Alaskadventures: Anchorage - Seward Railroad

"Once you realize that Anchorage isn't simply a big city on the edge of the wilderness but rather a big city in the wilderness, it starts to make sense."

- Lonely Planet

Chugach-vuoristo ahdistaa Anchoragen kaupungin aivan Cookin lahden reunalle. Häkeltyneenä katselin ensimmäisenä iltanamme itäiselle taivaalle kohoavia tummanpuhuvia huippuja, joita ei voinut olla näkemättä suoraan Anchoragen sydämestä 5th ja 6th Avenuelta. Olin kyllä uskaltanut etukäteen arvailla, että pohjoisen napapiirin eteläpuolelta löytyvä Alaska olisi juuri sitä, mitä niin paljon rakastan; vuoristojen halkomaa erämaata, jota juovittaisi siellä täällä kirkasvetiset joet ja laaksoihin vyöryvät turkoosina hohtavat jäätiköt, mutta en kuitenkaan osannut odottaa löytäväni niitä niin läheltä kaupunkia.

10 minuuttia junalla etelään Anchoragesta ja olit keskellä ei-mitään.

Turnagain Arm

Toisena päivänä päätimme hieman extemporena lähteä junalla Kenain niemimaalla sijaitsevaan Sewardiin. Muistin jostain lukeneeni, että Anchorage-Seward -reitti on yksi kauneimmista rautiereiteistä maailmassa. Mietiskelimme, oliko meillä vielä jotain olennaista tekemättä ja näkemättä Anchoragessa ja kieltävän vastauksen myötä päätimme lähteä käymään Sewardissa. Tiistaina 2.9. raahauduimme kello 6AM Anchoragen rautatieasemalle, pulitimme $85/naama ja nousimme junaan. Emme osanneet odottaa, että tuo nelituntinen junamatka olisi kaikkea muuta kuin tavallinen junamatka paikasta A paikkaan B. 

Rautatie kulki pitkin Turnagain Armin vartta, sukelsi Chugachin kansallismetsään, ohitti kymmeniä jäätiköitä, vuoria, jokia ja järviä ennen kuin saapui Resurrection Bayn kimalteessa ja Kenain vuorten varjossa lepäävään Sewardiin. Seward ansaitseekin ihan oman päivityksensä, sillä se oli se kaupunki, joka mun sydämeni varasti!

Kenai Lake

Matkapäiväkirja 9/2/2014 Jossain Sewardin ja Anchoragen välimaastossa (siis keskellä erämaata, keskellä ei mitään, siis en ehkä koskaan ole ollut näin erämaassa!)

"Vasemmalla hirvi, oikealla kotka.

Sanottiin jossain, että Alaska Railroad Anchoragen ja Sewardin välillä olisi yksi kauneimpia. Sitä on turha epäillä. Neljä tuntia vuoria, jäätiköitä, jokia ja sitä puhdasta koskematonta erämaata. Ihan henkeä salpaa tällaiset maisemat Suomen tyttöä!

Vesi on harmaata. Tiedä miksi."

Kyllä. Tähän astisista junamatkoista juuri Alaskan Railroad vei kyllä voiton. Eivät ne paskaa puhuneet, ketkä kehuivat! Tuolla junamatkustaminen sai aivan uudenlaisen merkityksen. Se ei ollut pelkkää paikallaan istumista ja ikkunasta tiedottomana ulos tuijottamista niin kuin tavallisesti. Ei olisi tullut kuuloonkaan kuunnella edes musiikkia "aikansa kuluksi". Aamu oli kolea, Turnagain Armilla valaita kävi pinnassa haukkaamassa happea ja kun seisoi tarpeeksi kauan avonaisen ikkunan ääressä, alkoi kaivata sormikkaita. 

Spencer Glacier

Mutta se ikkunasta päänsä ulos työntäminen oli mieletöntä! Silmien edessä vilisi luonto kesyttämättömänä, kylmä tuuli tarttui hiuksiin ja junan puksutus soi korvissa. Kun juna pysähtyi (varmasti maailman pienimmälle) juna-asemalle Girdwoodiin, nenään leijaili raikas, syksyä ennakoiva erämaan tuoksu, minkä seurauksena olisi voinut rynnätä suolle alasti kirmaamaan.

Juna oli täynnä turisteja. Vastoin odotuksia se ei kuitenkaan haitannut... muuta kuin silloin, kun ohitimme esim. jäätikön ja kaikki halusivat ottaa siitä kuvan. Vaunujen päädyissä olevien avattavien ikkunoiden ääressä oli tuolloin tunkua ja monta hyvää kuvauspaikkaa jäi väliin siksi, ettei kehdannut olla vaihtamatta paikkaa niiden niskaan huohottavien toisten valokuvaajien kanssa. Etenkään, kun minulle itselleni oli monesti matkan aikana annettu kohteliaasti tilaa tulla kuvaamaan ikkunan ääreen. Selostus alkoi tietysti neljän tunnin jälkeen jo puuduttaa, mutta toisaalta se oli ollut varsin hyvä juttu matkan aikana, jotta pysyi perillä, missä sitä milloinkin oltiin. 

Mutta voi voi niitä, jotka yleensä matkustavat ihan muilla kuin turistiasioilla Sewardiin. Mahtaa ainainen kuuluttajakaveri käydä jo hermoon.

P.S. Hiton nuha ja yskä.