Sohvasurffausta Madridisssa

Best case scenario, kun lähdet täysin arvalla valittuun eurooppalaiseen kaupunkikohteeseen, joka ei oikeastaan ole koskaan herättänyt suurta mielenkiintoa, saati että se kuuluisi sille kuuluisalle bucketlistalle? Luultavasti se, että kohde miellyttää sua niin paljon, että se nousee taistelemaan kärkisijoista sun eurooppalaisten suosikkikaupunkien listalla. Espanjan pääkaupunki Madrid miellytti mua siis suunnattomasti. Tutustuminen kaupunkiin jäi toki lyhyeksi, kun viiden päivän Espanjan minilomaan sisältyi myös päivämatkat Segoviaan ja Toledoon, mutta voi pojat, että siitä huolimatta Madrid tarjoili meille parastaan! Tämän kertaisessa blogipostauksessa pohdin Madridhehkutuksen lisäksi myös sitä, olisinko matkaseuroineni saanut tästä Madridin pikakelauksesta irti juuri mitään, jos emme olisi valinneet majoitukseksi sohvilla surffausta.

Miksi siis Madrid? Madridin WiZink Centerissa järjestettiin Ramin Djawadin Game of Thrones -konsertti, joka oli herran Euroopan kiertueen ensimmäinen (ja muuten ihan helkkarin hieno!). Matkaseuralaiseni kanssa valitsimme kaikista Euroopan konserttikaupungeista Madridin siksi, että halusimme molemmat matkustaa aivan uuteen maahan. Espanjassa kyseinen konsertti järjestettiin sekä Madridissa että Barcelonassa, ja näistä kahdesta päädyimme valitsemaan Madridin. Itseäni pääkaupunki kiinnosti enemmän kuin rannikon suosittu Barcelona, kenties eniten siksi, että pääkaupunkeja on kertynyt reissulistoilleni kovin vähän. Ja mistä voisi saada todenmukaisemman kuvan espanjalaisesta elämäntyylistä kuin kurkistamalla sen pääkaupunkiin?

Bajaraksen lentokentältä pääsee kaupunkiin monella eri tapaa; metrolla, junalla, bussilla ja tietysti myös taksilla. Me valitsimme siirtymiseen junan, koska isäntäpariskuntamme kertoi sen olevan kaikista edullisin vaihtoehto. Junat lähtevät lentokentältä terminaalista 4, joten jouduimme ensin vaihtamaan terminaalia saavuttuamme terminaaliin 1 (tai 2?). Terminaalien välillä suhaava bussi on ilmainen.

Madridin metrojärjestelmä on todella monipuolinen ja se tosiaan kuljettaa väkeä myös 12 kilometrin päässä sijaitsevalle lentokentälle. Lentokentältä ei kuitenkaan välttämättä kannata ostaa kaupungin metrokorttia, eikä kaupungista kannata suunnitella käyttävänsä viimeistä matkakortin matkaa siirtymiseen takaisin lentokentälle, koska se ei kata lentokentän ja kaupungin (vyöhykkeen A, keskusta ja ympäröivät kaupunginosat) välistä matkaa. Koska Madrid ei ole kovin pieni kaupunki, metrokortti osoittautuu siitä huolimatta käteväksi kaveriksi siirryttäessä kaupungin sisällä paikasta toiseen. 10 kerran kortti vyöhykkeellä A maksaa 12,20 ja tulee siis lopulta edullisemmaksi kuin 10 kertaa 1,50 euron kertalippu.

Meidän ensimmäinen sohva sijaitsi Chamartínissa kaupungin pohjoispuolella aivan talouskeskuksen vieressä. Ilman toimivaa juna- ja metrojärjestelmää sijainti olisi saattanut olla ehkä hieman syrjäinen Madridin keskustasta ja sen nähtävyyksistä, mutta kuten todettu: junalla, joka oli huomattavasti nopeampi kuin jokaisella asemalla pysähtyvä metro, näihin kohteisiin pääsi käsiksi vain muutamassa hassussa minuutissa. Joten sivukaupungiltakin voi etsiä majoitusta, mikäli ei halua maksaa itseään keskustan liepeillä kipeäksi parista hotelliyöstä sen takia, että kaikki vain sattuu olemaan lähempänä tai kävelymatkan päässä.

--
Metro maailmalla rakettitiedettä?
Muistan joskus kauan sitten, kun jopa Helsingin maailman yksinkertaisin metro kauhistutti mua muka-monimutkaisuudellaan (muistetaan nyt, että olen maalta kotoisin, ja Helsinki oli muutenkin maailman isoin kaupunki!). Silloin ajattelin, ettei musta olisi ikinä kulkemaan missään astettakaan suuremman kaupungin miljoona kertaa monimutkaisemmassa metrojärjestelmässä. Perille pääseminen tai edes oikeaan suuntaan meneminen tuntui täysin mahdottomalta asialta ja metroja käyttävät ihmiset suorastaan jumalallisia voimia omaavilta olennoilta. Nyt kun tuota reissaamista on takana jonkun verran ja sitä on joutunut ihmettelemään ja käyttämään erilaisia (ja samalla niin samanlaisia) metrosysteemejä esimerkiksi Milanossa ja Roomassa, ja jopa maailman laajinta metroverkostoa New Yorkissa, metroa suorastaan haluaa hyödyntää. Pääsääntöisesti kaikki metrojärjestelmät ovat niin hyvin opastettuja, ettei väärään suuntaan voi mennä vahingossakaan, jos omaa edes hitusen kartanlukutaitoa. Tietysti itse haluan aina varmistaa parikin kertaa, että onko suunta nyt todella oikea ja saatan jäädä epäröimään keskelle ruuhkaisinta metrotunnelia huuli pyöreänä, mutta se ei missään kohtaa poista metrojärjestelmän yksinkertaisuutta.
--

Tänä kesänä Madridin kadut olivat muuttuneet kahdeksankymmenen Velazquezin Meninas -lasikuitupatsaan valtakunnaksi 🔺

Sohvasurffaus ilmeni varsin hyödylliseksi majoitusvaihtoehdoksi sen lisäksi, ettei siitä tarvinut maksaa mitään. Tietysti tällaiset suomalaiset nyt kokivat huonoa omaatuntoa siitä, että sitä vain mennään jonkun nurkkiin kyhjöttämään ilman minkäänlaista korvausta, joten yritimme hieman paikkailla tätä ikävää tunnetta ostamalla isännillemme tuliaisiksi suomalaista Fazerin suklaata. Sohvasurffauksen idea on kuitenkin nimenomaan tarjota reissaajille ilmaista majoitusta ainoastaan hyvän tahdon eleenä (yleensä reissusielunsisarilta tai -veljiltä) ja tätä kautta tutustua uusiin ja erilaisiin ihmisiin ympäri maapallon. Sohvasurffaus ei siis välttämättä ole kovin ujon, vetäytyvän tai yksinoloa kaipaavan ihmisen ykkösvalinta, koska isäntä haluaa useimmiten tehdä yhdessä ruokaa ja hengailla, näyttää kaupunkia tai keksiä jotain muuta yhteistä tekemistä vieraansa kanssa. Itseä hieman ujohkona tyttönä tämä aluksi hirvitti, mutta nähtävästi oikean isännän (ja/tai emännän) seurassa sitä onnistuu helposti unohtamaan oman arkuutensa! Reissuun toi jännitystä myös se, että matkaseurani kanssa olin aikaisemmin tavannut vain internetin syövereissä ja vaihtanut ajatuksia Messengerin kautta. Kaikki reissussa koetut ihmiset siis olivat itselleni tuntemattomia etukäteen. Ei siis mennyt nyt äiten oppien tavoin: tuntemattomille ei saa jutella! 😄

Retiro Park on Madridin suurin puisto. Estanque grande del Retiro (karkea suomennos: Retiron suuri lampi) 🔺, sieltä voi vuokrata veneen ja lähteä soutelemaan. Me ei tällä kertaa koettu sitä tarpeelliseksi.

Palacia De Cristal Retiro Parkissa. 🔺

Paljon suihkulähteitä Retiro Parkissa! 🔺

Itse koin sohvasurffauksen hyödylliseksi myös oman kielitaidon kannalta. Jokainen pieni ja yksinkertaisinkin keskustelu vieraalla kielellä kehittää jokaisen kielitaitoa, vaikka sitä ei ehkä tajuaisikaan. Sohvasurffauskokemus oli kuitenkin jotain uutta ja erilaista. Tavallisesti englanninkieliset keskustelut tulevat ja muutamissa tunneissa ne jo menevät, mutta yöpyessä jonkun ulkomaalaisen sohvalla kolmekin yötä ajaa ihmisen väkisin lähes tauottamaan kommunikaatioon, jonka katkaisee oikeastaan vain yöunet. Se ei ehkä kuulosta kovin isolta jutulta, mutta mulle se oli henkilökohtaisesti kovinkin voimaannuttava kokemus, vaikka tiedän tasan tarkkaan osaavani englantia hyvin, tai ainakin siihen asti, kunnes aletaan keskustella ydinfysiikasta.

--
Keskustelutaitoni englanniksi?
Kävin kevättalvella Turun yliopiston Kieli- ja viestintäkeskuksen englannin lehtorin pakeilla vaihto-opintojani varten. Tapaamisen tarkoituksena oli kartoittaa kokonaisvaltaista englanninkielen osaamistani, sillä vaihtokohteessani Kanadassa* puhutaan natiivienglantia. Jutustelin lehtorin kanssa juuri siitä, että keskustelutaitoni englanniksi ovat toki vähintään sitä luokkaa kuin niiden odotetaankin olevan yliopisto-opiskelijalla, mutta kyse ei ole siitä huolimatta vielä aivan aukottomasta ja sujuvasta vuorovaikutuksesta. Lehtori lohdutti, että neljä kuukautta Kanadassa korjaisi asian paremmalle tolalle. Mulla ei ole mitään syytä epäillä lehtorin sanoja, sillä vain muutama päivä suhvasurffausta ja kommunikointia englanniksi, vaikkakaan ei natiivipuhujien kanssa, kasvatti kykyäni keskustella englanniksi todella paljon!

*Psst! Kanadan vaihdostani on jossain kohtaa tulossa ihan oma postauksensa!
--

Parasta sohvasurffauksessa oli kuitenkin se, että se oli kenties paras mahdollinen tapa tutustua kaupunkiin. Ensimmäinen sohvasurffausisäntäparimme vei meidät heti ensimmäisenä päivänä syvälle Madridin uumeniin ja tuon lähes työpäivän mittaisen sightseeingtourin aikana näimme paljon sellaista, mikä olisi saattanut jäädä näkemättä ilman paikallista opastusta, aivan kuten emme olisi tuskin koskaan eksyneet turistialueen ulkopuolelle pohjoiskaupunkilaiseen tapasbaariin kokemaan todellista espanjalaista tapaa viettää iltaa tapaksien, juomien  ja ystävien kanssa. Ilman opastusta ja paikallista nähtävyyksien tuntemusta, omatoimisesti tarkasteltuna Madrid olisi saattanut jäädä vain häilyvän verhon taakse piiloon.

Emmekä me taatusti olisi koskaan eksytty syömään siankorvia. Jep, espanjalaiset syövät siankorvia. Tietysti niitä oli pakko maistaa, ja kyllähän ne ihan hyviä olivatkin... suutuntuma tosin oli niin jähmeä ja rustoinen, että en nyt mitenkään suunnattomasti ihastunut. Itse asiassa, ei tulisi mieleenkään tilata niitä vapaaehtoisesti. Tämä kokeilukerta meni puhtaasti isäntäpariskuntamme Melissan ja Davidin piikkiin.

Luultavasti meiltä olisi jäänyt kokeilematta myös ihanan raikas Tinto de Verano, joka oli selkeästi espanjalaisten kesäjuomien ykkönen. Se sisältää puolet punaviiniä ja puolet jotain keltaista limsaa, tavallisesti Fantaa, ja se tarjoillaan tuopista. Juu, tuopista. Ihan järkyttävän hyvää! Se oli niin suosittu juoma ainakin Madridissa ja Segoviassa, että sitä sai jopa suoraan hanasta. Itse päätin, että aion juoda koko kesän Tinto de Veranoja, mutta toistaiseksi en ole tehnyt vielä yhtäkään... pitäisi löytää sopivan raikas ja kevyt punaviini, joka sopisi tähän.

Madrid oli kesäinen, vehreä ja värikäs. Oli oikeastaan aivan sama, mikä rakennus milloinkin oli kyseessä, kun arkkitehtuuri oli niin mielettömän upeaa joka puolella. Silmäniloa kaupungissa siis riittää yllinkyllin jo pelkästään arkkitehtuurin saralla, eikä siihen ainakaan muutamassa hassussa päivässä ehddi kyllästyä. Oman säväyksensä kaupunkiin tuo sen valtavat viheralueet, joihin voi paeta kaupungin kaduilla hohkaavaa kuumuutta. Koska kelit olivat kohdillaan; aurinko paistoi kuumasti joka päivä ja muutamana iltapäivänä hieman ukkosti ja sateli vettä hetken aikaa, museot ja muut sisätilakohteet jäi tällä kertaa koluamatta, jos nyt sitten Madridin päärautatieasemaa ei lasketa mukaan. Pääaula muistuttaa enemmänkin kasvitieteellistä puutarhaa kuin rautatieasemaa.

Plaza Mayor 🔺

Catedral de la Almudena 🔺

Kuninkaan linna ja puutarha 🔺 Länsi-Euroopan suurin linna, siis jopa suurempi kuin Versailles. Kuningas ei asu täällä, mutta kaikki hänen viralliset tilaisuutensa järjestetään täällä.

Meillä oli Madridissa käytössä hyvin minimaalinen budjetti. Etukäteen olin suunnitellut, että päiväkohtainen budjetti saa korkeintaan olla 40-50 euroa. Siinä oli helppo äärimmäisen helppo pysytellä, etenkin, kun yöpyminen oli täysin ilmaista. Miten pahasti voi mennä pieleen, jos oluen saa puolellatoista eurolla ja on täten halvempaa kuin esim. 0,33l limsa? Ja tämä kaikki siis keskustan alueella, jossa hintojen voisi odottaa olevan korkeammat.

Suurimmat summat meillä taisi upota junamatkoihin. Segovian junalipuista maksoimme hieman enemmän (n. 30 euroa), vaikka tarjolla olisi ollut edullisempiakin junia. Edullisemmat junat olisivat kuitenkin tehneet matkaa yli tunnin, kun kalliimpi luotijuna taittoi matkan alle puolessa tunnissa. Näihin Renfen pitkän matkan nopeisiin juniin olikin lähestulkoon lentokenttää muistuttavat turvatarkastukset. Meidän kohdalle ei osunut mitään valtavia ihmisryntäyksiä, mutta voisi kuvitella näissä matkatavaroiden läpivalaisuruuhkissa joskus menevän tuhottomasti aikaa. Kannattaa siis saapua rautatieasemalle ajoissa haistelemaan tilannetta ja matkustajien määrää. Läpivalaisun jälkeen pääsee erilliseen odotustilaan odottamaan lisää, että pääsy laiturille myönnetään. Junalaiturilla on siis kaikenmoinen ylimääräinen hengailu supistettu minimiin.

Temple of Debod 🔺 Egyptiläinen temppeli Parque del Oestessa kuninkaan linnan pohjoispuolella. Puistosta on kaunis näköala alas Madridiin, ja kuulemma ehdoton paikka vierailla auringonlaskun aikaan!

Madridissa oli runsaasti esillä Espanjan lippuja. Tavallisesti ne tuntuivat roikkuvat yksityisasuntojen ikkunoista tai parvekkeilta, ja tästä kiinnostuneena kyselinkin isänniltämme espanjalaisten isänmaallisuudesta. Selvisi, etteivät espanjalaiset tavallisesti liehuta lippuja sillä tavalla. Lippujen esille nostaminen oli sillä hetkellä vain ja ainoastaan "vastalause" Katalonian itsenäisyyspysrkimyksiä kohtaan.

Suosittelen Madridia oikein mielelläni ihan kaikille, jotka ovat siitä kiinnostuneita, ja niillekin, jotka eivät ole tuhlanneet tälle eurooppalaiselle pääkaupungille vielä yhtäkään ajatusta. Itse koin niin positiivisen ja iloisen yllätyksen tässä täysin arvalla heitetyssä kohteessa, että pakostikin sitä muistuttaa itseään matkustamisen arvaamattomasta ihanuudesta!

Espanjan reissusta tulossa vielä juttua Segovian ja Toledon keskiaikaiskaupungeista, joihin on maailman helpoin tehdä päiväretki Madridista.