Oi Seward. Oi Seward.
Enhän ole koskaan ollut sisimmässäni kaupunkilainen eivätkä suuret metropolit ole koskaan kiehtoneet minua. Siksi Seward kai ansaitsi paikan sydämessäni. Tämä n. 3000 asukkaan kylä on Kenai-vuoriston ja turkoosin Resurrection Bayn syliinsä kietoma paratiisi, joka elää kalastuksesta, merentutkimuksesta ja tietysti kaikista niistä matkaajista, jotka eksyvät ihastelemaan sen seesteyttä ja rauhallisuutta.
Sewardin satamassa seisoo tönö tönön vieressä ja tarjoilee turisteille sitä, mitä he kaipaavat. Sieltä voi vuokrata kalavälineet, kalastusveneen tai lähteä katsomaan valaita merelle. Kivikkoisella rannalla kymmenet kalastajat narraavat lohia, jotka hyppivät mielensämenettäneiden tavoin pinnan alta kohti taivasta. Kalastusvälineitä voi ostaa joko sieltä, tuolta tai täältä. Näyteikkunoissa mainostetaan retkiä vuorten takana avautuvaan Kenai Fjords National Parkiin. Turistikrääsää saa joka puodista ja aivan kaupungin laidalta, rautatiaseman vierestä voi nälkäisempikin matkalainen täyttää mahansa vanhaan junanvaunuun rakennetussa pikkuravintolassa, Smoke Shackissa, johon mekin jouduimme hetken jonottamaan ennen kuin pääsimme ruokailemaan.
Tästäkään huolimatta Sewardin keskusta ei näytä turistihelvetiltä, vaan suloiselta pikkukaupungilta, joka elelee rauhassa tuolla vuorten ympäröimänä, ja jonne maailman pahuuden pitkän käden ei voisi ikinä kuvitella ylttävän. Pääkadun varrella on muutama ravintola ja kauppa, kirkko, apteekki ja muutamia muita tavallisen ihmisen tarvitsemia päivittäisiä palveluita. Keskustan läpi kulkee kaupungin pääkatu 3rd Avenue aina rautatieasemalle saakka, mutta itse keskustaosuus on vain muutama sata metriä. Niin pieni se kylä on!
Rantaviivalla kulkee kävelytie, Iditarod National Historic Trailhead, satamasta aivan kaupungin eteläkärkeen, mistä löytyy Alaska SeaLife Center, merentutkimus- ja suojelulaitos. Koska aikaa junan lähtöön oli runsaasti, päätimme maksaa itsemme kymmenellä dollarilla sisälle puljuun ja ihmetellä kaikenmoisia meren- ja taivaaneläviä, joita keskuksesta löytyi hyvää tarkoitusta varten. Mielessäni kovasti vahvistui ajatus kaikkien merenelävien (paitsi peruskalojen) iljettävyydestä ja vastenmielisyydestä nähdessäni kaikkia niitä Alaskan vesissä möngertäviä pikkuotuksia lasin takana. Eräisiin meritähtiin ja mustekaloihin sai jopa hellästi koskea ja se oli virhe. Voitte vain kuvitella, miltä nekin tuntuvat. No ei kivalle.
Sitten kävi vahinko. Saattoi olla, että olin humaltunut niin vahvasti siitä pikkukaupungin idyllistä, että jopa yksi olut sataman yhdessä kahvilassa oli liikaa. Joimme oluet ihan rauhassa ja mietimme, mitä vielä ehtisimme tehdä ja nähdä Sewardissa ennen paluuta Anchorageen. Päätimme kävellä pienen patikointireitin kaupungin itäpuolella. Kietaisimme oluet kurkkuun ja lähdimme.
Ja jotain omituista tapahtui. Me olimme molemmat humalassa.
Olimme juoneet yhdet oluet.
Ja olimme humalassa, suorastaan riemastuttavassa hiprakassa! Jos en olisi tiennyt juomaani määrää, olisin arvannut ehkä kuusi lonkeroa tai pullo viiniä. Kävelemiseen piti oikein keskittyä. Nauratti. Nauratti vielä enemmän, kun huomasimme olevamme molemmat yhtä humalassa. Mitä hittoa oli tapahtunut? Meillä oli molemmilla alla varmaan melkoinen nestehukka. Se on ainut selitys koko koomiselle tilanteelle. Emme olleet juurikaan juoneet vettä tai mitään muutakaan koko päivänä. Ja sitten ne yhdet oluet.
Patikointi alkoi tuntua huonolle ajatukselle. Käännyimme ensimmäisestä risteyksestä takaisin satamaan ja etsimme baarin. Sieltä lähtiessämme olimme hyvin iloisissa tunnelmissa. Ukkeli halusi käydä kalastuskaupassa. Muistan jollain tapaa hämärästi, kun yritin selvittää pääni, kävellä kaupan käytäviä suoraan ja olla nauramatta. Enpä ole aikaisemmin ollut niin humalassa kalastuskaupassa. Tai missään kaupassa! Ja kolmen oluen jälkeen (baarissa suu oli napsannut siis kahden oluen verran)! Nälkäisinä haimme Subwaysta patongit evääksi ja suuntasimme takaisin rautatieasemalle. Juna oli lähdössä.
Sewardista kuitenkin löytyi Subway! Anchoragesta oli hankala löytää edes McDonalds!
Hauskasta vahinkokännistä huolimatta Seward jäi mun mieleeni täydellisenä kaupunkina. Ja miksei tuollainen yllättävä päiväkänni nyt voisi olla positiivinen asia siinä, missä kaikki muukin Sewardissa? Muistin monta kertaa toistaa ukkelille, että sitten, kun me muutamme tänne, niin... suunnittelin jo kaiken valmiiksi. Opiskelen sairaanhoitajaksi englannin kielellä ja kun ukkeli vihdoin ja viimein pian valmistuu dippainssiksi, muutamme Sewardiin. Minä teen töitä jossain paikallisessa terveyskeskuksessa ja ukkeli tekee jotain omia duunejaan.
Sitten voimme yhdessä illat käydä kalassa ja katsella vuoria.
Kuulostaa erihyvälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!