17. elokuuta 2021

Syysloma , tule jo!

Vuoden paras aika on taas käsillä: syyskesä ja ihan pian syksy. Se tarkoittaa sitä, että tässä kehossa alkaa akku olla ladattu tappiin. Sitä mukaan, kun kesäinen luonto menettää vihreytensä, lämpönsä ja hiljakseen kuolee hiipivän hämärän alle, sitä enemmän tuntuu, että kaiken voi taas aloittaa alusta, ihan täysillä. Olen aina ollut syksyihminen. Rakastan sadetta, piemeneviä iltoja, värejä, metsän mätää tuoksua, villasukkia ja -paitoja.

Yksi syksyn aiheuttamista oireista on kova reissukuume. Se on toki kova aina, mutta etenkin syksyisin, kun kesän jälkeinen uupumus alkaa tointua, alkaa mieli kaivata ihan erityisen paljon liikkeelle. Joten jälleen kerran, viileyden ja sateiden saapuessa, tämän ikuisuudelta tuntuvan koronahelvetin lomassa jalkani vipattavat levottomasti.

Kokopäivätöiden ja lukuvuoden alkamisen väliin jää kahdeksan päivää. Kahdeksan vapauden täyteistä päivää. Ajattelin ottaa alle retkeilyauton, ajaa pohjoiseen. All by myself.

blog
Valtatie 21, Neljän tuulen tie, Kilpijärvelle (2013)

En ole käynyt Lapissa taas moneen vuoteen (okei, kävin helmikuussa Riisitunturilla) (neljä vuotta sitten ohikulkumatkalla, kun ajoimme Lofooteille). Mun aivot halkeaa innostuksesta, ideoista ja suunnitelmista. Ennen kaikkea nämä aivot sulavat siitä unenkaltaisesta, ennakoivasta nautinnosta, kun näen itseni tunturille yksin oman ihastuttavan ja vihastuttavan pääkoppani kanssa filosofoimaan naurettavuuksia ja imemään inspiraatiota.

blog2
Saanan huipulle (2013)

Olen ollut vähän stressaantunut töiden takia tänä kesänä, monestakin syystä, vaikka sinänsä paluu hoitoalan töihin on ollut ihan virkistävää. Mielessä on kesän aikan kummitellut myös mun gradu, jonka luonnonmaantieteellisen kartoituksen osuuden uhosin keväällä ohjaajalleni tekeväni kesän aikana. Arvatkaa olenko tehnyt? No, en ole. Ne harvat ajatukset, joita olen gradulleni uhrannut, ovat saapuneet mietteisiini yön pimeinä tunteina suurina saamattomuuden mörköinä, jotka aamun tullessa ovat haihtuneet olemattomiin ja unohtuneet.

Mutta nyt on yhtäkkiä elokuu ja gradu ja muut opinnot alkavat uhkaavasti hyökyä päälle. Sen ja työstressin vuoksi mä olen myöntänyt itselleni pienen irtioton. Ne kahdeksan maagista syyskuun päivää, joina astelen aavaa tunturimaisemaa, ja synkkää yötä, jotka pyhitän omalle henkilökohtaiselle kirjoitusretriitilleni. Haluan vaan ottaa auton alleni, pakata reppuun kirjoitusvälineet ja vaelluskengät ja painua tunturiin ulvomaan kuuta ja äärettömyyttä ja sielua hivelevää yksinäisyyttä.

blog3
Saanan rinteeltä Mallan luonnonpuiston suuntaan (2013)

Ja koska haluan, myös teen. Suunnittelen harvoin pilkun tarkasti mitään reissuja, tykkään liikkua spontaanisti vailla aikatauluja, mutta nyt ajattelin, että jonkinlainen lavea suunnitelma voisi olla tarpeen, jotta ehdin nähdä kaiken, mikä tällä hetkellä hyväilee reissureseptoreitani jo pelkällä ajatuksentasolla. 

blog
Pallastuntureilla (2016)

Hossan kansallispuiston ja Sallan kautta Saariselälle, Hammastunturin erämaahan ja Urho Kekkosen kansallispuistoon. Sieltä Utsjoelle ja Nuorgamiin, Kaldoaivin erämaahan, pohjoisimpaan paikkaan, jossa Suomen rajojen sisäpuolella pääsee. Alas lasketellessa piipahdus ehkä Lemmenjoella ja Muoniossa Pallastuntureille. Luvassa on tiukka kahdeksanpäiväinen. Ajo- ja patikkakilometrejä tulee kertymään luultavasti enemmän kuin oma fysiikkani sallii. 

Mutta en välitä. Suunnitelmat saavat muuttuakin, ja se on jopa todennäköistä. Onko sulla antaa jotain vinkkiä mun mainitsemiin kohteisiin, lyhyitä päiväpatikkareittejä tai jotain hienoja luonnon yksityiskohtia, joita pitäisi käydä ehdottomasti ihmettelemässä? Vinkkejä saa heittää myös kohteiden ulkopuolelta!

blog2
Palkaskero, Pallastunturit. Kuvassa maisemaa ihastelee siskontyttö Rosso. (2016)

Kun on mentävä, on mentävä.

Mä en ymmärrä, miten joku ei voi rakastaa Lappia tai edes haluta matkustaa sinne. 


Ei mulla muuta.

Ihanaa seikkalujen täyteistä syksyä kaikille lukijoille!

xoxo, Riina

3 kommenttia:

  1. Upeita kuvia vuodelta 2013! Usea omassa suunnitelmassasi ollut paikka on myös täällä suunnitteilla. Kaldoaiviin tykästyin kevättalvella, kiva päästä käymään siellä myös silloin, kun maa ei ole lumen peitossa. Hammastunturi noista ei ollut omissa suunnitelmissa, millaista retkeä olit siellä ajatellut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sanotaan näin, täältä reissun päältä, että tuo Hammastunturi jäi nyt väliin. Mutta selailin etukäteen jonnin verran luontoon.fi -sivuja ja siellä olisi ollut sellainen pieni kiva reitti, jonka olisi voinut ohimennen käydä tepastelemassa (en muista juuri nyt nimeä). Mutta näitä sattuu, suunnan muutoksia pitkin reissua ja tällä kertaa kävi näin, että jäi välistä :)

      Poista
    2. Itse asiassa, palasin juuri pari tuntia sitten Kaldoaivista. Noh, en mä tehnyt kuin tuollaisen pienen muutaman tunnin retken, en tiedä, voiko edes sanoa, että olisin siellä ERÄmaassa käynytkään, Skaidojärven reitin kävin tuolla Nuorgamin ylängöllä siis patikoimassa ja se oli kyllä erittäin kiva reitti :)

      Poista

Sana vapaa!

Luetuimmat

Arkisto