Iguaaneja siellä ja iguaaneja täällä. Niitä oli joka paikassa, kun vaan osasi katsoa. Joskus ne pääsivät jopa yllättämään. Sitä röhnötti Playasolin uima-altaalla ja nautti kuumasta auringosta, ja kun avasi silmät katsellakseen ympärilleen saattoi huomata, ettei sitä lainkaan ollut yksin. Nämä upeat liskot ansaitsevat mielestäni aivan oman postauksensa, ja tässä se tulee, pikkuruinen ja vaatimaton iguaanikuvapläjäys.
Iguaaneja lämmittelemässä Tulumin raunioissa ^
Aivan niin kuin ihmisetkin, myös tämä kaveri tuntui ihastelevan turkoosia merta, ja vieläpä oikein aitiopaikalta! ^
Iguaani-invaasio Playasolin uima-altaalla ^
Mä en kauheesti ole ikinä ollut mikään liskoinnostuja, mutta näissä oli jotain jännittävää. Näissä on kauheesti jotain suurta lempeyttä ja suurta viisautta, lähinnä siis katseessa. Tiedä sitten, miten asian laita todella on. Eivät ne ainakaan kenenkään kimppuun hyökänneet ja sen verran viisaitakin olivat, että tiesivät ruokaa olevan tarjolla siellä, missä on ihmisiäkin. Toisaalta nämä uima-altaan ja maya-temppeleiden iguaanit olivat huomattavasti ihmiseen tottuneempia kuin ne, joihin törmättiin cenotella keskellä viidakkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!