Oli lauantainen alkuilta, ei ketään missään; vain kuivat, viime syksyltä unohtuneet lehdet kahisivat asfalttia vasten, kun voimakas tuuli tempaisi ne mukaansa maasta. Kävelin kylän poikki virtaavan Red Deer Riverin vartta ja kuuntelin hiljaisuutta ja ihastelin eroosion vaikutuksesta paljastuneita, miljoonia vuosia vanhoja maaperäkerroksia ympärilläni. Nälkä kurni mahassa pitkän päivän jälkeen. Suurin osa ravintoloista, ne muutamat, jotka edes huomasin, vaikuttivat pimeiltä ja elottomilta. Kadunvarsipenkin selkänojalla seisova, minua herkeämättä tuijottava velociraptor näytti yhtä nälkäiseltä kuin itse olin. Kävelin tyynesti sen ohitse. Hieman leppoisammin minua seurasi kulman takana seisova brachiosaurus. Sen oranssi selkä ja komeasti kaareutuva, pitkä kaula kiilsivät Kanadan badlandseja hivelevässä alkuillan auringossa. Postapokalyptisin fiilis ikinä?
Olin Drumhellerissa. Siis missä? Niin, Drumhellerissa. Maailman dinosauruspääkaupungissa. Oli ihan ok, että kadunvarsipenkillä möllötti Jurassic Parkistakin tuttu, vaarallinen lihansyöjälisko. Mutta ei hätää. Sen sisuksissa ei myörinyt loputon ihmislihan nälkä, sillä se oli muovia. Siihen maailmanloppua enteilevään, autioon pikkukaupunkiin olisi sukupuutosta herännyt raptori tietysti sopinut kuin nenä päähän. Tai vähintäänkin tuon noin 70 miljoonaa vuotta vanhan otuksen olisi voinut nähdä pinkomassa kuuttakymppiä badlandsien tyhjillä aroilla, toki hieman pienempänä kuin Jurassic Park meille opetti; velociraptorit olivat aika pieniä sauriita, suurimmillaan noin 15-kiloisia.
Pienessä Drumhellerissa yksi velociraptor ei kuitenkaan ole ainut laatuaan. Drumhellerissa dinosauruksia on kaikkialla, niin niitä värikkäitä muovijäljitelmiä kuin ihan ihkaoikeitakin, ja siksi minäkin olin siellä. Jos ei tiedä dinosauruksista mitään, pari päivää Drumhellerissa auttaa kummasti. Dinosauruksia voi nähdä ravintolassa tai jopa paikallisen alkon mainoksessa.
Miksi Drumheller on sitten maailman dinosauruspääkaupunki? Se on yksi maailman fossiilirikkaimmista alueista ja kylän lähistöltä, ja Albertasta ylipäänsä, on löydetty tuhansia ja tuhansia fossiileja, kiitos sen helposti erodoituvan maaperän. Jopa tavantallaaja saattaa bongata muinaisen luun, niin paljon niitä siellä on!
Miksi Drumheller on sitten maailman dinosauruspääkaupunki? Se on yksi maailman fossiilirikkaimmista alueista ja kylän lähistöltä, ja Albertasta ylipäänsä, on löydetty tuhansia ja tuhansia fossiileja, kiitos sen helposti erodoituvan maaperän. Jopa tavantallaaja saattaa bongata muinaisen luun, niin paljon niitä siellä on!
Drumheller on todella piskuinen kylä eteläisessä Albertassa keskellä eriskummallisia badlandseja, eli voimakkaasti erodoituneita kanjoneita, joiden seinämillä voi nähdä kymmeniä miljoonia vuosia vanhoja maaperäkerrostumia - ja onnekas osaa ehkä bongata sieltä myös muinaista elämää fossiilien muodossa. Mennääkseen tähän dinosauruspääkaupunkiin, pitää nähdä hieman vaivaa: julkista liikennettä ei ole. Lähin suuri kaupunki rapian sadan kilometrin päässä, Calgary, lienee paikka, josta retki on järkevintä aloittaa. Sieltä voi vuokrata auton ja karauttaa paikan päälle hetkessä. Omasta Kanadan tukikohdastani Saskatoonista oli Drumhelleriin matkaa rapia 500 kilometriä. Mun oli siis pakko vuokrata auto. Vuokrasin Budget Carilta näppärän Chevyn neljäksi päiväksi 262 dollarilla (170 euroa) ja lähdin elämäni eeppisimmälle, ja samalla myös unettavimmalle, ajomatkalle. Ajomatka oli paikoin niin, noh, tiytyllä tapaa tylsä, että kaasujalka alkoi painaa vähän liiaksi. Tyhjällä maantiellä ilman mutkia tai suuria mäkiä sitä saattoi yhtäkkiä huomata ajavansa ihan järkyttävää vauhtia, vaikka koko ajan oli vaarana mm. ne pellon väriset peurat ylittämässä tietä.
Joku saattaa ihmetellä, miksi en tehnyt retkeä Drumhelleriin ollessani Calgaryssa. No siksi, että olin Calgaryssa keskellä talvea ja vuokraemäntäni Mari-Lou vannotti, etten saisi mennä Drumhelleriin ennen kuin lumet ovat sulaneet. Ei sillä, että ajomatka talvella olisi jotenkin erityisen vaarallinen, vaan siksi, etten saisi preeriasta ja badlandseista ("autiomaasta", "hedelmättömästä maasta") oikeaa fiilistä, jos maassa olisi lunta. Ja jälkeenpäin ajateltuna Mari-Loulla oli pointtinsa; näillä seuduilla on taatusti paljon siistimpää liikkua lumettomaan aikaan.
Piipahdus sivuraiteelle...
Poltto-aineen hinta oli suomalaisen silmin naurettavan alhainen, joten vuokra-autoa ei sen takia kannata jättää valitsematta. Litra tavallista bensaa maksoi provinssista hieman riippuen noin 1,2 dollaria eli noin 0,80 euroa. Alhainen hinta on tietysti ymmärrettävä, onhan Kanadalla omia öljyvarantoja käytössään, mikä maan valtavuudesta huolimatta vähentää tuontiin liittyviä kuluja.
Polttoaineen hinta oli kuitenkin provinssi- ja territoriokohtaista. Satuinkin Kanadaan oikein mielenkiintoiseen ajankohtaan näin ympäristö- ja ilmastoasioiden näkökulmasta, sillä osa provinsseista oli jo ottanut lähiaikoina käyttöön Suomessakin pöydällä käyneen hiiliveron. Polttoaineen hinta esimerkiksi Brittiläisessä Kolumbiassa oli noussut juurikin hiiliveron vuoksi. Tarkastelimme yliopistolla kuitenkin tyytyväisyysbarometrejä koskien juuri hiiliveroa esimerkiksi siellä BC:ssa ja oli ihanan hämmentävää huomata, miten enemmistö ihmisistä, jotka asuvat provinssissa, jossa niiden välimatkojen taittamiseen auto on välttämättömyys, olivat itseasiassa erittäin tyytyväisiä hiiliveroon. Verorahoilla oli mm. saatu kustannettua uusiutuvia energianlähteitä syrjäisimpiin kyliin ja kaupunkeihin. Samansuuntaisia mielipiteitä kaikui Albertasta.
Saskatchewanissa, jossa välimatkat myös ovat tuhottuman pitkiä kaupunkien välillä, ja joiden välillä on olemassa olematon julkinen liikenne, hiilivero oli astumassa areenalle juuri ennen lähtöäni, tosin hieman synkemmissä fiiliksissä kuin naapuriprovinsseissa. Toki ihmisten näreyttä hiiliveroa kohtaan loi varmasti sekin, että suurin osa provinssin tuloista koostuu maataloudesta, joka vaatii osakseen paljon esimerkiksi maataloustyökoneita. Mutta näin suomalaisesta näkökulmasta se muutaman sentin hinnannousu polttoaineessa oli kuin se kuuluisa hyttysen kakka universumissa.
Suomi ei siis ole yksin näissä ilmastotalkoissa mukana eikä yksin yritä pelastaa ketään tai mitään, toisin kuin jotkut joillain foorumeilla kovasti luulevat. Ainakin Kanadassa tehdään jotain, ja voi pojat, miten sitä ottaa aivoon, että sattuu sijoittumaan maantieteellisesti sen suuren ja pahan naapuriin! Tämä ainakin oli yleisin vastaantuleva mielipide, jonka bongasin.
Mari-Lou loi mulle vähän kummastuneen katseen, kun kerroin viettäväni Drumhellerissa pitkän viikonlopun. Jälkeenpäin Mari-Lou kertoi mulle nauraen, että oli ihmetellyt suuresti, miten saisin aikani kulumaan niin pienessä kylässä niin pitkän aikaa, siis perjantai-illasta maanantaiaamuun. Jo tämä kertoo mielestäni hyvin sen, että kyseessä on täysin olematon paikka ja ilman maailman kuuluisinta paleontologian museota ja vuosittain lumien sulavesien paljastamia dinosaurusten fossiileja kukaan ei todellakaan tietäisi, mikä ja missä sellainen Drumheller oikein on.
Itse kylässä ei mitään olekaan. Paitsi niitä dinoja, joka puolella vaan dinoja. Lasten kanssa voi seikkailla läpi keskustaan kyhätyn dinosaurusreitin ja bongailla värikkäitä muovidinosauruksia, kuten sen brachiosauruksen, jonka jo aiemmin mainitsinkin. Dinosauruksia kipittelee rakennusten katoilla, paikallisen alkon suuressa ikkunajulisteessa dinosaurus mainostaa vodkaa, fossiileja löytyy ravintolan aulasta ja turistipisteellä on mahdollista kiivetä maailman suurimman dinosauruksen suuhun ihastelemaan ympäröivää, karua maisemaa. Jonkun omakotitalon pihassa voi nähdä ulkovaloista kyhätyn pitkäkaulaisen, kun oikein tarkkaan katsoo. Muutama ravintola löytyy ja joitain motelleja, joissa yöpyä. Itse nukuin yöni Red Deer-joen rannassa Travellodge by Wyndhamissa, joka palveli mua kolme yötä oikein mallikkaasti ilmaisine wifeineen ja aamupaloineen. Ahtaassa aamupalatilassa sai kenen tahansa kanssa aikaan small talkia, tietysti dinosauruksiin ja fossiileihin liittyen.
Eriskummallisia luonnonmuodostelmia, viimeisen jääkauden sulavesien myötä syntyneitä kanjoneita on joka paikassa, mutta saattavat helposti yllättää varautumattomattoman roadtrippailijan. Itse ajelin ihan rauhakseltaan maisemareitiksi kutsua tietä kohti kylää ja ympärillä levittäytyi kevyesti kumpuilevia, vielä keväisen ruskeita peltoja ja niittyjä, kunnes yhtäkkiä huomasin oikealla puolella tyhjyyteen humpsahtavan rotkon. Jopa säikähdin hieman, että mihin se maa nyt oikein katosi; saattoi rattikin hieman heilahtaa uhkaavasti ja tien reuna tulla pelottavan lähelle hetkeksi, ennen kuin tajusin tien viettävän alaspäin ja miten kanjonin pohjalle päästyä olin yhtäkkiä kymmeniä miljoonia vuosia vanhojen maaperäkerrostumien keskellä. Olin niin innoissani, että tieltä suistuminen olisi voinut tapahtua hetkellä millä hyvänsä. Kun sitten luulin jo selvinneeni pirskahtelevasta alkuihastuksestani ja käännyin kylän keskustaan johtavalle tielle, jostain alastomien puiden ja virtaavan joen takaa mun silmiini osui se maailman suurin, olemattoman kylän siluettia hallitseva vihreä, muovinen tyrannosaurus. Olin niin onnesta soikeana, etten osannut tulkita enää hetkeä aiemmin päälle laittamaani Google Mapsia. Ajoin kylän poikki aivan satunnaisesti ja päädyin vetämään badlandsien raikasta ilmaa keuhkoihin ensimmäisen kerran tuon maailman suurimman dinosauruksen jalkojen juuressa.
Long story short; Drumhellerissa ei ole mitään, jos dinosaurukset, mielenkiintoiset maantieteelliset ja geologiset muodostumat eivät kiinnosta pätkääkään. Ja silti, jotain niin omituista on tässä paikassa, että ihan jokainen saattaa saada vierailustaan irti hämmentävän positiivisen kokemuksen.
Koska Drumheller on ehdottomasti yksi siisteimmistä paikoista, jossa olen koskaan käynyt ja mulla olisi asiaa kirjoittaa siitä ja sen aiheuttamista fiiliksistä lähes loputtomasti, olen päättänyt pätkiä näitä Drumheller-aiheisia postauksia vähän pienempiin ja luettavampiin kokonaisuuksiin. Drumhellertarinat eivät siis todellakaan vielä olleet tässä, sillä paljon riittää vielä ihasteltavaa ja kerrottavaa mm. maailman kuuluisimmasta paleontologian museosta, Hevosvarkaiden kanjonista ja muista eksogeenisten voimien alla muodostuneista ihmeellisyyksistä. Stay tuned!
Piipahdus sivuraiteelle...
Poltto-aineen hinta oli suomalaisen silmin naurettavan alhainen, joten vuokra-autoa ei sen takia kannata jättää valitsematta. Litra tavallista bensaa maksoi provinssista hieman riippuen noin 1,2 dollaria eli noin 0,80 euroa. Alhainen hinta on tietysti ymmärrettävä, onhan Kanadalla omia öljyvarantoja käytössään, mikä maan valtavuudesta huolimatta vähentää tuontiin liittyviä kuluja.
Polttoaineen hinta oli kuitenkin provinssi- ja territoriokohtaista. Satuinkin Kanadaan oikein mielenkiintoiseen ajankohtaan näin ympäristö- ja ilmastoasioiden näkökulmasta, sillä osa provinsseista oli jo ottanut lähiaikoina käyttöön Suomessakin pöydällä käyneen hiiliveron. Polttoaineen hinta esimerkiksi Brittiläisessä Kolumbiassa oli noussut juurikin hiiliveron vuoksi. Tarkastelimme yliopistolla kuitenkin tyytyväisyysbarometrejä koskien juuri hiiliveroa esimerkiksi siellä BC:ssa ja oli ihanan hämmentävää huomata, miten enemmistö ihmisistä, jotka asuvat provinssissa, jossa niiden välimatkojen taittamiseen auto on välttämättömyys, olivat itseasiassa erittäin tyytyväisiä hiiliveroon. Verorahoilla oli mm. saatu kustannettua uusiutuvia energianlähteitä syrjäisimpiin kyliin ja kaupunkeihin. Samansuuntaisia mielipiteitä kaikui Albertasta.
Saskatchewanissa, jossa välimatkat myös ovat tuhottuman pitkiä kaupunkien välillä, ja joiden välillä on olemassa olematon julkinen liikenne, hiilivero oli astumassa areenalle juuri ennen lähtöäni, tosin hieman synkemmissä fiiliksissä kuin naapuriprovinsseissa. Toki ihmisten näreyttä hiiliveroa kohtaan loi varmasti sekin, että suurin osa provinssin tuloista koostuu maataloudesta, joka vaatii osakseen paljon esimerkiksi maataloustyökoneita. Mutta näin suomalaisesta näkökulmasta se muutaman sentin hinnannousu polttoaineessa oli kuin se kuuluisa hyttysen kakka universumissa.
Suomi ei siis ole yksin näissä ilmastotalkoissa mukana eikä yksin yritä pelastaa ketään tai mitään, toisin kuin jotkut joillain foorumeilla kovasti luulevat. Ainakin Kanadassa tehdään jotain, ja voi pojat, miten sitä ottaa aivoon, että sattuu sijoittumaan maantieteellisesti sen suuren ja pahan naapuriin! Tämä ainakin oli yleisin vastaantuleva mielipide, jonka bongasin.
Mari-Lou loi mulle vähän kummastuneen katseen, kun kerroin viettäväni Drumhellerissa pitkän viikonlopun. Jälkeenpäin Mari-Lou kertoi mulle nauraen, että oli ihmetellyt suuresti, miten saisin aikani kulumaan niin pienessä kylässä niin pitkän aikaa, siis perjantai-illasta maanantaiaamuun. Jo tämä kertoo mielestäni hyvin sen, että kyseessä on täysin olematon paikka ja ilman maailman kuuluisinta paleontologian museota ja vuosittain lumien sulavesien paljastamia dinosaurusten fossiileja kukaan ei todellakaan tietäisi, mikä ja missä sellainen Drumheller oikein on.
Itse kylässä ei mitään olekaan. Paitsi niitä dinoja, joka puolella vaan dinoja. Lasten kanssa voi seikkailla läpi keskustaan kyhätyn dinosaurusreitin ja bongailla värikkäitä muovidinosauruksia, kuten sen brachiosauruksen, jonka jo aiemmin mainitsinkin. Dinosauruksia kipittelee rakennusten katoilla, paikallisen alkon suuressa ikkunajulisteessa dinosaurus mainostaa vodkaa, fossiileja löytyy ravintolan aulasta ja turistipisteellä on mahdollista kiivetä maailman suurimman dinosauruksen suuhun ihastelemaan ympäröivää, karua maisemaa. Jonkun omakotitalon pihassa voi nähdä ulkovaloista kyhätyn pitkäkaulaisen, kun oikein tarkkaan katsoo. Muutama ravintola löytyy ja joitain motelleja, joissa yöpyä. Itse nukuin yöni Red Deer-joen rannassa Travellodge by Wyndhamissa, joka palveli mua kolme yötä oikein mallikkaasti ilmaisine wifeineen ja aamupaloineen. Ahtaassa aamupalatilassa sai kenen tahansa kanssa aikaan small talkia, tietysti dinosauruksiin ja fossiileihin liittyen.
Eriskummallisia luonnonmuodostelmia, viimeisen jääkauden sulavesien myötä syntyneitä kanjoneita on joka paikassa, mutta saattavat helposti yllättää varautumattomattoman roadtrippailijan. Itse ajelin ihan rauhakseltaan maisemareitiksi kutsua tietä kohti kylää ja ympärillä levittäytyi kevyesti kumpuilevia, vielä keväisen ruskeita peltoja ja niittyjä, kunnes yhtäkkiä huomasin oikealla puolella tyhjyyteen humpsahtavan rotkon. Jopa säikähdin hieman, että mihin se maa nyt oikein katosi; saattoi rattikin hieman heilahtaa uhkaavasti ja tien reuna tulla pelottavan lähelle hetkeksi, ennen kuin tajusin tien viettävän alaspäin ja miten kanjonin pohjalle päästyä olin yhtäkkiä kymmeniä miljoonia vuosia vanhojen maaperäkerrostumien keskellä. Olin niin innoissani, että tieltä suistuminen olisi voinut tapahtua hetkellä millä hyvänsä. Kun sitten luulin jo selvinneeni pirskahtelevasta alkuihastuksestani ja käännyin kylän keskustaan johtavalle tielle, jostain alastomien puiden ja virtaavan joen takaa mun silmiini osui se maailman suurin, olemattoman kylän siluettia hallitseva vihreä, muovinen tyrannosaurus. Olin niin onnesta soikeana, etten osannut tulkita enää hetkeä aiemmin päälle laittamaani Google Mapsia. Ajoin kylän poikki aivan satunnaisesti ja päädyin vetämään badlandsien raikasta ilmaa keuhkoihin ensimmäisen kerran tuon maailman suurimman dinosauruksen jalkojen juuressa.
Long story short; Drumhellerissa ei ole mitään, jos dinosaurukset, mielenkiintoiset maantieteelliset ja geologiset muodostumat eivät kiinnosta pätkääkään. Ja silti, jotain niin omituista on tässä paikassa, että ihan jokainen saattaa saada vierailustaan irti hämmentävän positiivisen kokemuksen.
Koska Drumheller on ehdottomasti yksi siisteimmistä paikoista, jossa olen koskaan käynyt ja mulla olisi asiaa kirjoittaa siitä ja sen aiheuttamista fiiliksistä lähes loputtomasti, olen päättänyt pätkiä näitä Drumheller-aiheisia postauksia vähän pienempiin ja luettavampiin kokonaisuuksiin. Drumhellertarinat eivät siis todellakaan vielä olleet tässä, sillä paljon riittää vielä ihasteltavaa ja kerrottavaa mm. maailman kuuluisimmasta paleontologian museosta, Hevosvarkaiden kanjonista ja muista eksogeenisten voimien alla muodostuneista ihmeellisyyksistä. Stay tuned!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!