Hierkonpolku: luontopolulla marraskuussa

Vaikka syksyisin kestää aina ikuisuuden ennen kuin Raumanmeri jäätyy, ja mikä on luonnollisesti suoraan verrannollinen siihen, milloin kaupunki saa pysyvän lumipeitteen, tällainen talvihullukaan ei voi olla myöntämättä, että meri on Raumalla asumisessa se juttu. Sanotaan, että jokaisella raumalaisella on vene. Työkaveri pohti, että keväisin raumalaisille pitäisi suoda yksi palkallinen vapaapäivä töistä, jotta kaikki saisivat ajoissa veneensä vesille. Meillä ei ole vielä venettä ukkelin kanssa, mutta täällä eteläisellä länsirannikolla on lukuisia muitakin keinoja nauttia merestä. Yksi niistä on Hierkonpolku Pyhärannassa.

Vasta kesäkuuksi vaihtuneesta vuodenajasta huolimatta palaan hetkeksi viime marraskuuhun. Tiedän, etteivät marraskuun sateiset, koleat ja valkenematta jäävät raskaat päivät välttämättä ole muiston arvoisia näin alkavan kesän korvalla. Yksi päivä viime marraskuussa voi kuitenkin helposti vetää vertoja niille aurinkoisille ja lämpimille kesäpäiville, joista me pohjoisen väki ollaan saatu nauttia tässä viime aikoina. Viime marraskuussa oli nimittäin myös yksi aurinkoinen päivä. Hurautimme autolla parinkymmenen minuutin ajomatkan päähän Pyhärantaan, Reilan kylään, reput täynnä grillimakkaraa ja kuumaa kaakaota ja mieli äärimmäisen virittyneenä sinä harvinaisen kirpsakkana marraspäivänä.

Reidun saunalta lähtiessä polku kulkee jonkin aikaa metsässä ennen kuin se kaartaa meren äärelle. Oman maun mukaan voi jättää auton joko Reidun saunalle, Säikään tai Kyhkärännokalle. Niin tai näin, kauniita maisemia riittää samottavaksi puolikkaan päivän ajaksi.

Uskon, että jokainen vuodenaika tarjoaa omat juttunsa tällä polulla, eikä tuo myöhäissyksyn päivä taatusti jäänyt kesän tai talven jalkoihin. Sää oli kuulas, kirkas ja tietysti myös tuulinen, sillä eihän täällä rannikolla voi koskaan siltä välttyäkään. Opasteiden mukaan polku on kolme kilometriä suuntaansa Reidun saunalta Kyhkärännokkaan, mutta edestakainen patikointimme ei todellakaan tuntunut miltään kuudelta kilometriltä. Reitti on helppokulkuinen; selkeästi merkityllä polulla mahtuu ulkoilemaan vaikka lastenrattaiden kanssa. Matkan varrella on vastikään rakennettu laavu, puucee ja Kyhkärännokalla on vielä yksi nuotiopaikka, jossa mekin ennen paluumatkaa paistettiin oikein kunnon nuotiomakkarat!

Kyhkärännokalta löytyi luonnon oma istuin. Mikäs siinä, syksyn matalalla lipuvaa aurinkoa katsellessa ja kuumaa kaakaota hörppiessä. Lähes itsekseen saimme olla; vain muutamia retkeilijöitä tuli vastaan. Hekin kai olivat ymmärtäneet hyödyntää sen ainokaisen kauniin marraskuun päivän ulkoilemalla. 

Vaikka olenkin Keski-Suomesta kotoisin ja olen aina ollut enemmän järvi- kuin meri-ihminen, niin pakko kyllä sanoa taas kerran, että meressä on sitä jotain. Se tuoksu, loputtomuus, mahdottomuus ja miksei myös mahdollisuus. Marraskuussakaan ei maisema ole hullumpi, vaikka vesi edessä kolean  ja kutsumattoman näköisenä vellookin. Miksei sitä kesäaikaan - tai kuka milloinkin uskaltaa- voisi vaikkapa pulahtaa kesken patikoinnin mereen virkistäytymään?

Reidun saunalle palatessa aurinko alkoi jo tosissaan hiipua taivaanrannan taakse. Meillä meni makkaranpaistoineen, muine pysähdyksineen ja ihmettelyineen sekä minun kamerakikkailuineni aikaa rapia pari tuntia edestakaiseen patikointiin.

Rannikolla ei siis välttämättä tarvitse venettä voidakseen tuudittautua suolan tuoksuiseen meritunnelmaan. Rauman merta voi ihailla rannaltakin ja Hierkonpolulla se onnistuu oikein mainiosti. Toki, tuntematta vielä kovin hyvin muita seudun merenrantaluontopolkuja uskallan väittää, ettei se lainkaan ole ainut. Ehkä tänä kesänä ehdin tutustua Rauman luontokohteisiin paremmin.

Virkistäytyneinä ja merimaisemaan ihastuneena palasimme takaisin Raumalle. Auton radiossa soi rokki-Kirka. Seuraavana päivänä sää oli jälleen märkä ja väritön.