3. marraskuuta 2015

Matka inspiraation lähteelle

Mitä jos matkustaminen olisi vielä mahtavampaa? 

En ole koskaan edes ajatellut, miten matkustamisen saisi tuntumaan - jos vain mahdollista - entistä enemmän siltä omalta the jutulta. Matkustaminen itsessään; kaikki uusi ja jännittävä, itsensä mukavuusalueelta ulos työntäminen, uuden oppiminen ja uusien näkökulmien ja ajatusten muovautuminen on jo niin upea tunne ja kokemus, että mitä ihmettä sitä voisi enää lisää siihen kaikkeen kaivatakaan?

Ajatus lähti itää - sanotaan - jo varhain kesällä. Mulla oli kamalan mitäänsaamaton kesä kirjoittamisen suhteen. Ideoita ja ajatuksia pulpahteli mieleen tuon tuosta ollessamme reilaamassa, mutta mitään ei koskaan oikein päätynyt paperille asti. Koin valtavia inspiraatioryöppyjä ja monesti jouduin kiroamaan, kun olin jättänyt inspisvihkoni kotiin. Kuka yhtään järkevä "kirjailija" tekee tuollaisen emämunauksen? En tiedä mitä ajattelin. Ilmeisesti en vissiin mitään.

Kaikista eniten mun mieleen kuitenkin porautui Bergamon vanha kaupunki, Citta' Alta.


Matkapäiväkirjasta... 
31.5.2015 Lillunlällyn-puisto, Bergamo, Citta' Alta, Italia 
"Kamalan inspiroiva paikka. Saan täältä ihan uskomattomia viboja, voisin oleskella täällä ja kirjoittaa loputtomasti. Mun kirjaan tulee ehkä kaupunki, joka on saanut inspiraationsa täältä."
Siitä se ajatus alunperin siis lähti. Minä en oikein tiedä, uskonko minnä sillä tavalla mihinkään kohtaloon, mutta uskon, että jotain ihmistä suurempaa johdatusta oli tiellämme, kun vaadin päästä katsomaan Bergamon vanhaa kaupunkia. Meillähän kävi se hassu äksidentti, että sen sijaan, että olisimme nousseet lentokentällä Bergamon keskustaan menevään bussiin, nousimmekin johonkin ihan muuhun bussiin ja löysimme itsemme Milanosta. Mun oli silti pakko seuraavana päivänä päästä takaisin Bergamoon. Mun oli pakko päästä näkemään Bergamon vanha kaupunki, joka niin läheisestä kansainvälisestä (mutta pienestä) lentokentästä huolimatta taitaa monelta matkaajalta mennä aivan sivu suun. 



Tässä syksyllä koin valtavaa tarvetta vetää reppu selkään ja lähteä käymään vähän ulkomaalla. Syksyn tullen koin myös uudenlaisen draivin kirjoittamisen suhteen. Tekstiä syntyi useita sivuja muutamissa päivissä. Sitten aloin miettiä, että miksi ihmeessä en yhdistä kahta näin intohimoa itsessäni herättävää asiaa. 




Kuin vahingossa eksyin etsimään itselleni sopivaa väliä lähteä muutamiksi päiviksi Italiaan. Ryanairiin petyin pahasti, sillä pulju aikoo vetää kaiken toimintansa Pirkkalan lentokentältä. Kirjoitin jopa addressin tätä vastaan. Viimeiset lentonsa Pirkkalasta tänä syksynä Ryanair tekee ilmeisesti ihan näinä päivinä. Itku silmässä katselin Bergamon lentoja, jotka olisivat olleet puolet halvempia kuin junalippu Helsinkiin. 

Tästä lannistumatta löysin kuitenkin semiedulliset lennot Lufthansalta Milanoon , josta ajaa tunnissa junalla Bergamoon, ja kivan oloisen B&B:n aivan keskeltä Bergamon Citta' Altaa, "kirjani" tapahtumien keskeisiltä huudeilta. Mukaani en tarvitse kuin läppärin, inspisvihon ja kameran. Vietän viisi yötä Bergamossa yksin hieman ennen joulua ja aion kirjoittaa ja imeä itseeni tuon talvisen vanhan kaupungin energiaa. Kutsunkin sitä hassutellakseni "työmatkaksi". 

Loppuun vielä aivan mieletön biisi, joka ehdottomasti kiilaa mun reissusoittolistalle. Tästä tulee hyvällä tavalla levottomaksi ^_^

Kygo - Here For You ft. Ella Henderson

5 kommenttia:

  1. Vautsi kun itekin uskaltais lähteä vaan johonkin! Varais vaan matkan ja lähtis, mutta nääh. Vaatii ensin viikkojen suunnittelut ja budjettivalmistelut ja kalenterin kyttäämiset ja... -.- Sit se loppupeleissä kaatuu siihen, että nääh, en mä siellä yksin pärjäis kuitenkaan. Ja sit taas masennutaan.

    Millä sitä pääsis itekseen matkaan? :D Tai mistä löytäis matkaan kaverin? Ei oo miestä eikä oo oikein kavereitakaan jotka reissais (tai sit ne reissaa miehen kanssa). Turhauttavaa! :D

    Mut hienoja kuvia, seuraan edelleen tätä sun blogias! Vastikään ihastelin noita Nepal-kuvia ja postauksia! Tuli hinku päästä sinne! Jouduin Everest-leffan ja miljoonan vuorikiipeilystä kertovan dokumentin jälkeen lisäämään Mt Everestin Base Campin mun bucket-listalle. Katotaan pääsiskö sinne koskaan! :D

    VastaaPoista
  2. Tietysti matkaa suunnitellessa täytyy mennä sen mukaan, miten on töitä tai koulua... vai täytyykö? Oon aina ollut sitä mieltä, että työnteko haittaa tätä oikeeta elämää aivan kamalasti, kun ei oikeastaan voi milloin tahansa vaan ottaa ja lähteä :P Toisaalta, ainahan voi kysyä virkavapaata tms. Itse varmaan anon virkavapaata, sitten jos kun lähdetään tuon ukon kanssa sinne isolle matkalle joskus. Jos bosse evää virkavapaan, niin olen täysin valmis sanomaan itseni irti koko puljusta. Siinä olisi sitten isi ja äite huuli pyöreänä ja kauhuissaan :D

    Luin aivan loistavan blogitekstin, jossa puhuttiin juuri siitä, miten (reissu-)tilaisuudet eivät vain putoa eteen, vaan ne täytyy itse tehdä :) Olen sitä mieltä, että jokainen pääsee reissuun, kunhan vain tekee itselleen sen mahdolliseksi. Jos ei ole rahaa, niin se on sitten vähän sellainen oma valinta. Tietysti se vaatii säästämistä ja suunnittelua, en sitä sano :)

    Jokainen pärjää reissussa, tttintti! Ihan jokainen! Se on juuri sitä mukavuusalueelta poistumista. Kun olet yksin reissussa, sun on PAKKO selvitä ja sitten se tulee vähän kuin itsekseen se selviytyminen, aivan sama, löytyykö yhteistä kieltä tai kulttuuria. Sitten tapaa mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä, joten ei välttämättä olekaan "yksin" :) Täytyy vaan tehdä se päätös, että minähän lähden. Jos yksin lähtee, kannattaa kuitenkin sitten aloittaa jostain "helposta" ja "turvallisesta" maasta, vaikka jostain Euroopasta.

    Itsehän en ole matkustanut yksin kuin ollessani sen viisi viikkoa Saksassa työharjoittelussa, joten ei mullakaan nyt mitään äärimmäistä kokemusta tuosta yksin menemisestä ole. Sielläkin oli se perhe, jonka luona asuin, tukiverkostona. Mua jännitti ihan kamalasti siitä huolimatta mennä sinne, mutta kappas, hienosti selvisin. Nimenomaan siksi, kun kukaan ei ollut tekemässä ja hoitamassa asioita mun puolesta. Se oli mahtava kokemus :) Ja Saksassakaan se englannnin kielen taito ei ole parhaimmasta päästä ja voi luoja, minkälainen säätö siitä syntyi, kun yritin saada linja-autoasemalta kuittia mun kuukausilipusta ja ne osas sanoa englanniks vain "hello" :D

    Reissukavereiden löytämisestä en osaa kyllä sanoa mitään... ehkä jostain reissufoorumeilta saattais löytyä sellasta luotettavaa porukkaa? Esim. joku Pallontallaajat tms?

    Mutta sanoisin, että yksikään matkalle lähtö tuskin koskaan kaduttaa ketään, lähti yksin tai porukassa, osasi tai ei, joten anna mennä vaan! :)

    VastaaPoista
  3. Hyviä pointteja! Itellä ei oo vakiduunia, joten periaatteessa ois vielä helpompi lähteä, mutta sitten taas uhkaa pudota pois työelämästä jos aina vaan reissun takia irtisanoo ittensä. Vihaan tätä hoitoalan määräaikaisuutta kun lomat nollautuu lyhyitten sopimusten takia. Nytkin jouduin olemaan kuukauden työttömänä kun sopimukset vaihtuu, lomat nollautui ja nyt vaihtuu kolmivuorotyökin arkiduuniin satunnaisilla extravuoroilla. Eli toisinsanoen, töitä on ma-pe 7-15, palkka on pienempi, viikonloput ja kaiken järjen mukaan pyhäpäivät vapaita MUTTA todellisuudessa mulle saatetaan lykätä joku ilta/yö sinne tänne. Eli koitappa tässä nyt sitten suunnitella jotain. Eli oot ihan oikeessa, työnteko haittaa oikeeta elämää enkä ainakaan ite yhtään allekirjota sitä ajattelutapaa, että täällä eleltäs vaan töiden tekemisen takia - päinvastoin, sellanen aussimainen downshift-meininki passais mulle paremmin kuin hyvin! :D

    Ehkä mun täytyy joskus vaan uskaltaa, jos työt antais periks! :D

    VastaaPoista
  4. Itsehän olen miettinyt, että minulle sopisi henkilökohtaisesti sellainen elämäntyyli, että tekisin keikkaduunia. Kun olisin rahoissani, lähtisin maailmalle ja kun rahat loppuis, tulisin taas heittään keikkaa hetkeks. En kyllä tiedä, mitä siihen kukakin sanois. Voi olla, ettei tuommonen kelpais työnantajille nykyisin tässä kovien arvojen maailmassa :/

    VastaaPoista
  5. No joo ei varmasti. Suomessa ei onneks hirveesti tentata, missä olit ja mikset ollut töissä X ja Y välisenä aikana, mutta kun taannoin koitin hakea töihin Lontooseen, hakemukseen piti selostaa, miksen ollut töissä työsopimusten välisenä aikana. En tiedä, arvostaako joku kansainvälinen lontoolainen sairaala matkustelua tai jotain muuta eikä työntekoa töitten välissä :D

    VastaaPoista

Sana vapaa!

Luetuimmat

Arkisto