Kävin eilen tyttökavereiden kanssa kaupungilla humputtelemassa. Vaikka muotiviikot pitivät vaateliikkeet keskustassa auki jopa kello yhteentoista, emme silti vierailleet kuin pikaisesti Vilassa. Kävimme kuitenkin katsomassa uuden Vares-elokuvan, juomassa limpparia Plevnassa ja herkuttelemassa New Yorkissa.
New York, New York. Mitä muuta mä voin tästä ravintola/baarista kertoa kuin että rakastan sitä? Jos puhutaan hyvästä tunnelmasta, niin tämä Hämeenkadulla sijaitseva ravintola on yksi parhaimmista. Hämeenkadulta laskeudutaan jyrkkiä liukuportaita maan uumeniin ja nautitaan hyvästä ruoasta, juomasta ja seurasta ihanan hämyisässä tunnelmassa. Ajantaju katoaa ja kellon kuvittelee olevan jo paljon ja ulkona pimeä.
Tällä kertaa löytyy kuitenkin jotain negatiivistakin. Henkilökunta vaikutti ainakin eilen hieman nyrpeältä. Enhän voi tietää mikä oli tarjoilijoiden oikea mielentila, mutta asiakkaille ruttuisen naaman (ja nyt tarkoitan sitä, kun naama on norsun v*tullaan) näyttäminen on vähän tyhmää. Laskua saimme odotella vaikka kuinka ja kauan. Jouduimme lopulta sitä itse pyytämään, vaikka iltapäivän pahin ruuhka oli juuri väljehtynyt eikä uusi ollut vielä alkanut, oli siis melko hiljaista. Osa tarjoilijoista vain seisoskeli tiskin takana, vaikka tasan varmasti näkivät, että meillä oli lompakot jo kourassa. Jätin pöytään palautelapun koskien juurikin tätä, toivottavasti menee viesti perille.
Ruoastakin on eräs ikävä sananen sanottavana. Olen ollut aikaisemmin sitä mieltä, että ravintolan hinta-laatu-suhde on kohdillaan. Jos haluaa maksaa 500g:n pihvistä 30e, niin siitä vaan. Kuvittelisin ainakin, että sitä saa mitä tilaa. Itse tilasin salamipastan, maksoi n. 14 euroa. Ruoka oli hyvää, mutta jo muutaman haarukallisen jälkeen alkoi tökkiä. Salami oli niin suolaista, että melkein äklötti. Lautanen kuitenkin tyhjeni, olinhan mä siitä maksanut. Ja jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin: yleensä ravintolassa ruokailun jälkeen sitä tuppaa olemaan ähkyjen ähky. Nyt ruoka tuntui täyttävän mahan koloa juuri sopivasti, niin, että oli mahdollista tilata jopa jälkiruokaa. Reilun kuuden euron minttusuklaapirtelö olikin sitten se ähkyn synnyttäjä, vaikka herkullista olikin.
New York on silti mahtava ruokailupaikka. Parasta siinä on ehkä se, että sun ei tarvitse välttämättä edes ruokailla siellä. Sä voit vaikka mennä sinne kahville, tai kaljalle kavereiden kanssa. Ihan mitä vain haluatkaan. Ravintola maan alla, ilman ikkunoita, voi kuulostaa toki ahdistavallekin, mutta New Yorkissa tämäkin ongelma on saatu kuriin väriä vaihtavalla, isolla baari"kaapilla" ja yllättävän avaralla tilalla, jossa pöydät eivät ole vieri vieressä. Ravintolaa voi suositella myös ainakin s-bonareiden kerääjälle.
Suolainen ruoka ja nyrpeät tarjoilijat... 4/5 tähteä.
(EDIT: Unohdin vielä mainita yhden jutun noista tarjoilijoista. Tarjoilijat tuntuivat hieman elävän jossain omissa maailmoissaan. Naapuripöydän pariskunnalle kävi nimittäin niin, että tarjoilija toi heille pelkän juomalasin, joka oli täynnä pelkkiä jäitä. Asiakkaan huomautettua asiasta tarjoilija huomasi vasta sitten, että itse juoma oli unohtunut.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!