Tasapuolisuuden nimissä täytynee kaivaa esiin myös ne vähiten kivat hotellit ja hostellit, joihin on tullut eksyttyä reissuilla. Ennen kuin siirrymme itse asiaan, huomauttaisin kuitenkin, että alla mainitut majapaikat ovat ajaneet kyllä asiansa enkä minä näitä paikkoja viimeisinä vaihtoehtoina matkoillani pitäisi. Itselle kun ei ole niin justiinsa; kunhan on katto pään päällä. Listalle ovat valikoituneet lähinnä sellaiset hotellit, joissa jokin asia on häirinnyt normaalia enemmän, vaikka muuten olisivatkin olleet vallan mainioita yösijoja.
(Käsittämätöntä, että kaiken tän muutto- ja pakkaushässäkän keskellä aina löytyy aikaa kirjoittamiselle :P)
Muuten ihan jees: hyvä sijainti lähellä Anchoragen downtownia ja edullinen länsimaalaisessa mittakaavassa, $60/yö. Ilmaisen wi-fin toiminnassakaan ei ollut moittimista.
Mutta... huone oli karu ja kolkko, lähes samaa luokkaa kuin mitä olimme nähneet Nepalissa. Ei kutsunut luokseen sitten yhtään. Sängyssä oli jokseenkin epämääräiset lakanat. Meillä olikin tuuria matkassa, kun olimme varustautuneet omilla makuupusseilla (vaikka ko. hostelli olikin Alaskan reissulla autossa yöpymistä lukuunottamatta ainut kerta, kun niihin jouduimme turvautumaan). Huoneen seinät olivat paperia ja ilmeisesti hostellin muilla vierailla oli jonkinlainen pakonomainen tarve kolistella ja metelöidä pitkin öitä (tästä voi lukea yksityiskohtaisempaa settiä täältä). Öisin tunsi itsensä voittajaksi myös silloin, kun heräsi siihen, että joku asioi seinän takana olevassa wc:ssä.
Tässä paikassa kyllä yöpyi kolme yötä, joo... mutta verrattuna Anchoragen midtownissa sijaitsevaan Arctic Adventure Hostelliin, jossa yövyimme reissun lopulla kaksi yötä, Backpackers Inn oli aivan naurettavan paska paikka.
(Käsittämätöntä, että kaiken tän muutto- ja pakkaushässäkän keskellä aina löytyy aikaa kirjoittamiselle :P)
1. Alaska Backpackers Inn, Anchorage, Alaska, Yhdysvallat
Muuten ihan jees: hyvä sijainti lähellä Anchoragen downtownia ja edullinen länsimaalaisessa mittakaavassa, $60/yö. Ilmaisen wi-fin toiminnassakaan ei ollut moittimista.
Mutta... huone oli karu ja kolkko, lähes samaa luokkaa kuin mitä olimme nähneet Nepalissa. Ei kutsunut luokseen sitten yhtään. Sängyssä oli jokseenkin epämääräiset lakanat. Meillä olikin tuuria matkassa, kun olimme varustautuneet omilla makuupusseilla (vaikka ko. hostelli olikin Alaskan reissulla autossa yöpymistä lukuunottamatta ainut kerta, kun niihin jouduimme turvautumaan). Huoneen seinät olivat paperia ja ilmeisesti hostellin muilla vierailla oli jonkinlainen pakonomainen tarve kolistella ja metelöidä pitkin öitä (tästä voi lukea yksityiskohtaisempaa settiä täältä). Öisin tunsi itsensä voittajaksi myös silloin, kun heräsi siihen, että joku asioi seinän takana olevassa wc:ssä.
Tässä paikassa kyllä yöpyi kolme yötä, joo... mutta verrattuna Anchoragen midtownissa sijaitsevaan Arctic Adventure Hostelliin, jossa yövyimme reissun lopulla kaksi yötä, Backpackers Inn oli aivan naurettavan paska paikka.
 |
| Backpacker's Innin respa sijaitsi eri rakennuksessa kuin itse huoneet. |
 |
| Sivukujalla oli maalauksia. |
2. B&T Rooms, Rooma, Italia
Rooman päärautatieaseman kulmilla sijaitseva B&T Rooms oli vallan mielenkiintoinen kokemus. Sinänsä tässäkään ei ollut toisaalta valittamista... mutta jotenkin jäi iljettävä maku suuhun. Ensinnäkin sen löytämiseen meni useita turhaan heitettyjä minuutteja ja lopulta jouduimmekin kysymään neuvoa jostain huudeilla olevasta elektroniikkaliikkeestä.
Hotellihuoneita varatessamme meillä on kaksi tärkeää kriteeriä: toimiva wi-fi ja huoneen hintaan sisältyvä aamupala. Näillä kahdella hotellista kuin hotellista saa luksuksen. No, B&T Rooms lupasi toimivan netin ja hintaan sisältyvän aamupalan. Wi-fi toimi ehkä maailman huonoiten. Mulla oli melkoisia ongelmia päivittää blogia ja ladata kuvia, kun parin minuutin jälkeen netti pätkäs. Tai ei se aina pätkäissyt, toisinaan kuvan tai minkä tahansa nettisivun lataaminen kesti USEITA MINUUTTEJA ja eihän siitä sitten seurannut mitään muuta kuin armotonta kiroamista ja otsasuonen pullistumista. Aamupala oli naurettavin koskaan: korissa huoneen pöydällä oli jokaiselle yksi kroisantti, VALMIIKSI PAAHDETTU paahtoleipä (WTF??) ja minirasiat jonkinsortin marmeladia, jota oli tarkoitus levittää ilmeisesti sen VALMIIKSI PAAHDETUN paahtoleivän päälle. Kyllä ei nälkä aamulla lähtenyt.
Muuten B&T Roomsin nurkat olivat ihan siistit ja sängyssäkin uskalsi nukkua niihin pedatuissa lakanoissa.
 |
| Ancient Rome |
3. Peace Eye Guest House, Pokhara, Nepal
Tässä majatalossa yöunet olivat koetuksella sen lisäksi, että huoneen poikki oli vedetty LETKU kylpyhuoneeseen ja sieltä ikkunan kautta ulos sivukujalle. Ikinä ei selvinnyt, mikä tuon letkun tarkoitus oli, mutta siinä se oli. Sen sijaan hotellin takapihalla asui lehmä, joka joka ikisenä aamuna alkoi jutella lämminhenkiseen, mutta kovaääniseen sävyyn niitä näitä. Oli hauskaa herätä puoli kuudelta aamulla siihen, kun ikkunan takaa kuului laiska "Moooo! Moooo! Moooo!". Voi helvetti sentään :D
Peace Eye Guest House on kuitenkin oman matkailuhistoriani edullisin yösija ja tuosta lehmästä huolimatta (jos on enää edes elävien kirjoissa) voisin suunnata sinne yöpymään uudestaankin ihan vain rahoja säästääkseni. Yö maksoi 3 euroa per naama. Maksoimme siis kolmesta yöstä yhteensä 18 euroa. Pyykkipalvelusta pulitimme myös jonkun aivan naurettavan onnettoman summan. Aamupala ei kuulunut hintaan.
 |
| Phewa Lake, Pokhara |
4. Alaskan Hotel, Juneau, Alaska, Yhdysvallat
Alaskan Hotel oli aivan mieletön hotelli. Muistanpa kehaisseeni joskus täällä blogissa, miten se oli ennen Skagway Innia söpöläisin hotelli, jossa olen koskaan yötäni viettänyt. Juu, kyseinen hotellihan on Juneaun vanhin ja kun sen aulassa tai yläkerran käytävällä katselee ympärilleen, näkee historiaa huokuvaa sisustusta ja äkkiseltään ehkä nurkan taakse vilahtavan kummituksen... puitteiden siis kuvittelisi olevan kunnossa.
Bongasimme Alaskan Hotelin Lonely Planetista. Oppaassa kehoitettiin olemaan yöpymättä Franklin Streetin puoleisissa huoneissa, sillä Juneaun pääkatuna kuppiloineen ja turistikrääsäkauppoineen Franklin Street on vilkas ja tästä syystä hyvin äänekäs katu ja se voi häiritä nukkumista. Ensimmäisenä yönä majoituimme takapihan puolella eikä tuossa yössä saati huoneen hintaan kuuluvassa wi-fissä ollut mitään ongelmaa. Kun muutaman päivän päästä palasimme Skagwaysta ja valitsimme uudelleen Alaskan Hotelin tukikohdaksemme, päädyimme juuri Franklin Streetin puoleiseen huoneeseen.
Hmm, siinä ei natsannut sitten enää mikään. Melu kadulla oli aivan järjetön. Etenkin iltaa ja yötä kohden mekkala vain voimistui ja kaiken kruunuksi alakerran baarissa alkoi soittaa livebändi silloin, kun me olimme menossa jo nukkumaan. Ei kai siinä, korvatulppia vaan kehiin, niin sai jonkun verran nukuttua. Tätä ennen olimme tietysti ehtineet jo kirota naapurihuoneen "kuuron" aivan maan rakoon, sillä tv pauhasi niin kovaa ohuen seinän takana, että pystyi melkein kuulemaan, mitä ruudussa tapahtui.
Mutta mitä kiroamista ja sadattelua olikaan aiheuttanut ilmainen nettiyhteys kokonaisen aamupäivän, kun odottelimme huoneessa sateen taukoamista! Hotellin wi-fi ei osannut ollenkaan päättää oliko se käytössä vai ei, eikä kymmenen muutakaan alueen verkkoa. Siinä ne verkot pitivät sellaista casinoa keskenään, että oli aivan mahdotonta kuluttaa aikaa bittiavaruudessa. Kyllä jos jokin asia osaa ottaa oikein kunnolla aivoon, niin toimimaton netti. Siinä kohtaa olisi parempi, ettei olisi nettiä ollenkaan!
5. Juba Hotel, Dar es Salaam, Tansania
Juba Hotelista jäi ahdistavat fiilikset. Ensinnäkin hotellia tuntui pyörittävän pari musliminaista kaavuissaan ja heti sisäänkirjoituksen yhteydessä lueskelin respan pöydältä kylttiä, jossa ehdottomasti kiellettiin naisten ja miesten nukkuminen samassa huoneessa, jos kyseessä ei ollut avioliitto. Me olimme tuolloin ukkelin kanssa kihloissa ja meillä oli sormukset sormessa, joten kun kukaan ei koskaan meidän välistä suhdetta alkanut epäilemään, me nukkua posotimme tyytyväisesti samassa huoneessa ja apua! Vielä samassa sängyssäkin! Ehkä sormukset olivat harhauttaneet respa-akat...
En oikein tiedä, johtuiko pahat fiilikset hotellista siitä, että mulla puski pintaan aivan jäätävä kulttuurishokki vai siitä, ettei me ensimmäisenä yönä löydetty huoneen ilmastointilaitetta (kyllä taas kerran vihastutti, kun ulkona ei lämpötila laskenut yölläkään alle +25 asteen ja ilmastointilaite oli niinkin järjettömässä piilossa kuin VERHON TAKANA...). Joka tapauksessa teki mieleni antaa palautetta respan akoille, että jos hotellihuoneessa on oven päällä ikkuna käytävälle, jossa palaa valo 24/7, niin olisi ystävällistä hommata ikkunaan edes jonkinlainen verho. Minä kun en nuku, jos huone on täynnä valoa, etenkin jonkin haljun keltaisen kattolampun valoa. Siinä meni puoli yötä asetellessa vilttiä ikkunan eteen jeesusteippiä apuna käyttäen. Ei toiminut ei. Kun viltti sadannen kerran valahti lattialle tai alkoi repsottaa jostain kulmasta, oli jo itku silmässä.
Pääsääntöisestihän nuo oli nyt aivan meidän itsemme aiheuttamia ongelmia, mutta en minä tähän puljuun uudelleen menisi... ehkä äärimmäisessä hädässä ja olisin jälleen kerran onnellinen siitä, että on edes katto pään päällä. Juba Hotel sijaitsi aika kaukana Darin keskustasta ja muutenkin alue vaikutti vähän epäilyttävälle kulkea valkonaamaisena. Niin, ja naapurissa oli moskeija, josta kajahti kuuloaistia raastava rukouskutsu useita kertoja päivässä.
En oikein tiedä, johtuiko pahat fiilikset hotellista siitä, että mulla puski pintaan aivan jäätävä kulttuurishokki vai siitä, ettei me ensimmäisenä yönä löydetty huoneen ilmastointilaitetta (kyllä taas kerran vihastutti, kun ulkona ei lämpötila laskenut yölläkään alle +25 asteen ja ilmastointilaite oli niinkin järjettömässä piilossa kuin VERHON TAKANA...). Joka tapauksessa teki mieleni antaa palautetta respan akoille, että jos hotellihuoneessa on oven päällä ikkuna käytävälle, jossa palaa valo 24/7, niin olisi ystävällistä hommata ikkunaan edes jonkinlainen verho. Minä kun en nuku, jos huone on täynnä valoa, etenkin jonkin haljun keltaisen kattolampun valoa. Siinä meni puoli yötä asetellessa vilttiä ikkunan eteen jeesusteippiä apuna käyttäen. Ei toiminut ei. Kun viltti sadannen kerran valahti lattialle tai alkoi repsottaa jostain kulmasta, oli jo itku silmässä.
Pääsääntöisestihän nuo oli nyt aivan meidän itsemme aiheuttamia ongelmia, mutta en minä tähän puljuun uudelleen menisi... ehkä äärimmäisessä hädässä ja olisin jälleen kerran onnellinen siitä, että on edes katto pään päällä. Juba Hotel sijaitsi aika kaukana Darin keskustasta ja muutenkin alue vaikutti vähän epäilyttävälle kulkea valkonaamaisena. Niin, ja naapurissa oli moskeija, josta kajahti kuuloaistia raastava rukouskutsu useita kertoja päivässä.
Btw, löysin alla olevan kuvan bittiavaruudesta ja kyseessähän on Don Rosan sarjakuva Klondiken kuningas, joka löytyy kirjasta Roope Ankan elämä ja teot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!