Tasan kahden viikon kuluttua tönötän ukkelin kanssa lentokoneessa, joka on matkalla Islannin Reykjavikista Amerikan Yhdysvaltojen Anchorageen. Tai siis, ainakin toivottavasti. Lueskelin taas tänään tapani mukaan maailmaa kohahduttavia uutisia IL:n sivuilta ja kas! Siellähän oli sitten seuraavaa!
En ehtinyt edes avata kyseistä uutisikkunaa eteeni, kun mieleen oli jo noussut ne inhottavat hetket keväältä 2010, kun olin lähdössä Saksaan vaihtoon. Kirjoittelin siitä täällä: Islannissa purkautui tulivuori, lentokoneet eivät saaneet lentää ja meitsi oli hermoromahduksen partaalla.
Yhtään Iltalehteä mollatakseni tiedän tietysti, että kyseinen keltainen lehdistö houkuttelee lukijansa toisinaan hyvinkin provosoivilla artikkeleilla ja otsikoilla, vaikka itse jutun juoni ei niin hurja lopulta olisikaan. Helppoa oli kuitenkin taas sortua ja itkusilmässä avata linkki uutiseen, joka oli syöstä mun pasmat ihan pyllylleen!
Islannissa on aktivoitumassa tulivuori, joka voi MAHDOLLISESTI pölläyttää taivaalle ilmaliikennettä häiritsevän tuhkapilven. Joo joo, tulivuoret oksentavat vissiin vähän väliä höyryjä ilmakehään, tiedän sen, ja useimmat tulivuoret voivat purkautua ihan omissa oloissaan ilman, että koko lentoliikenne menee sekaisin jonkun tuhkan vuoksi. Mutta kun em. kaltaisia otsikoita tällätään etusivulle, niin johan siinä useampikin huolestuu.
Tiedän, että pitäisi käydä _todella_ huono tuuri, että Bárdarbunga lähtisi työntämään tuhkaa taivaalle juuri, kun meidän pitäisi lähteä kauan odotetulle ja himoitulle Alaskan reissulle! Vasta muutama viikko sitten heräsin siihen todellisuuteen, että reissu on jo aivan nurkan takana ja matkakuume nousi hetkessä aivan uskomattomiin sfääreihin. Nyt sitten, kiitos tämänkin uutisen, pelko piiloutui persiiseen ja tätä tulee seuraamaan monen monta unetonta yötä...
Silmissä kun kiiltää jo Anchoragen villi yöelämä, Klondiken höyryjunat, Mt. McKinleyn taivasta hamuava huippu ja luonnonpuistojen loppumattomat erämaat karhuineen.
 |
| Kuva täältä. |
Ehkä tämä on vain osa taas tätä reissujännitystä. Joka kertahan sitä aina toivoo parasta ja pelkää pahinta.
Icelandic Met Office - Activity in Bárdarbunga volcano
Nää on asioita, joihin KUKAAN ei voi vaikuttaa. Joten ei sellaisesta kannata stressata, vaikka olisi niin tärkeö kuin häämatka kyseessä. Ei nuo luonnonvoimat kysele niitä. Ilman tuota lehtijuttuakin on AINA mahdollisuus vaikka millaiseen luonnonvoimaan. Iltalehti nyt sattui asiasta infoilemaan. Tietysti näistä luonnonvoimista pystytään 'varoittamaan' nykyään paremmin. Ikäväähän se olisi jos lomasuunnitelmat pieleen menisi. Mutta miksi ahdistua ennen kuin MITÄÄN on tapahtunut?
VastaaPoistaNiinpä, melkein ärsyttävämpää onkin juuri se, ettei ketään voi tästä syyttää. Ei ketään muuta kuin luontoäitiä, jota sitäkään ei vaan voi syyttää! Eihän sille mitään mahda, on tullakseen, jos on.
VastaaPoistaMatkan tärkeys ei ole pelkästään siinä, että kyseessä on häämatka, vaan matka yleensäkin. Eilen mietiskelin MTV:n seiskauutisten jälkeen (jossa myös tämä keissi mainittiin ja se jo kertoo, että kyseessä on jotain muutakin kuin vain keltaisen lehdistön "provokaatio"), että tulen olemaan mahdollisesta matkan peruuntumisesta niin vihainen ja pettynyt, että jos joku tulee sitä mulle HARMITTELEMAAN, niin sekin jo suututtaa. Koska mulle tällaiset matkajutut on vähän enemmänkin kuin vaan harmeja!
Jollekin on jokin muu tärkeää, mulle tämä matkustaminen.
Suurin syy, miksi tämä niin kovasti mua ahdistaa (vaikka mitään ei tosiaankaan ole vielä tapahtunut) on oikeastaan se, että nyt mä en uskalla enää suunnitella meidän matkaa. Kaikki into padottu. Koska jos me nyt sitä matkaa suuresti suunnitellaan, innostus kasvaa räjähdysmäisesti, ja jos jostain syystä ei matkalle sitten päästäisikään, olisin triplasti pahantuulisempi ja pettyneempi. Pessimisti ei pety, u know...
... vaikka niin kuin itsekin sen tiedän, mitä tahansa voi sattua. Mutta mikä tahansa matkan peruuntumiselle voisi se syy ollakaan, se suututtaisi mua aivan yhtä paljon. Tällä hetkellä se vaan on tuo melko mahdollinen ja todellinenkin uhka kuin Islannin tulivuori.