova', mutta ihmekös tuo, kun työkseen kyykkii lattioilla ja pyörittelee muoreja selkä vääränä, työergonomia kun tuppaa unohtumaan aivan liian usein.

Vana Tallinn

Rakastan vanhoja kaupunkeja. Mukulakivikadut ja ajan henkeä huokuvat rakennukset vievät hetkessä aikamatkalle vuosikymmenten ja -satojen taakse. Siitäkin huolimatta, että tämä nykyajan elämä on tehty äärimmäisen helpoksi, nousee väkisinkin halu palata aikaan, jolloin vanhoissa kaupungeissa on ollut ajan elämää ja arkea.